Puoliso petti, jäitkö suhteeseen
Sivusta seuranneena sanon ettei kannata. Iäkäs pariskunta jossa mies petti vaimoa.
Ilmitulon jälkeen terapia ym. ja suhde jatkuu.
Tapahtuneesta melkein 50 vuotta eikä vaimo ole päässyt pettämisestä yli.
Tapauksen vaimo ei pettämisestä puhu mutta sivulauseessa huomaa että asia vieläkin mielessä.
Perkeleen surullista.
Kommentit (20)
Joo käytännön syistä. Suhde kyllä kuoli muilta osin siihen.
Jäin aika pitkäksi aikaa. Olin vähän sellainen alistunut ja saamaton, syyllistettykin jäämään suhteeseen, koska "pettäminen oli minun syytäni". Kunnes sain taottua omaan päähäni, että ei ollut, hän minua petti ja oli siihen ihan keskenään syyllinen. Sitten jätin hänet. Enkä hetkeäkään liian aikaisin - vuosia liian myöhään pikemminkin. Enää en moiseen ryhtyisi.
Kyllä jäin ja teimme suuria muutoksia suhteessamme. Käänsimme uuden lehden.
En kadu sitä, sillä rakastin miestäni todella paljon. Hän ymmärsi arvoni episodin jälkeen ja minä ymmärsin häntä.
Tottakai niinkin pitkä sivusuhde jätti omat jälkensä, sitä mietti pitkänkin ajan jälkeen, mutta olen luonteeltani sisukas ja pidän haasteista. Kyllästyn helposti liian helppoihin ihmisiin ja rakastan miettiä, pohtia ja analysoida asioita. Jos mieheni olisi ollut tasapaksu taapertaja, joka ei tee koskaan virheitä en tiedä olisinko sellaista kestänyt yhtä pitkään.
Meille tapahtui oma pettäminen, eli yksi yhden illan juttu. Mies oli aina pois töittensä vuoksi, eli työt etusijalla.
Minä lasten kanssa kotona yksin. Sitten väsyin ja382 lähdin ulos. Sain helposti seuraa ja petin. Kaduin ja kerroin.
Itkettiin ja halusimme muuttaa elämää, siten, että hän ottaisi huomioon, etten yksi jaksa. Meitä lujitti,eikä ole tarvinnut pettää enää. Mutta minä tulen olemaanaina se joka petti avioliiton aikana. Kertoi myös lapsille, kun olivat aikuisia. Tottahan se on. En olisi jatkanut avioliittoa, jos hän ei olisi muuttunut. Tämä vieraissa käynti avasi hänen silmänsä, etten ole itsestäänselvyys. Olen kiitollinen,että sain hänet muuttumaan ja arvostamaan perhettä. Järkipuheet eivät auttaneet.
En jäänyt. Oma äiti toimi varoittavana esimerkkinä naisesta joka jäi ja siksi ratkaisu oli mulle selvä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jäin ja teimme suuria muutoksia suhteessamme. Käänsimme uuden lehden.
En kadu sitä, sillä rakastin miestäni todella paljon. Hän ymmärsi arvoni episodin jälkeen ja minä ymmärsin häntä.
Tottakai niinkin pitkä sivusuhde jätti omat jälkensä, sitä mietti pitkänkin ajan jälkeen, mutta olen luonteeltani sisukas ja pidän haasteista. Kyllästyn helposti liian helppoihin ihmisiin ja rakastan miettiä, pohtia ja analysoida asioita. Jos mieheni olisi ollut tasapaksu taapertaja, joka ei tee koskaan virheitä en tiedä olisinko sellaista kestänyt yhtä pitkään.
Kylläpä ihmisen psyyke keksii hämmästyttäviä asioita, jotta selviää näin traumaattisesta asiasta.
Yritin antaa anteeksi ja jatkoimmekin suhdetta pari vuotta miehen petettyä, kunnes hän jätti minut ennalta varoittamatta. Näin vuosia jälkikäteen olen ymmärtänyt että hän luultavasti olisi halunnut jättää minut jo tuolloin kun petti, mutta ei sitä raaskinut tehdä. Fiksumpana olisin päästänyt jo tuolloin irti.
Vierailija kirjoitti:
Meille tapahtui oma pettäminen, eli yksi yhden illan juttu. Mies oli aina pois töittensä vuoksi, eli työt etusijalla.
Minä lasten kanssa kotona yksin. Sitten väsyin ja382 lähdin ulos. Sain helposti seuraa ja petin. Kaduin ja kerroin.
Itkettiin ja halusimme muuttaa elämää, siten, että hän ottaisi huomioon, etten yksi jaksa. Meitä lujitti,eikä ole tarvinnut pettää enää. Mutta minä tulen olemaanaina se joka petti avioliiton aikana. Kertoi myös lapsille, kun olivat aikuisia. Tottahan se on. En olisi jatkanut avioliittoa, jos hän ei olisi muuttunut. Tämä vieraissa käynti avasi hänen silmänsä, etten ole itsestäänselvyys. Olen kiitollinen,että sain hänet muuttumaan ja arvostamaan perhettä. Järkipuheet eivät auttaneet.
