Surullista että monille lapsille ainoa liikunta on koulumatkat ja koulun liikunta tunnit

Kaikki eivät ole suorituspaineisoa kilpailuihmisiä. Hyötyliikunta on paras liikunnan muoto. Itsekkään en tarvitse muuta.

Minusta surullisempaa on se, että vanhempien tulisi järjestää lapsilleen vartavasten liikunnallinen harrastus, kun lapset eivät enää saa liikuntaa leikeissä, pihapeleissä ja muussa lapsille luonnollisissa puuhissa.

Jotkut kulkee koulumatkatkin autolla. Revi siitä.

Mutta mitä asialle voi tehdä? Paitsi sormi tanassa etsiä syyllisiä?

Ei meidän penikat ole tajunneet liikkuvansa tarpeeksi. Koulussa on viikossa 4 h liikuntaa ja näin talvella hyppäävät läheiselle lammelle luistelemaan tai hiihtävät tietä edes takaisin tai menevät pulkkamäkeen. Viikonloppuisin ollaan ulkona n 2-3 tuntia päivässä. Maanantaisin ja perjantaisin on sählykerho. Lisäksi heitän pari kertaa viikossa luistelemaan kavereiden kanssa koululle. Koulumatkat päivässä 3 km.

Kuitenkin soitettiin koululta kun molemmat lapset oli sanoneet terveystarkastuksessa että eivät harrasta mitään liikuntaa. Kun eihän heillä ole jalkkis tai kiekkotreenejä tai partiota kuten kavereilla.

Oli siinä sitten selittämistä. Kumpikin oli todennut harrastavansa pelaamista, kun sitä saavat luvan kanssa tehdä tunnin tai kaks päivässä.

Lasten ajatusmaailma on erilainen ja erikoinen.

Melkein kaikki lapset OVAT käyneet liikuntaharrastuksessa alakouluiässä mutta ongelmaksi tulee se kilpailuhenkisyys. Esim. toinen tyttäreni kävi joukkuevoimistelussa, se oli kivaa niin kauan kun harjoituksia  oli vain kahdesti viikossa. Jo kolmannelta luokalta alkaen määrä kasvoi 4-5 kertaan viikossa, ei lapsi jaksanut enää. Miltei samalla tavalla kävi toisen lapsen uintiharrastuksen kanssa, liika on liikaa, hauskuus loppuu siihen kun pitää tehdä verenmaku suussa.

Aikuinen itse on lapselle mallina. Mistä lapsi muka oppii sponttaanoa liikuntaa jos näkee vaihtoehtoina vain ohjattua toimintaa ja hyötyliikunnan. Itsekkin olen alkanut miettimään miten yksipuolista oma liikuntani on. Käyn jumpassa, käyn juoksemassa ja pyöräilen töihin. Oma liikuntani on loppupeleissä siis hyvin vähäistä enkä jaksa uskoa että monella muullakaan aikuisella asia on sen parempi.

Enää ei ole montaakaan lajia mahdollista harrastaa vain harrastamisen vuoksi, kaikessa pitäisi jaksaa treenata tosissaan monta kertaa viikossa. Ei kaikki lapset halua eikä jaksa sellaista. Suorittaminen on vienyt lastenkin liikunnasta hauskuuden.

Toista se oli 70-80-luvuilla. Liikuin myös vapaalla. Aikuisena olen harrastanut tosi vähän liikuntaa. Viimeksi 10v. sitten.

Yksi liikunnallinen harrastus vaan tarkoittaa usein 2-3 harjoitusta (oheisharjoitteineen) viikossa ja viikonloppuna pelit päälle. Sitten ei voikaan ottaa toista harrastusta, kun ei ole muuten tarpeeksi lepopäiviä.

Lapsi sitten pian kyllästyy yksipuoliseen liikunnallisuuteen. Urheiluseuroilla pitäisi olla jonkinlainen liikuntapassi, mikä sallisi lajien vaihtelut ja kokeilut, ja että niihin suorastaan kannustettaisiin vaikka seurauksena jäisi päälajista treenejä väliin.

Todella vähän on rentoja ja hauskoja liikuntaharrastuksia lapsille nykypäivänä. Kaikissa vain kilpaillaan ja kilpaillaan....

Pitää nukkua 10 h päivässä ja tehdä läksyt, kouluun menee matkoineen 6 h päivä. Sitten pitäisi joka päivä olla 2 h jalis tai jäkä treenit niin kyllä siinä saa lapsen väsymään. Vähempi ei ole mitään.

Lisäksi pitää osata vastata oikein jonkun setä miehen kyselyihin, että miltä se liikunta tuntuu, tai muuten et harrasta ollenkaan jos et tajua että sitä harrastetaan kilpailuhengessä tai kasvattaaksesi lihasmassaa.

Kun urheilu on businestä, tässä on lopputulos. Syyllistäminen on hyvä keino lisätä businestä.

