Pitääkö seurakunnissa ja uskovaisten porukoissa olla keskivertoa kauniimpi tullakseen hyväksytyksi?

Mistä olet saanut tuollaisen kuvan?

Eikö venäläiset ole kauniita?

Ei pidetä huonompana. Jos joku yksittäinen ihminen pitää sinua huonona, se ei johdu sinusta.

Kummallien käsitys sinulla Ap seurakuntien ja uskovaisten porukoissa olevista ihmisitä. Toisaalta seurakuntia ja uskovia on hyvin erlaisia. Mutta ainakin omassa seurakunnassa kaikki on otettu vastaan avoimesti ulkonäköön tai vaikka seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. -Jälkimmäisen seikan halusin mainita siksi, että aikanaan osa meistä hieman jännäsi, että miten srk.ssa otetaan yleisemmin vastaan tämä samaa sukupuolta oleva pari, kun molemmat olivat aikanaan tulleet tutuiksi hetero-oletettuina. 

Aito usko tekee kauniiksi kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä huonompana. Jos joku yksittäinen ihminen pitää sinua huonona, se ei johdu sinusta.

Ok, kuulostaa lohdulliselta. Saako olla ihan aidosti ja oikeasti rikkinäinen? Tai siis mä olen tosi surullinen ja allapäin purkautuneesta avioliitostani ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi mun on muutenkin aika paha olla ja itken melkein päivittäin, kun olen niin surullinen. Saako liikuttua virsistä tai itkeä kirkossa? Kävin joulun alla yhdessä jumalanpalveluksessa ja mua itketti siinä useaankin otteeseen. Hävetti kyllä. En tiedä, mikä mussa on vikana. En haluaisi olla tällainen. Oon tosi yksinäinenkin ja tunteellinen.

T. Ap

Mulle Jumala on turva, kun ei enää ole mitään muuta. Saan lohtua Raamatusta. Nolottaa kyllä, jos vaikuttaisin jopa uskovaisten porukoihin liian tunteelliselta ja hurmoshenkiseltä vähän "helluntailaistyyliin" (mutta mulla se ei ole mitään flow:ta porukan mukana, vaan oon aidosti vakavissani, tosin ns. kielillä en puhu).

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet saanut tuollaisen kuvan?

Eikö venäläiset ole kauniita?

Nuo ovat makuasioita, mutta eivät mielestäni. T. Ap

^mua on siis sanottu venäläisen näköiseksi joskus ja olen tulkinnut sen lähinnä loukkaukseksi ja olen sen takia hävennyt ulkonäköäni teini-ikäisestä lähtien. Kun olin teini, venäläiset naiset liitettiin kevytkenkäisyyteen ym. Siispä olen aina pukeutunut aivan äärimmäisen konservatiivisesti ja peittävästi sekä epänaisellisesti ja tylsästi, jottei minua luultaisi jotenkin arveluttavaksi, vaikka kasvoni ovatkin hieman eksoottisemman näköiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä huonompana. Jos joku yksittäinen ihminen pitää sinua huonona, se ei johdu sinusta.

Ok, kuulostaa lohdulliselta. Saako olla ihan aidosti ja oikeasti rikkinäinen? Tai siis mä olen tosi surullinen ja allapäin purkautuneesta avioliitostani ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi mun on muutenkin aika paha olla ja itken melkein päivittäin, kun olen niin surullinen. Saako liikuttua virsistä tai itkeä kirkossa? Kävin joulun alla yhdessä jumalanpalveluksessa ja mua itketti siinä useaankin otteeseen. Hävetti kyllä. En tiedä, mikä mussa on vikana. En haluaisi olla tällainen. Oon tosi yksinäinenkin ja tunteellinen.

T. Ap

Seurakunnan tulisi olla turvallinen ja hoitava paikka rikkinäisille ja surullisille. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuka on tervetullut sinne.

Tai niin sen ainakin pitäisi olla.

Ja huom; Jumalan luomina ja kuvina olemme kaikki kauniita ja ihania!

Siellä on valietttavasti ulkonäkö ja hoikkuuskin aika kurssissa, ja ne itsestään huolehtiminen niinkin että ihan porkkanoilla kituutetaan ettei vaan mee mahkut saada miestä.

Ja jokainen joka kuvitteleekin seukkaavansa jonkin miehen kanssa niin vahtii sinua kuin haukka. Ja yleensäkin puskaradio kyttääminen on valitettavan yleistä ja ahdistavaa.

Tiedäkkkö etttä mun sillmisssä sun respect on 0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä huonompana. Jos joku yksittäinen ihminen pitää sinua huonona, se ei johdu sinusta.

Ok, kuulostaa lohdulliselta. Saako olla ihan aidosti ja oikeasti rikkinäinen? Tai siis mä olen tosi surullinen ja allapäin purkautuneesta avioliitostani ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi mun on muutenkin aika paha olla ja itken melkein päivittäin, kun olen niin surullinen. Saako liikuttua virsistä tai itkeä kirkossa? Kävin joulun alla yhdessä jumalanpalveluksessa ja mua itketti siinä useaankin otteeseen. Hävetti kyllä. En tiedä, mikä mussa on vikana. En haluaisi olla tällainen. Oon tosi yksinäinenkin ja tunteellinen.