Hienoa elämänviisautta ja kokemusta. Uskon,että yksi hyvän parisuhteen perusta on rakkaudellisuus ja armollisuus toista kohtaan. Sinä hait ratkaisua ja mies ymmärsi sen silloin. Se, että hän kaivelee vanhoja ei ole sinua kohtaan oikein nyt. KUn asiat kerran sovittiin, Vaikutat vahvalta naiselta ja ole ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jäin ja teimme suuria muutoksia suhteessamme. Käänsimme uuden lehden.
En kadu sitä, sillä rakastin miestäni todella paljon. Hän ymmärsi arvoni episodin jälkeen ja minä ymmärsin häntä.
Tottakai niinkin pitkä sivusuhde jätti omat jälkensä, sitä mietti pitkänkin ajan jälkeen, mutta olen luonteeltani sisukas ja pidän haasteista. Kyllästyn helposti liian helppoihin ihmisiin ja rakastan miettiä, pohtia ja analysoida asioita. Jos mieheni olisi ollut tasapaksu taapertaja, joka ei tee koskaan virheitä en tiedä olisinko sellaista kestänyt yhtä pitkään.
Kylläpä ihmisen psyyke keksii hämmästyttäviä asioita, jotta selviää näin traumaattisesta asiasta.
En ole ylläoleva, mutta ei minusta ole kyse selityksien keksimisestä, jos pettämisestä pääsee yli. Kyse on siitä, että kriisin seurauksena suhde syventyy ja nousee uudelle tasolle. Ja siksi yhdessäolo pystyy jatkumaan hyvänä.
Ei todellakaan maksa vaivaa jäädä.
Kuka muutenkaan haluaa olla puolisolleen joku, johon tämä vaan tyytyy? Onnellisessa suhteessa ei mitään sivusuhteita pidellä, eikä elämänsä rakkautta petä sillä tavoin. En ikinä pystyisi elämään suhteessa miehen kanssa, joka on jäänyt kanssani vaan ihan muista syistä yhteen kuin rakkaudesta (lapset, omaisuus ym.)
Joku heti itkien tunnustettu yhden illan juttu on eri asia.
En jäänyt, miten olisin voinut kun luottamus mennyt. Exä petti työkaverinsa kanssa, odotin silloin kolmattamme. Exä meinasi lähteäkin kun olin viimeisilläni, mutta ei mennyt. Kun vauva oli hieman isompi, sain voimani takaisin ja läksin. Hyvä että tein oikein itseäni kohtaan. Oma arvo täytyy muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jäin ja teimme suuria muutoksia suhteessamme. Käänsimme uuden lehden.
En kadu sitä, sillä rakastin miestäni todella paljon. Hän ymmärsi arvoni episodin jälkeen ja minä ymmärsin häntä.
Tottakai niinkin pitkä sivusuhde jätti omat jälkensä, sitä mietti pitkänkin ajan jälkeen, mutta olen luonteeltani sisukas ja pidän haasteista. Kyllästyn helposti liian helppoihin ihmisiin ja rakastan miettiä, pohtia ja analysoida asioita. Jos mieheni olisi ollut tasapaksu taapertaja, joka ei tee koskaan virheitä en tiedä olisinko sellaista kestänyt yhtä pitkään.
Kylläpä ihmisen psyyke keksii hämmästyttäviä asioita, jotta selviää näin traumaattisesta asiasta.
Jep, ei vain oikein tiedä että kumpaa yrittää vakuuttaa enemmän, itseään vai muita..
Kyllähän jännä miehelle voi antaa monta mahdollisuutta, mutta kiltille miehelle ei edes mahdollisuutta tutustua.
Minua ei tietääkseni ole petetty, mutta jos niin kävisi niin en jäisi missään tapauksessa.
Luottamus ei enää koskaan palaisi ennalleen ja sen verran pitää olla itsekunnioitusta, ettei jää suhteeseen jossa hetken himo on toiselle tärkempää, kuin kumppanin ja yhteisen sopimuksen kunnioittaminen. Ei ole kovin syvällä suhteen juuret silloin.
Mulla oli eräs tuttava joka petti miestään, ja mies antoi anteeksi.. jatkoivat parisuhdetta, sitten myöhemmin mies petti ja jätti uuden daamin takia...
Eli ei kannata jatkaa parisuhdetta, jos puoliso on pettänyt...
Hävettää myöntää olin pettänyt exäänii, ja sanoin exälleni meidän kannattaa erota koska ei ansaitse tällaista pettäjää rinnallensa.. erosimme yhteisymmärryksenä ja sanoin exälleni saa olla vihaissaan ja ajatella miten tahtoo, mutta anteekspyynnöllä asiaa ei voida korjata...
Nykyään ajattelen exä löytäisi paremman ja luotettavan puolison, kun musta ei siihen ollut.. olin raukka ja tyhmä sen tiedostan itsekin...
Petin itse ja yritimme jatkaa. Mutta erosimme ja onneksi, koska nyt olemme onnellisempia.
Se avioliiton pelastaminen ja yrittäminen tapahtuneen jälkeen oli raskainta aikaa.
En, koska mies ei suostunut luopumaan sivusuhteestaan. Jos olisi luopunut, niin olisin ainakin yrittänyt antaa anteeksi. En olisi heittänyt ihan heti 20 vuoden avioliittoa menemään. Lasten takia.
Tuo esimerkkisi nainen ei ole siihen kyennyt. Toiset kykenevät.