Mitä ajatella, jos mukula ei muistuta kuvassa isäänsä eikä äitiään

Hankkia silmälasit.

Perinyt ulkonäkönsä isovanhemmilta tai on adoptoitu.

Voi olla adoptoitu tai lahjoitetusta alkiosta saanut alkunsa. Tai sitten vain ei muistuta kumpaakaan biologista vanhempaansa, voi muistuttaa myöhemmin elämässä, tai ei silloinkaan. Tai sitten on vain outo ilme kuvassa eikä siksi samat piirteet tule esiin.

Harvoin lapsi on edes vanhempiensa näköinen, koska geenit tulevat monen sukupolven ajalta ja menevät vielä ristiin.

Itse olen kuin ilmetty isotätini, isän puolelta, jopa ääneni ja eleeni. Joskus tuntuu kauhealta, kun joku tuntematon tietää kuka olen, ulkonäön ja äänen perusteella.

Mitäs kummaa siinä on? Ei lapset aina muistuta vanhempiaan. Mun ystäväperheessä on 4 lasta ja noista vain yksi muistuttaa isäänsä. Yksikään ei ole ollenkaan äidin näköinen. Geenit on jänniä. 

Se on tietenkin vaihdettu sairaalassa. Näin tapahtuu usein

Ei siitä tarvi mitään ajatella.  Paitsi että ajattelin minäkin joskus sitä, että miks minä olen niin suuresti kummankin vanhempani näköinen, mutta mun sisko ei kummankaan.  Eikä sille löytynyt samaa näköä suvustakaan.  Kunnes näin kuvan äitini lapsuudenperheestä, jossa oli edesmennyt isoäitini, jota en ole koskaan nähnyt, koska hän kuoli kun äiti oli kymmenvuotias.  Siinähän se istui ilmiselvä siskoni, nauroikin suu ihan samanlaisessa virneessä kuin siskollani.  Kotona hain heti käsiini sen ainoan kuvan, joka minulla isoäidistäni oli ja tajusin, että en vaan ollut koskaan huomannut yhdennäköisyyttä.  Se minulla ollut kuva oli sellainen ateljeekuva, jossa mummo oli vielä vasta parikymppinen ja oikein asettunut valokuvaan tietty ilme ja vakavuus päällä.  Mutta kun olin nähnyt sen "luonnollisen" kuvan, huomasin heti samannäköisyyden  tässäkin muotokuvassa.  Arvoitus oli ratkennut.