T. Ap

Uskossa oleminen ja uskominen (, johonkin yliluonnoliseen) on hyvin henkiökohtainen asia.

Ei ole olemassa kaavaa, jolla toteuttaa olla oikealla tavalla uskossa, tai uskonnollinen. - Tapana on kunnioittaa ja antaa tilaa toisen vakaumukselle, vaikka se olisikin eri kuin oma. (Väkivaltaa tai muutoin mielivaltaista ja satuttavaa ja loukkaavaa kohtelua ei tarvitse tietenkään sietää; oli uskossa tai ei)

 Aivan hyvin voit liikuttua tai itkeä kirkossa käydessäsi. - Suomalaiset kyllä keskimäärin ovat aika pidättyväsiä näyttämäänjulkiesti tunteensa, joten voi olla, että joku saattaa hämmentyä jos julkisesti itket. Mutta saattaisi myös hämmentyä jos nauraisit - tai miten tahansa sitten toimisitkin eritavoin kuin, mitä on tavanomaisempaa.

Koska olen aistivinani, että juuri nyt olet Ap hieman "herkässä vaiheessa"  tai sanosinko hakemassa uutta vahvistusta ja suuntaa elämääsi, niin toivon, että et tule hyväksikäytetyksi ja joudu eksyksiin. 

Usko ei useinkaan tuo "heti"ratkaisuja tai muuta asioita välittömästi paremmaksi, mutta se voi antaa, tovoa ja kuten sanotaa uskoa tulevaan. Asioilla on tapana järjestyä  

Suuresti voimia ja jaksamista toivottaen.       

Uskovaisissa on tosi paljon ns. alakulttuureita. Voisit kai kokeilla lähestyä erilaisia yhteisöjä ja katsoa, onko joku niistä omasi? Paljon on hengellisissä piireissä niitä, joille ulkonäöllä on keskimääräistä vähemmän merkitystä, ja jotka eivät varmasti tuomitse ulkonäön perusteella (jos siis olet ns. oma itsesi, eikä tatuoitu, lävistetty ja hiukset shokkiväreillä värjännyt). Toisaalta, kyllä uskonnollisissa porukoissa on myös ehdottomasti niitä menestysuskovaispiirejä, joissa varmasti ulkonäöllä on paljonkin merkitystä.

Seurakunnissa on ihmisiä ja joukossa aina sairaita/häiriintyneitäkin tyyppejä. Myös niitä jotka tarkoittavat hyvää mutta joiden sosiaaliset kyvyt eivät ole kummoiset ja empatiakyky lähes olematon.

Mutta myös lämpimiä, aitoja, nöyriä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Älä heti avaa sisintäsi äläkä kaikille, ihan oman hyvinvointisi takia. Varmasti löydät seurakunnan ja kenties pienryhmän/ihmisen tai muutaman jonka kanssa voit puhua jarukoilla luottamuksellisesti.

Muista, Jeesus tuli rikkinäiden ja sairaiden ihmisten takia koska terveet eivät parantajaa tarvitse <3

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnissa on ihmisiä ja joukossa aina sairaita/häiriintyneitäkin tyyppejä. Myös niitä jotka tarkoittavat hyvää mutta joiden sosiaaliset kyvyt eivät ole kummoiset ja empatiakyky lähes olematon.

Mutta myös lämpimiä, aitoja, nöyriä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Älä heti avaa sisintäsi äläkä kaikille, ihan oman hyvinvointisi takia. Varmasti löydät seurakunnan ja kenties pienryhmän/ihmisen tai muutaman jonka kanssa voit puhua jarukoilla luottamuksellisesti.

Muista, Jeesus tuli rikkinäiden ja sairaiden ihmisten takia koska terveet eivät parantajaa tarvitse <3

- Niin, no. Jos kyynisesti haluaisi suhtautua, niin sanoisin, että jokaisesta paratiisistakin löytyy luulatavammin aina -ainakin se yksi käärme.(..)   

Vierailija kirjoitti:

Tiedäkkkö etttä mun sillmisssä sun respect on 0.

Kiinnostaisi tietää perustelut? Avioeroko vai poikkeava ulkonäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä huonompana. Jos joku yksittäinen ihminen pitää sinua huonona, se ei johdu sinusta.

Ok, kuulostaa lohdulliselta. Saako olla ihan aidosti ja oikeasti rikkinäinen? Tai siis mä olen tosi surullinen ja allapäin purkautuneesta avioliitostani ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi mun on muutenkin aika paha olla ja itken melkein päivittäin, kun olen niin surullinen. Saako liikuttua virsistä tai itkeä kirkossa? Kävin joulun alla yhdessä jumalanpalveluksessa ja mua itketti siinä useaankin otteeseen. Hävetti kyllä. En tiedä, mikä mussa on vikana. En haluaisi olla tällainen. Oon tosi yksinäinenkin ja tunteellinen.

