Onko lestadiolaisia paikalla? Kertokaa elämästänne.
Olen vain utelias. Miten pärjäätte suurperheen kanssa, kun itseä väsyttää jo yhdenkin lapsen hoito.
Kommentit (23)
Kahden hengen (aikuisen) perheessä eletään. Hyvin jaksellaan. Miksi muuten oletetaan, että kaikilla lestadiolaisilla on suurperhe?
lapset nukkuu, pienintä imetän. Mies on miestenillassa, itse kävin lenkillä ennen lasten nukuttamista. Huomenna lasten kanssa aamusta kirjastoon (mulla on kolme) ja lainataan paljon kirjoja ja satucd:itä. Mies saa nukkua sillä aikaa ja toipua työviikosta. Päivällä sitten aiotaan mennä kaikki ulkoilemaan. Illasta menen vauvan kanssa kaverin kanssa syömään ja mies nukuttaa muut. Sunnuntaina on sitten lepopäivä, ollaan vaan, ulkoillaan ja illalla seurat.
ihan normaalia elämää :)
Ei poikkea mitenkään muiden elämästä.
itse valita menenkö töihin vai olenko lasten kanssa kotona.
Se on musta suuri etu :)
Koska kukaan ei pakota mua töihin kun kotonakin on hommaa.
Eli voin mennä jos itse haluan tai olla menemättä :D
Tällä hetkellä olen kotona. Yksi koulussa, kaksi kotona. Olen valmistunut filosofian maisteriksi ja menen töihin ensi syksynä ellei tule vauvaa.
Mikä on se lapsiluku, jonka olisit toivonut, jos saisit valita? Siis jos sinulla ei olisi tuota vakaumusta? Toivoisitko joka tapauksessa suurperhettä?
että miten te tulette heti raskaaksi kun pappi on sanonut aamenen? Harrastatteko seksiä ennen avioliittoa? Asutteko yhdessä ennen avioliittoa vai muutatteko heti yhteen kun pappi on vihkinyt teidät? Kiitos jos joku viitsii vastata näihin!
Tuskin kukaan tulee raskaaksi heti kun pappi sanoo aamenen...
Hääyönä ehkä.
ei esiaviollista seksiä.
sitten muutetaan yhteen kun ollaan naimisissa.
että miten te tulette heti raskaaksi kun pappi on sanonut aamenen? Harrastatteko seksiä ennen avioliittoa? Asutteko yhdessä ennen avioliittoa vai muutatteko heti yhteen kun pappi on vihkinyt teidät? Kiitos jos joku viitsii vastata näihin!
En ole koskaan miettinyt, että montako olisin " tehnyt" jos.... Kaikki lapseni ovat olleet toivottuja, ja rakastan heitä jokaista valtavasti.
Kiitos vastauksista! Näin olin asian ajatellutkin, mutta on ihmetyttänyt tuo raskaaksi tuloa... Itse kun olemme yrittäneet jo useamman vuoden ajan lasta eikä sitä kuulu tulevan. kuulin että yksi tyttö joka meni kuukausi sitten naimisiin niin on jo nyt raskaana (lestadiolainen)
raskaaksi noin 2 viikon päästä papin aamenen jälkeen. Olimme ensimmäistä kertaa yhdynnässä hääyönä. Onneksi odotimme sitä papin aamenta koska oli hienoa antaa toinen toiselleen lahjaksi neitsyys (tai poikuus miehen puolelta). Niin, tulin heti raskaaksi mutta nyt tämä ainoa lapsemme on jo kohta 3 v eikä vielä kuulu uutta vaikka emme tietysti ehkäisekään. Kovasti odotamme toista, kolmatta, neljättä,.. Ja sydämestäni asti voin sanoa että ei haittaa vaikka minulla maisterin opinnot vielä pahasti kesken. Luotan että voin hoitaa molemmat yhtäaikaa: yhteiskunnallisen roolini ja lastenkasvatuksen (joka tietysti on myös palvelua yhteiskunnalle). Tavallista elämää vietämme, opiskelemme, syömme ulkona, matkustelemme, luemme paljon kirjoja, ulkoilemme. Uskonto ei ulkopuolisen silmissä varmaan näy elämässämme muuten kuin että sunnuntaisin käymme seuroissa, mutta se ohjaa elämänvalintojamme ja jokaista elämänaskeltamme.
on todella väsynyt hoitamaan niitä. Ei haluaisi enää lisää!!!
lestat saavat helpommin lapsia tai siis tulevat aika pian raskaaksi koska eivät ole ikinä käyttäneet mitään pillereitä (olen kuullut että e-pillereiden aiempi käyttö voi hidastaa hedelmöitymistä myöhemmin).
raittiit elämäntavat ja nuori ikä useimmiten 18-21v voi myös vaikuttaa siihen miten tulevat heti melkein aamenen jälkeen raskaaksi.
todella paljon. En tiedä onko ees normaalia :)
Neljä pientä lasta ja joka päivä ainakin tai kaksikin kertaa.
