Mikset muuta takaisin kotiseudullesi?
Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.
Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?
Kommentit (75)
Periaatteessa voisinkin parin vuoden päästä muuttaa, kun työelämä on ohitse. Olen siinäkin vaiheessa melko nuori vielä ja omat lapset ovat vasta nuoria aikuisia, jotka eivät ole aikeissa muuttaa tältä nykyiseltä seudulta pois. Niin ollen en tunne minäkään vetoa siihen, että olisin synnyinseudullani, kun ei se ole muun perheeni synnyinseutua. En kaipaa sinne ollenkaan, käyn vuoden parin välein.
Mua koulukiusattiin siellä 9v niin ei oikein viitsi kotiseudulle muuttaa.
Kasvoin lestadiolaisvaltaisessa pohjoispohjanmaalaisessa kunnassa. Olen lapseton ateisti. En tunne oloani lapsuuteni maisemissa kovin kotoisaksi...
Olin siellä halveksittu koska vanhempani olivat juoppoja. En vaan jaksa sitä asennetta, että olen vain osa jotain huonoa sukua.
Minulla on parempi elämä nykyisellä kotiseudullani. Sitä paitsi Helsinki on perseestä.
Oma yritys nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Kotiseudulle ei firmaa voi siirtää, koska asiakkaat ja ammattilaiset on täällä. Ei kiinnosta muuttaa sinne työttömäksi.
Lapsien koulut, kaverit ja harrastukset.
Ihana koti, ei saataisi vastaavaa kotiseudulta.
Minä oikeastaan haluaisin muuttaa takaisin kotiseudulle, mutta olen maalta kotoisin. Siellä ei ole asuntoja, paitsi vanhempienin lahoava mökki ja ennen kaikkea julkinen liikenne puuttuu, eikä minulla ole korttia. Kuntakeskukseen en muuttaisi, koska se on aivan eri asia ja tuntuu eri kaupungilta.
Periaatteessa voisin kyllä muuttaa. Teen etätyötä kotitoimistossa, joten on ihan sama, missä asun. Olen myös perheetön ja siinä mielessä vapaa menemään minne haluan.
Kotipaikkakunnalla on myös rakkaita sukulaisia, kaksi siskoa perheineen, ja muitakin läheisiä.
Sairastan kuitenkin kroonista tautia, jonka vuoksi haluan pysytellä niin lähellä yliopistosairaalaa kuin mahdollista. Nyt minulla on sinne matkaa alle 5 kilometriä, kotipaikkakunnaltani olisi yli 100 kilometriä.
Lisäksi olen autottomana kokonaan julkisen liikenteen varassa. Kotipaikkakunnallani ei julkista liikennettä käytännössä enää ole.
Vuosaaresta Lauttasaareen on hiukan nopeampi kulkea kuin Kouvolasta Helsinkiin!
Syntymäpaikkaansa ei voi itse valita, asuinpaikkansa voi.
Ei ole töitä siellä. Lapsuudenkodissani asuu veljeni. Nuorempi poika on sanonut, että jos hän saisi töitä sieltä päin, voisi ostaa sen talon. Lapseni ovat tällä hetkellä ainoat, jotka lapsuudenkodin perivät joka tapauksessa, kun kummallakaan veljistäni ei ole toistaiseksi lapsia eivätkä ole naimisissa.
Ei valitettavasti ole yhtäänkoulutusta vastaavaa työtä, niin muutin työn perästä aikoinaan n. 100km päähän. Lähes joka viikko kyllä käyn siellä, kun melkein koko suku ja lähes kaikki ystävät asuvat siellä.
Olen useasti miettinyt takaisin muuttoa: todella edullista asua, hyvät peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet, 25t asukkaan kaupunkina sopivan kokoinen omaan makuun, kaupunki on rakentunut ison päätien ympärille ja isommat kaupungit ovat vain tunnin matkan päässä. Jos en vihaisi autolla ajamista talvikelissä ja autolla ajaminen olisi edullisempaa, niin voisin aivan hyvin muuttaa takaisin ja ajella tuon reilu tunnin matkaa töihin.
Kuoleva kunta. Kaikki sieltä pois muuttaa.
Hassu ajatus, että kotipaikkakunta/-seutu ei olisi se, missä asuu ja on mahdollisesti juurtunutkin. En minä ainakaan miellä kotipaikkakunnakseni sitä, missä olen syntynyt ja asunut 19-vuotiaaksi, vaikka vanhemmat ja yksi sisaruksista asuvatkin siellä.
Onko tässä oletuksena, että kaikki kaupungeissa asuvat ovat jotain maalaistaustaisia peräkylän juntteja? Sellaiset voivatkin painua takaisin mistä ovat tulleet.
Asun metromatkan päässä kotiseudustani ja voisin kyllä muuttaakin sinne, mutta mies haluaa asua lähellä keskustaa kävelymatkan päässä työpaikalta. Mies puolestaan on Vaasasta, ei olisi oikein järkeä palata sinne kun ei siellä ole hänellä enää mitään siteitä. Työt on Helsingissä ja sukulaiset ihan muualla kuin Vaasassa.
Eläkeläisenä voisi helposti muuttaa jonnekin syrjäseudulle, mutta siinä vaiheessa jo miettii missä on lähin terveyskeskus ja miten sinne kuljetaan kun vointi huononee. Parempi se taitaa olla pysytellä ihmisten ilmoilla, että pääsee liikkumaan julkisilla tai taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä oletuksena, että kaikki kaupungeissa asuvat ovat jotain maalaistaustaisia peräkylän juntteja? Sellaiset voivatkin painua takaisin mistä ovat tulleet.
Ehei kuule, en painu. Asun mielummin kaupungissa.
Ei minulla ole mitään kotiseutua. Olen syntynyt Helsingissä, ja asunut useammalla paikkakunnalla Suomessa ja neljässä muussa maassa. Olen yli 40 ja pisin aika missään on kahdeksan vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vuosaaresta Lauttasaareen on hiukan nopeampi kulkea kuin Kouvolasta Helsinkiin!
Syntymäpaikkaansa ei voi itse valita, asuinpaikkansa voi.
Ap tarkoitti, että Kouvolasta kulkee vaikka Lahteen 20-45 minuutissa. Helsingissä voi julkisella olla pidemmät matkat.
Vierailija kirjoitti:
Olin siellä halveksittu koska vanhempani olivat juoppoja. En vaan jaksa sitä asennetta, että olen vain osa jotain huonoa sukua.
Sama täällä.
Ihmistä ei nähdä yksilönä vaan aina osana jotain suurempaa kokonaisuutta (sukua ja sen mainetta).
Poikkeuksena : Jos olet varakas ja vaikutusvaltainen olet aina oletettavasti hyvä ihminen.
Siskoni asuu siellä