Koska lapseni ei tarvitse ohjattua liikunnallista harrastusta. Hän on luontaisesti paljon liikkuva ja sosiaalinen ja järjestää itse pihapelinsä yms. Hän purkaa energiaansa ystäviensä kanssa aivan niinkuin lapset tekivät ennen vanhaan. Hänellä on kyllä myös harrastuksia, mutta ei maksullista liikuntaa.  Hän voisi menestyä joissain lajeissa kyllä, mutta emme toivo liikunnasta hänelle ammattia.

Olen itse höntsäporukassa pelaillut lentistä. Riitaa tulee sielläkin aikuisilla ihmisillä, kun jotkut eivät olekaan niin hyviä pelaamaan, vaan käyvät pitämässä hauskaa ja nauttimassa liikunnasta.

Jos näiden tiukkapipojen kilpailuhenkiset lapset on noissa lastenkin höntsäporukoissa hiileemässä, niin en yhtään ihmettele ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen itse on lapselle mallina. Mistä lapsi muka oppii sponttaanoa liikuntaa jos näkee vaihtoehtoina vain ohjattua toimintaa ja hyötyliikunnan. Itsekkin olen alkanut miettimään miten yksipuolista oma liikuntani on. Käyn jumpassa, käyn juoksemassa ja pyöräilen töihin. Oma liikuntani on loppupeleissä siis hyvin vähäistä enkä jaksa uskoa että monella muullakaan aikuisella asia on sen parempi.

Minäkin juoksen, mutta nyt talvella en ole juossut kun ulkona on lunta ja pakkasta. Näin talvesta olen pysytellyt sisällä. Hiihtämistä olen miettinyt ja siitä on puhuttu, mutta suksien ostaminen jirvittää eikä suksille olisi edes säilytys tilaa. Muu liikunta on tosiaan pelkästään sitä työ- ja kauppamatkojen kävelemistä. Toki lapsi ollut jo vuosia kiinnostunut jalkapallosta ja alkaa olemaan katkeran suolainen ja perrynyt kun ei ole päässyt sitä harrastamaan. Olen kuitenkin ollut sitä mieltä ettei liikunnan ole pakko olla ohjattua, kilpailua, urheilua, maksullista ja joukkuelajia, sekä kehottanut lasta aktiivisesti kokeilemaan jotain muuta mitä pystyisi tekemään oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Lapsen perus vasta argumentit esim juoksemiseen ovat olleet että se on tylsää ja ei ole kavereita. Toki jälkimmäistä ihmettelen koska juoksemiseen ei kavereita tarvita vaan sitä voi tehdä hyvin itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta surullisempaa on se, että vanhempien tulisi järjestää lapsilleen vartavasten liikunnallinen harrastus, kun lapset eivät enää saa liikuntaa leikeissä, pihapeleissä ja muussa lapsille luonnollisissa puuhissa.

Jos olisit 80 luvulla nähnyt aikuisten ja lasten tuijottavan kädessä olevaa kapulaa puistossa lähes liikkumatta niin mitä olisit ajatellut? Onko nuo noiduttu? Alieneita?

Netti muka yhdistää ihmiset, joo omiin koteihinsa. Kaikki liikkuminen on vähentynyt sellaista kyytiä että se näkyy jo. Nuoret jotka ei ole ikinä liikkuneet läheskään tarpeeksi tulevat huomaamaan sen. Kun on ipanasta asti viihtynyt ruudun ääressä niin se kostautuu. Vanhemmat on "loistavia" esimerkkejä, monella se luuri kuin liimattuna kädessä.

Meille huonoille huudettiin liikuntatunneilla aina kurkku suorana ja sitten tultiin pätemään että kyllä liikkua pitää jo terveydenkin takia. No niin pitää mutta ei VERENMAKU SUUSSA. Liikuntasalissa oli myös renkaat, köydet ja puolapuut ja kaihoisasti katselin niiden perään mutta niitä käytettiin vaan pari kertaa vuodessa kun aina oli pakko pelata vaan samoja pallopelejä. Vuosiksi minut saatiin uskomaan että inhoan kaikkea liikuntaa ja olen luonnostaan huono siinä

Vierailija kirjoitti:

Enää ei ole montaakaan lajia mahdollista harrastaa vain harrastamisen vuoksi, kaikessa pitäisi jaksaa treenata tosissaan monta kertaa viikossa. Ei kaikki lapset halua eikä jaksa sellaista. Suorittaminen on vienyt lastenkin liikunnasta hauskuuden.

Minulla on vähän se tuntuma, että tähän ollaan ihan viime vuosina pikkuhiljaa heräämässä. Olen useammassakin lajissa nähnyt harrasteryhmiä, joilla ei ole kilpailullista tavoitetta. Toivottavasti vaan laajenisi enemmän, sillä ei jokaisesta tarvitse tulla kristapärmäkoskia, patriklaineita, jarilitmasia tai petraolleja jne.

Ottakaa jo hyvät vanhemmat se puhelin pois lapselta ja tuupatkaa lapset ovesta pihalle. Ei siinä kukaan liiku jos lapset istuu päivät sisällä puhelin naamassa kiinni.