Ja kahdenkeskiset lomat, ah niitä odottaen!
ikinä mua ei oo väsyttänyt kun mies kysyy tai itse haluan...
hän on rauhallisin ja tasapainoisin äiti, jonka tunnen. Ihana ihminen!
Miksi siellä ylipäätään pitää käydä? Eikö voisi vain rentoutua kotona ja vaikka pelata lasten kanssa? Ei muutkaan, tavalliset uskovaiset käy kirkossa joka sunnuntai.
televisiota niin minulla olisi paljon enemmän aikaa tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa. Olen tv-sarjojen orja ja siksi tunnen piston dydämessäni=(
Seuroissa ei ole mitään pakkoa käydä. Paikkakunnallamme on niitä 3 kertaa viikossa ja me käymme kerran. Kukaan ei soittele perään jos sinne ei saavukaan. Minä henkilökohtaisesti käyn siellä siksi koska tunnen tarvitsevani vahvistusta uskolleni joka joskus on epäileväinen. Joskus en viitsisi lähteä ja siksi joskus jäämmekin vain kotiin kun on seurat. Mutta aina kun on tullut lähdettyä, tulee hyvä mieli. On vähän vaikeaa selittää ulkopuoliselle mistä se hyvä olo tulee. Kun on asiat avautuneet henkilökohtaisesti, tulee hyvä mieli kun kuulee saarnaa joka tulee suoraan Jumalalta. Joku ketjussa sanoi että ilman tv:tä olisi enemmän aikaa lapsille. Varmaan totta, mutta kun on netti, sekin voi joskus viedä aikaa lapsilta. Valitettavasti uskovainen tai ei-uskovainen ei aina jaksa ajatella lapsensa parasta.
Mutta, eikö teistä olisi kiusallista, jos teiltä kysyttäisiin omista tottumuksistanne; miksi käytte säännöllisesti autoliikeissä, mitä ehkäisyä käytätte vai käytättekö mitään?, miksi teillä tehdään sitä-tätä-tai-tuota silloin ja tällöin?
Itse olen kasvanut hyvin " uskonnottomassa" ilmapiirissä. Kyllä meillä on aina uskottu, mutta suinkaan kaikki eivät usko samoihin asioihin, eivätkä omaa muutenkaan samaa ajatusmaailmaa (uskoa) Jumalan olemassa oloon.
Mielestäni " uskovaisena" -olo tarkoittaa nimenomaan sitä, että omasta vapaasta tahdostaan miettii asioita ja haluaa itse päättää asioistaan. Kyse on siitä mitkä asiat kokee itselleen tärkeiksi ja minkä asioiden eteen haluaa työskennellä.
Mikään valinta ei kumoa tai poista toista. Olet aina itse henkilökohtaisesti vastuussa valinnoistasi. KUkaan toinen ihminen ei voi päättää puolestasi oikeaa tai väärää? VOIKO KUKAAN? Tuskin.
Itsetunto- omatunto- omanarvontunto riippuu meistä jokaisesta itsestämme, eikä niiden edestä tai puolesta voi kukaan luvata mitään. Vai voiko?
Jokaine voi itse valita vastaako vai ei !
kirjoitettu edellinen kirjoittaja. Itse en yleensä edes vaivaudu vastaamaan tai edes avaamaan vanhoillislestadiolaisuutta koskevia viestejä. Nyt kuitenkin laitoin pari viestiä kun kysyjä oli kerrankin asiallinen. En itse vl:nä kysy toisin uskovilta miksi he toimivat tietyllä tavalla sillä ajattelen sen olevan puhtaasti henkilökohtainen asia. Eri uskonnoilla on eri rituaalit ja suon sen heille kyselemättä miksi he toimivat sillä tavalla. Meitä vanhollislestadiolaisia kuvannollisesti osoitellaan sormella koska elämämme poikkeaa valtaväestöstä: olemme käsittääkseni ainoa ryhmä Suomessa joka elää tähän maailmaan nähden vanhoillisesti, ei harrasta esiaviollisia suhteita, ei käytä alkoholia jne. Se herättää kummeksuntaa ulkopuolisten taholta. Nokatusten kun ihmiset kyselevät, vastaan mielelläni. Nettipalstoilla tämä olkoon ensimmäinen ja viimeinen kerta kun niin teen.
Tilastojen mukaan ollaan, meil on 3 lasta. Ekan lapsen kanssa se väsymys oli kaikkein pahinta mutta ei mulla nyt ole mitään sellaista ollut.