T. Ap

Ei sinussa ole mitään vikaa. Jos joku suhtautuu sinuun karsaasti, hänellä on ongelma. Kristityn kyllä pitäisi hyväksyä lähimmäinen, oli hän kuka tahansa. Menestysteologia on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnissa on ihmisiä ja joukossa aina sairaita/häiriintyneitäkin tyyppejä. Myös niitä jotka tarkoittavat hyvää mutta joiden sosiaaliset kyvyt eivät ole kummoiset ja empatiakyky lähes olematon.

Mutta myös lämpimiä, aitoja, nöyriä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Älä heti avaa sisintäsi äläkä kaikille, ihan oman hyvinvointisi takia. Varmasti löydät seurakunnan ja kenties pienryhmän/ihmisen tai muutaman jonka kanssa voit puhua jarukoilla luottamuksellisesti.

Muista, Jeesus tuli rikkinäiden ja sairaiden ihmisten takia koska terveet eivät parantajaa tarvitse <3

- Niin, no. Jos kyynisesti haluaisi suhtautua, niin sanoisin, että jokaisesta paratiisistakin löytyy luulatavammin aina -ainakin se yksi käärme.(..)   

Ei se ole kyynisyyttä vaan realismia. parempi olla olematta vaaleanpunaiset lasit silmillä että ei tule niin pettyneeksi että jää koko seurakuntayhteys. ihmiset ovat epätäydellisiä, aina, ja seurakuntakin muodostuu ihmisistä ja joukossa on oikeasti niitäkin jotka eivät ole hyvillä aikein liikkeellä tai tasapainossa ja siksi saattavat olla tuhoisia, itselleen tai muille.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisissa on tosi paljon ns. alakulttuureita. Voisit kai kokeilla lähestyä erilaisia yhteisöjä ja katsoa, onko joku niistä omasi? Paljon on hengellisissä piireissä niitä, joille ulkonäöllä on keskimääräistä vähemmän merkitystä, ja jotka eivät varmasti tuomitse ulkonäön perusteella (jos siis olet ns. oma itsesi, eikä tatuoitu, lävistetty ja hiukset shokkiväreillä värjännyt). Toisaalta, kyllä uskonnollisissa porukoissa on myös ehdottomasti niitä menestysuskovaispiirejä, joissa varmasti ulkonäöllä on paljonkin merkitystä.

Tosiaan jännittää ajatuskin mennä jonnekin, kun en tunne lainkaan ketään mistään niistä mua mahdollisesti kiinnostavista vaihtoehdoista. En ole lävistetty, ei oo tatuointeja tai shokkivärjäyksiä. Pukeudun todella neutraalisti ja hiukseni ovat lähes luonnonväriset. On mulla kyllä korvareiät (sekin on no-no joissain piireissä ilmeisesti) ja käytän hyvin hillitysti meikkiä. Luterilaisesta jumalanpalveluksesta ns. kansankirkossa tuli sellainen vaikutelma, että siellä oli kyllä paljon turisteja ja ehkä tapakristittyjäkin joulun alla. Voin toki olla täysin väärässäkin. Mutta siinä kirkossa ei ollut kovinkaan kiinteää seurakunnan/yhteisön tuntua. Sinänsä rakennus oli kaunis ja musiikki kosketti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnissa on ihmisiä ja joukossa aina sairaita/häiriintyneitäkin tyyppejä. Myös niitä jotka tarkoittavat hyvää mutta joiden sosiaaliset kyvyt eivät ole kummoiset ja empatiakyky lähes olematon.

Mutta myös lämpimiä, aitoja, nöyriä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Älä heti avaa sisintäsi äläkä kaikille, ihan oman hyvinvointisi takia. Varmasti löydät seurakunnan ja kenties pienryhmän/ihmisen tai muutaman jonka kanssa voit puhua jarukoilla luottamuksellisesti.

Muista, Jeesus tuli rikkinäiden ja sairaiden ihmisten takia koska terveet eivät parantajaa tarvitse <3

- Niin, no. Jos kyynisesti haluaisi suhtautua, niin sanoisin, että jokaisesta paratiisistakin löytyy luulatavammin aina -ainakin se yksi käärme.(..)   

Ei se ole kyynisyyttä vaan realismia. parempi olla olematta vaaleanpunaiset lasit silmillä että ei tule niin pettyneeksi että jää koko seurakuntayhteys. ihmiset ovat epätäydellisiä, aina, ja seurakuntakin muodostuu ihmisistä ja joukossa on oikeasti niitäkin jotka eivät ole hyvillä aikein liikkeellä tai tasapainossa ja siksi saattavat olla tuhoisia, itselleen tai muille.

Hyvä täsmennys tuo, mitä kirjoitit kiitos. - Se, miksi edellä kirjoitin että: jos kyynisesti ajattelee, niin ... -yritin huonosti selittää tai kuvata, että jokaisella asialla on aina useampi puoli kuin yksi. Mutta mihinkä sitä ikinä uskaltaisi tai haluaisi lähteäkään, jos ja kun alkaa ajattelemaan mitä kaikkea ei toivottua ja ikävää voi kohdata tai joutua kokemaan. Ihmiset ovat epäydellisä aina. (Minäkin).