Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsi vai parisuhde tärkeämpi (kun siis on jo lapsia)?
01.02.2019 |
Kun lukee erilaisia asiantuntija-artikkeleita, niin niissä aina sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhde, ja parisuhde pitää priorisoida, jotta lapsi voi voida hyvin jne. Mutta kun sain lapsen, niin kyllä minulle lapsen tarpeet tuli tärkeämmäksi kuin parisuhdeillalliset, parisuhdematkat ja miehen tarpeet (siis tilanteessa, jossa joutuu valitsemaan jomman kumman). Jos lapsi on kipeä, niin perun parisuhdeillallisen ja lastenhoitajan, jotta pieni lapsi saa olla kipeänä oman äidin hoidossa. Jos lapsella on nälkä, mutta miehellä on vielä kovempi nälkä ja on sovittu, että on minun vuoro tehdä päivällistä aikuisille, niin laitan kyllä ensin lapselle sen aterian (11 kk ei syö vielä samaa ruokaa kuin me aikuiset). Jos rahaa on vähän, niin ostan sillä lapselle uusia vaatteita tms mitä hän tarviikin ja jätän väliin leffareissun miehen kanssa. Jos lapsi kaipaa seuraa ja huomiota kun oli tarkotus viettää ns. aikuisten aikaa miehen kanssa, niin annan kyllä lapselle sen huomion, ja mies saa odottaa. Mitä mieltä olette? Pitäisikö parisuhde priorisoida?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.
Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.
Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?
Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.
Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?
Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.
Niissä asiantuntija-artikkeleissa sanotaan.
Esim. tässä yksi artikkeli aiheesta:
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/554972-konkaripsykiatri-sinkk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.
Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?
Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.
Niissä asiantuntija-artikkeleissa sanotaan.
"Asiantuntija" ei ole aina asiansa tuntija. Useimmat itsekin eronneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.
Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.
Itse tajuan nuo niin että hyvässä parisuhteessa oleviem lapsetkin voi paremmin. Meillä parisuhde voi loistavasti. Yhtä tärkeitä minusta, en ole koskaan ruvennut valikoimaan näitä tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.
Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.
Ei ole provo. Haluan oikeasti tietää miten se käytännössä näkyisi, että priorisoi suositellulla tavalla parisuhteen ohi lapsen. Ap
Lapsi on avuton, ilman muuta pidetään yhdessä huolta ensisijaisesti siitä että hän säilyy hengissä.
Mutta on se parisuhdekin tärkeä ja siitä tulee pitää huolta silloinkin, kun on lapsia. Ja kypsä aikuinen ymmärtää tämän, joskaan ei aina helpoimman kautta. Kypsymisen paikka itse kullekin.
Tärkeintä on suhde Jumalaan, seuraavaksi suhde puolisoon ja kolmanneksi suhde lapsiin. Mutta nämä ei poissulje toisiaan mitenkään, vaan nämä kaikki tulisi olla yhtäaikaa elinvoimaisia ja hyvässä kuosissa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulle lapset ja lapsien tarpeet ovat aina nro 1. Lapset ovat riippuvaisia minusta. Iso mies osaa itsekin huolehtia itsestään.
Ja samoin menee miehelläni lapset ja lasten tarpeet minun tarpeiden edelle.
Ja näin sen minusta pitää ollakin
No me mentiin varmaan tuossa sillai pieleen, että minusta lapset oli tärkeimmät, sitten mies, ja hänestä hän oli ja on tärkein. Jos esim laitan ruokaa ja lapset huutaa nälkäkiukkua, mies ei auta vaan ottaa itselleen ensin. Mä laitan sit lapsille ja sitten itselle kunhan lapset on ruokittu ja tyynnytelty. Ja korjaan sit kaikkien jäljet. Mies ei korjaa edes omiaan. Ja sama jatkuu kaikessa muussa, hehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte myös kuvitella, mitä riitely ja kireä tunneilmapiiri aiheuttaa lapselle. Tai se, että lapsi joutuu valitsemaan jommankumman vanhemman puolen riidoissa. Tai että lapsi(muu kuin vauva) on kuningas, jota aikuiset palvelevat. Pahimillaan erokaan ei ratkaise asiaa, vaan lapsen ristiriita jatkuu huoltajuuskiistana tms.
Vierailija kirjoitti:
No me mentiin varmaan tuossa sillai pieleen, että minusta lapset oli tärkeimmät, sitten mies, ja hänestä hän oli ja on tärkein. Jos esim laitan ruokaa ja lapset huutaa nälkäkiukkua, mies ei auta vaan ottaa itselleen ensin. Mä laitan sit lapsille ja sitten itselle kunhan lapset on ruokittu ja tyynnytelty. Ja korjaan sit kaikkien jäljet. Mies ei korjaa edes omiaan. Ja sama jatkuu kaikessa muussa, hehe.
Joo ja ero tulee. Vauva/pikkulapsi tatvitsee paljon huomiota, mutta rakkaussuhteen laiminlyönti ja lapsien kautta eläminen pilaa aivan takuuvarmasti sellaisen ihmisen elämän, jola todellakin kokee ihmissuhteen tärkeimpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai omakin onni heijastuu lapseen.Jos äiti voi hyvin,yleensä lapsikin.Mutta kylä on arvot pielessä jos se lapsi ei ole ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.
Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.
Ei ole provo. Haluan oikeasti tietää miten se käytännössä näkyisi, että priorisoi suositellulla tavalla parisuhteen ohi lapsen. Ap
Mun paskat vanhemmat meni aina parisuhteen ehdoilla.aina tehtiin mitä aikuiset halus, mistä aikuiset tykkäs, lastrn piti olla hiljaa. Aikuiset hoidattivat meidät lapset mummoilla kun monta kertaa viikossa hoitivat parisuhdettaan (tanssit, teatteri, ravintola jne). Etelänmatkat tekivät aina kaksin, lapset mummolaan. Kesälomat viettivät kaksin parisuhdetta hoiaen, me lspset koko kesä mummolassa (siis se vanhempien loma muös). Aina rlivät itselleen ja parisuhde ensin, olivat itsekkäät ja piittaamattomt lasten tarpeista.
Nyt isovanhempina eivät tippaakaan välitä lapsenlapsista, ikinä eivät ole hoitaneet, eivät käy eivätkä soittele. Kun taas pitää katsos hoitaa parisuhdetta.
Kysyit mikä seuraus on jos menee parisuhde edellä? Vastaus: seuraus on vittuuntuneet ja katkerat ja vsnhempiinsa pettyneet lapset. Kutakuinkin vihaan vanhempiani.
Me mentiin parisuhde edellä, lähtökohdasta että lapsi voi hyvin, kun parisuhde voi hyvin. Lapsi on siis jo kasvatettu. Vauvan kanssa oli tietty toisenlainen marssijärjestys, mutta tuskin oltaisiin pysytty yhdessä saati onnellisina, jos lapsi olisi ollut aina ykkönen 20 vuotta.
Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.
Parisuhteesta pitää pitää huolta, mutta jos jostain syystä pitäisi valita parisuhteen tai lapsen väliltä, niin toki lapsi menisi edelle. Ja mieheni on samaa mieltä asiasta. Lapsi on tärkein.
En mä näe noiden välillä mitään ristiriitaa. Ei se lapsi siitä kärsi jos kerta vuoteen pitää miehen kanssa jonkun kutuloman.
Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.