Oletko onnistunut ajamaan ihastumisesi alas? Miten?

En ole onnistunut.

Useita ihastuksia olen lopettanut vain päättämällä, etten pidä yhteyttä. Kun arjessa ei näe toista, kyllä se ajan kanssa unohtuu.

Mutta sitten: todellista rakastumista ei pysty unohtamaan. Olen nyt kolme vuotta yrittänyt päästä yli miehestä, enkä enää edes usko, että se olisi mahdollista.

Ei yhteydenpitoa, ei some-stalkkausta ja paljon treffailua muiden kanssa, sillä se on loppunut.

Tarkotatko sitä julkkisihastusta jota et edes tunne? Vai onko tää joku oikea ihastus?

Vierailija kirjoitti:

Tarkotatko sitä julkkisihastusta jota et edes tunne? Vai onko tää joku oikea ihastus?

Oikea ihastus. En ole koskaan ollut ihastunut julkkikseen.

ap.

Vinkkejä lisää? En enää tapaa häntä (lakkasin käymästä paikassa missä häntä tapasin säännöllisesti) enkä somestalkkaa. Kauanko pitäisi kestää että lähtee pois ajatuksistakin, suurin piirtein?

ap.

Olen lopettanut yhteydenpidon, ja aina kun alan haaveilla, niin mietin asioita joilla hän on satuttanut minua sekä syitä minkä takia suhde olisi muutenkin ihan epärealistinen ajatus.

Useasti. Ajattelen järkevästi ja mietin, mikä on oikein.

Aika auttaa kyllä aina lopulta, kovin montaa vuotta en ole jaksanut olla kehenkään ihastunut näin aikuisiällä.

Miksi ihastuminen on kohdallasi huono juttu ja pitää unohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut yhteydenpidon, ja aina kun alan haaveilla, niin mietin asioita joilla hän on satuttanut minua sekä syitä minkä takia suhde olisi muutenkin ihan epärealistinen ajatus.

Mutta siis yhteyttä olen ollut pitämättä nyt noin kolme kuukautta kokonaan. Ei ole auttanut haaveiluun.

Poissa silmistä, poissa mielestä toimii, tosin vie hetken aikaa. Poista kaikki yhteystiedot ja lopeta some jne. stalkkaus. Vältä paikkoja missä voisitte törmätä, älä kuuntele musiikkia jne. joka muistuttaa hänestä. Nämä on nyt näitä perusneuvoja, jotka auttaa vähän.

Itselläni auttaa parhaiten aika ja se, että mietin ja keskityn niihin ei niin kivoihin juttuihin mitä tämä ihminen on tehnyt, se oikeastaan toimii parhaiten. Riippuu tapauksesta, mutta useinhan sitä tulee maalattua liian ruusuinen kuva ihastuksen kohteesta. Lisäksi yritän pitää itseni kiireisenä, että olisi mahdollisimman vähän aikaa keskittyä haaveilemiseen.

Tietoisesti lakannut ajattelemasta, en seuraa somessa enkä stalkkaa, keskittynyt ja panostanut omaan suhteeseen.

Ei ole vielä onnistunut. En tiedä haluanko, vaikka oma suhde toimii nyt paremmin. Mahdollisuus on aina olemassa, mutta paljon pitäisi kestää sen takia. Ihastuminen ei taas välttämättä kestäisi.

Aikansa se kesti, mutta ihastuin aivan totaalisesti erääseen mieheen. Ollaan läheisiä kavereita ja nähdään edelleen päivittäin. Kun hän alkoi seurustella, päätin vain että nyt kuoletan nämä tunteet. Ei se helppoa ollut. Itketti ja kirpaisi ihan tosissaan. Jollain tasolla aiheutin itse sydämeni särkymisen. Aloin kavereiksi myös tuon hänen naisensa kanssa ja kaikki on sinänsä ok. Mitä nyt tulee vaikea olo, jos satun kuulemaan juoruilua heistä tai tuo kaveri-mieheni puhuu itse parisuhteestaan minulle. 

