Miksi monet viisikymppiset kehuskelee sillä, että osaavat jotain 100 vuotta vanhoja puhelinnumeroita ulkoa?
Eikö se ole ihan normaalia, että muistaa jonkin lapsuuden numeron ja sukulaisen ja ystävänkin puhelinnumeron ulkoa? Nämä kovaan ääneen sitä huutelevat, ja kuvittelevat omaavansa ilmiömäisen numeromuistin. Yleensä vielä ovat sellaisia, joilla ei niin kummoiset älynlahjat ole.
Kommentit (11)
Mutta eikö ole hassua, että muistan oman numeron, kavereilla ei ollut edes puhelinta. N50+
Mä en muista kuin oman ja lapseni puhelinnumeron ulkoa. Kuka niitä tarvii, kun ovat kännykän muistissa? Mulle olisikin pahinta, jos joku pöllis mun kännykän, numeroiden menetys, ei sen laitteen.
Ja ei siis ole ongelmaa numeromuistissa. Töissä muistan satoja numerosarjoja ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä olen kuullut monen puhuvan asiasta lähinnä siinä mielessä mitä kaikkea turhaa sitä mieli säilöökään. Itse olen samaa mieltä, muistan lähemmäs 10 puhelinnumeroa 80-luvulta mutta ei se ole osoitus hyvästä muistista vaan ennemmin muistin epäkäytännöllisyydestä.
Tämä. Turhaakin turhempaa tavaraa muistissa. Mulla on lisäksi kesätyöfirman alanumeroita yhä kymmenittäin.
En tiedä, miten ap tämän älykkyyteen (sen puutteeseen) yhdistää, mutta tästä turhasta muistin täytteestä huolimatta mulla on jatkotutkinto ns. kovalta alalta.
Ehkä sitten dementoituneena satavuotiaana yritän soitella noihin, en tiedä.
Niin. Nykyään on muotia ettei muisteta isovanhempien tai sitä vanhempien nimiä tai elämänvaiheita tai ylipäätään suvun historiaa.
Valitan, enpä ole saanut käsini Helsingin, vuoden 1919 puhelinletteloa.
Uskoisin kuitenkin ettei se ollut niin paksu, etteikö ne numerot sieltä melkein muistiinkin mahtuisi, jos vain niillä olisi jotain merkitystä niillä.
terv. 50-vuotias
No mutta ei kai se meidän vika ole, että sinun kaverisi ovat mielestäsi idiootteja.
Jos oikein mietin niin muisten lasteni numerot. Jotkin vanhat numerot ovat palaneet niin lujaan kiinni, ettei niitä unohda ennenkuin unohtaa kaiken muunkin.
Appiukkoni sensijaan kehuskelee mielestäni turhista turhimmalla asialla. Hän nimittäin muistaa tai on muistavinaan ihmisten syntymä- ja kuolinpäiviä sekä monesko hauta ja missä rivissä kenenkin hauta hänen kotipitäjänsä hautausmaalla sijaitsee. Niitä hän sitten muiden kiusaksi luettelee, p...le, pitäisi edes omana tietonaan ja toisi julki vain silloin kun joku kysyy. Ymmärtäisin jos hän olisi kiinostunut sukulaisten ja tuttavien tiedoista mutta hän on kai ottamut elämäntehtäväkseen opetella ulkoa koko hautausmaan asukkaiden tiedot.
Mikä "käänteisikis" se täällä riehuu?
Oletko perillinen, kun hahmotat heidän älynlahjansa?
Keskustelunaihe siinä missä jokin muukin. Ei mitään sen kummempaa.
Muisti on valikoiva ja käsitykset ristiriitaisia,
Hahmotatko tämän Ap: Rakastettu radioääni Sari Seppälä kuolee 50-vuotiaana. Av:lla päivitellään, että piti kuolla niin nuorena. Muuten eri aiheisia otsikoita siitä miten 50-vuotias seniori, sitä ja tätä horisee, ei pysty tekemään ainoatakaan asiaa kelvollisesti. Myös 50-v mies pappailee seniilinä seniorina muuten paitsi jos menee kuolemaan sen ikäisenä. Silloin hän on tietysti nuori ja viriili uros, ja aivan kamalaa miten nuorena otettiin.
Jaa, mä olen kuullut monen puhuvan asiasta lähinnä siinä mielessä mitä kaikkea turhaa sitä mieli säilöökään. Itse olen samaa mieltä, muistan lähemmäs 10 puhelinnumeroa 80-luvulta mutta ei se ole osoitus hyvästä muistista vaan ennemmin muistin epäkäytännöllisyydestä.