Mies on sairauslomalla kotona, ollut jo 3 kuukautta.

Ottaako keppanaa lomalla?

Kuis sä sit kans oot paljon kotona?

Olen eläkkeellejäämisiässä, ja niin on moni tuttavanikin. He ovat kertoneet miettivänsä, miten puolisoa jaksaa katsella 24/7. Minulla tuota ongelma ei ole, olen elänyt yksin viimeiset 18 vuotta.

Ymmärrän. Meillä mies jäi laivahommista eläkkeelle, ja kyllä elämä muuttui kertaheitolla. Ja kun tuo vielä kyttää kaiken, puhelut, viestit, postit, vaikka ei ole edes mitään syytä, kunhan on utelias. Sitten alkaa toimettomana räyhätä, kun sanon, että ovat omia asioitani. Harrastuksia ei ole, eikä kavereita, ei lemmikkieläimiä, ainoastaan koti ja mun vahtiminen. Lapsia ei, luojan kiitos.

Lisäksi, kun ei kotityöt maistu, on jatkuva sota. Enkä siis odota muuta, kuin että omat jälkensä korjaisi ja että yhdessä kerran viikkoon laitettais paikkoja kuntoon. Matoistakin olen luopunut, kun en sairaudeltani pysty tamppaamaan, enkä imuroimaan. Ne pitäisi kuulemma olla, mutta eipä tee sen eteen mitään. Ruokaa kyllä jaksaa odottaa kaksi kertaa päivässä  lämpimänä pöytään ja suihkun jälkeen puhdasta ylle.

Aikoinaan meni joka kerran "kaupungille asioille" lähtiessään kaljalle ja tuli päissään kotiin, mutta siihen laitoin stopin. Asunnon myynnillä piti uhata.

Auton harjaaminen lumesta ja lämmittäminen on hänelle iso urakka, mistä pitäisi varmaan päivittäinen mitali jakaa. Olen niiiin valmis lähtöön. Ja miksi en lähde? Siihen on omat pätevät syynsä.

Siihen on omat pätevät syynsä :D :D ei ole todellista! Millä sä olet myynyt itsesi tuohon parisuhteeseen? Kannattiko tosiaan?

Hei 5. Elämä nyt vaan on ihan oikeasti valintoja. Ainakin meille aikuisille ihmisille. Jos elää vapaaehtoisesti paskassa suhteessa niin sitten on turha valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuis sä sit kans oot paljon kotona?

Onko sinulla lukemisen kanssa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuis sä sit kans oot paljon kotona?

Onko sinulla lukemisen kanssa ongelmia?

Ei ollenkaan, kysymyshän tuossa vain on esitetty ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa kun ei saa koskaan olla kotona yksin😥.

Maksa miehelle vaikka parin viikon Thaimaan matka, niin asia on järjestyksessä.

Taitaa olla Ammattivalittajan tuotos.

Vierailija kirjoitti:

Tekiskö mieli masturboida yksin salaa pornon ääressä?

Tekis

Ap

Päätös yksinelämisestä senkun vahvistuu. Saa mennä ja tulla kuinka haluaa ja olla rauhassa kotona. Mä en koskaan enään passaa ketään, nyt jo 7 vuotta sinkkuna ja tämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen niiiin valmis lähtöön. Ja miksi en lähde? Siihen on omat pätevät syynsä.

Miehen tulot?

Vierailija kirjoitti:

Siihen on omat pätevät syynsä :D :D ei ole todellista! Millä sä olet myynyt itsesi tuohon parisuhteeseen? Kannattiko tosiaan?

Anna olla, kun et tiedä. Ihmiset muuttuvat, kun elämäntilanteet muuttuvat. Erilaiset sairaudet ja melkein ylipääsemättömät vaikeudet voivat koskettaa meitä kaikkia.

Joskus on valittava se järjettömän huono vaihtoehto niistä vielä huonommista.

Miten yrittäjällä on varaa olla saikulla noin pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niiiin valmis lähtöön. Ja miksi en lähde? Siihen on omat pätevät syynsä.

Miehen tulot?

En ole miehen tuloista riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla Ammattivalittajan tuotos.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten yrittäjällä on varaa olla saikulla noin pitkään?

Ei ap. n mies ole yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Hei 5. Elämä nyt vaan on ihan oikeasti valintoja. Ainakin meille aikuisille ihmisille. Jos elää vapaaehtoisesti paskassa suhteessa niin sitten on turha valittaa. 

Kiitos vastauksesta.

Miksi täällä aina otetaan jonain valittamisena, jos joku avautuu omasta, ei aina niin kauhean ihanasta, elämästään? Mulla on ihaniakin asioita, sellaisia mitä taas ei muilla ole. Kerroin vain, kuinka kaikki voi muuttua.

Jotkut sietävät pettämistä, toiset jopa väkivaltaa, kuka mitäkin. Jos joku kertoo esim, miehensä hakkaavan, en ota sitä valittamisena, vaan mietin miten asiaa voisi auttaa tai vain kuuntelen, sekin kun helpottaa, vaikka onkin hänen oma valintansa sietää tuollaista kohtelua. Se, että jatkaa lyöntien vastaanottamista, on surullista, mutta kuitenkin edelleen se  oma valinta.

Ikäviin asioihin ja tilanteisiin yleensä ajaudutaan tai niitä kohti mennään pitkiäkin aikoja, joten aina ei sormia napsauttamalla muutosta saa aikaan. Tai tietty saa, mutta kenties huonompaan suuntaan.

En minäkään mikään lattiarätti ole, enkä marttyyri, mutta tällä hetkellä näin. Pakko nyt vain sietää aikansa.

Thaimaahan hakeen joku thaikkunainen suomimiesten unelma