En tiedä onko ihastus loppunut. Tod. näk. ei, mutta ainakin helpottaa kun tietää, että mitään ei koskaan tapahdu asian suhteen. En koskaan tule rakastumaan enää kehenkään toiseen samalla lailla. Sen totuuden hyväksyminen on vielä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se kesti, mutta ihastuin aivan totaalisesti erääseen mieheen. Ollaan läheisiä kavereita ja nähdään edelleen päivittäin. Kun hän alkoi seurustella, päätin vain että nyt kuoletan nämä tunteet. Ei se helppoa ollut. Itketti ja kirpaisi ihan tosissaan. Jollain tasolla aiheutin itse sydämeni särkymisen. Aloin kavereiksi myös tuon hänen naisensa kanssa ja kaikki on sinänsä ok. Mitä nyt tulee vaikea olo, jos satun kuulemaan juoruilua heistä tai tuo kaveri-mieheni puhuu itse parisuhteestaan minulle. 

En tiedä onko ihastus loppunut. Tod. näk. ei, mutta ainakin helpottaa kun tietää, että mitään ei koskaan tapahdu asian suhteen. En koskaan tule rakastumaan enää kehenkään toiseen samalla lailla. Sen totuuden hyväksyminen on vielä kesken.

Just olin kirjoittamassa vähän samanlaisesta tilanteestani. Jos on ihastunut kaveriinsa, niin voi "mennä lapsi pesuveden mukana", jos lopettaa kaiken yhteydenpidon. Itse en ole valmis menettämään kaveria ja hyvää yhteistyökumppania ihastumisen takia. Ihastumisen alla on aitoa kaverillista välittämistä ainakin mun puolelta. Ja hyvä yhteistyö.

Yritän lopettaa some-stalkkaamisen, tikusta asian tekemisen ja äärimmäisen intiimien henkilökohtaisten asioiden jakamisen. Kaks jälimmäistä on toteutunut jo. Yritän säädellä läheisyyttä ja keskittyä muihin asioihin, kun emme näe.

Toki vaihdan kuulumiset tavatessamme ja juttelen kuten muillekin kavereille.

Mulla auttanut aina vain aika. Valitettavasti. Ihastukseni ovat kestäneet 1-3 vuotta. Ei koskaan enää. Yksipuolinen ihastuminen on hirveää!

Vierailija kirjoitti:

Useita ihastuksia olen lopettanut vain päättämällä, etten pidä yhteyttä. Kun arjessa ei näe toista, kyllä se ajan kanssa unohtuu.

Mutta sitten: todellista rakastumista ei pysty unohtamaan. Olen nyt kolme vuotta yrittänyt päästä yli miehestä, enkä enää edes usko, että se olisi mahdollista.

Rakastaminen onkin aivan eri asia. Siitä ei mennä yli. Ei vain mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useita ihastuksia olen lopettanut vain päättämällä, etten pidä yhteyttä. Kun arjessa ei näe toista, kyllä se ajan kanssa unohtuu.

Mutta sitten: todellista rakastumista ei pysty unohtamaan. Olen nyt kolme vuotta yrittänyt päästä yli miehestä, enkä enää edes usko, että se olisi mahdollista.

Rakastaminen onkin aivan eri asia. Siitä ei mennä yli. Ei vain mennä.

Kyllä voi mennä, suremalla tuskansa.

Kaksi ja puoli vuotta on jatkunut ihastus omalta osaltani...Toivottavasti ajan kanssa menee ohi.. Eikait tässä muutakaan voi kun yrittää olla ajattelematta häntä, eikä ainakaan mitään yhteydenottoja minun puoleltani. Ei ikinä enää.

Lukiossa olin ihan hirvittävän ihastunut rinnakkaisluokalla olevaan poikaan. Harmikseni hän seurusteli tuolloin. Silti haaveilin hänestä, juttelimme joskus mesessä jne. Hän erosi tytöstä tyyliin seuraavana keväänä tai syksynä, ja alkoikin sitten seurustelemaan yhden tytön kanssa meidän luokalta. Siinä vaiheessa päätin että nyt riittää haaveilut, jos hän olisi siinä mielessä kiinnostunut minusta, seurustelisimme. En kiinnittänyt enää huomiota häneen ja varmaan olin hieman kiukkuinenkin, niin oli helppoa nollata tunteet.