Naurettavin "sitten kun mulla on lapsia..."-väite, jonka olet lapsettomalta kuullut?

"Sitten kun mulla on lapsia, aion pitää ne aina erossa huonoista kaveriporukoista ja päihteistä."

Ajattelitko lapsesi ihan vain maailmalta suojellaksesi kellariin lukita?

"Sitten kun mulla on lapsia, kannustan ne kansainvälistymään ja lukemaan paljon kieliä".

Joo ihailtavaa, mutta hänellä voi olla aivan muita kiinnostuksenkohteita.

Sitten kun minulla on lapsia niin meillä on kiellettyä juosta kotona sisällä ja levitellä leluja. Sanoi siskoni. Odotan kun hän pääsee tähän taaperovaiheeseen että näkee jaksaako todella olla kieltämässä kun lapsi ilakoitsee ja juoksee ja keskittyy innolla leluihinsa että äiti saa hetken hengähtää kahvikupin äärellä.

Minun omani on hölmöin.

Kysyin äitiysneuvolan kätilöltäkin, että voinko pitää vauvaa sitten yöt nukkumassa alakerrassa omassa huoneessaan, vaikka välillä on 2 suljettua ovea rappujen ylä+ja alapäässä. Jos siis mulla on itkuhälytin.

Kokenut kätilö sanoi, että on ok.

No, en tietenkään raaskinut lasta siellä pitää. Laitoin kopan tietty lähelleni pöydälle makkariimme.

Minulla ei liity niinkään edellytyksiin itse lapsilta vaan itseltäni, olen joutunut nöyrtymään... "Meillä ei ole _ikinä_ kiire kun suunnitellaan ja ennakoidaan hyvin" - joooooooo... "Meillä ei ole kaaosta ja sotkua kun pidetään järjestystä yllä eikä anneta hommien kasaantua" - juuuuuuuu... "Huolehditaan vaan, että lapset syövät ja nukkuvat hyvin niin vältytään itkupotkuraivareilta" - joo unohtui vaan äidin syömiset ja nukkumiset ja itkupotkuraivarit :D

Ei aio käyttää autoritääristä kasvatusta ollenkaan. Tilanteessa jossa käskin pari vuotiaan istua paikallaan hetken että rauhoittuu. Kuulemma autoritääristä pakottamista.

Sitten kun mulla on lapsia niin ne ei ainakaan saa mitään kauheita raivareita kaupan karkkihyllyllä. Jep, sehän nähdään.

"Sitten kun mulla on lapsia, opetan ne tottelemaan toisin kuin laiskat nykyvanhemmat tekevät"

Jep jep, pelkästä opettamisesta ei näytä olevan lasten käytös kiinni...

Up

Yleisesti tämä "sitten kun mulla on lapsia niin mitään ongelmia ei ole eikä tule". Tiedän, kärjistettyä mutta osa edelleen ajattelee että kaikkiin asioihin voi itse vaikuttaa, vaikka eläisi kuinka terveellisesti raskausaikana niin lapsi ei esimerkiksi silti olekaan välttämättä terve, vaikka kasvattaisit kuinka kurinalaisesti niin jo uhmaikäisenä ja viimeistään teininä saat täyslaidallisen kuraa niskaan lapseltasi, jne lista jatkuu vaikka kuinka. En tarkoita että pitäisi erityisemmin stressatakaan, mutta liiallinen optimismi on tässä asiassa jopa vaarallista koska pettymyksiä tulee väistämättä, kuten elämässä yleensäkin.

Eräs tuttuni laittoi lapsille videon ja antoi jäätelöä aina kun oli heillä käymässä. Sitten olimme rauhassa aikuisten kesken keittiössä. Ajattelin silloin, ettei ikinä tekisi itse noin. No mikä sen parempi lapsenvahti kuin lastenohjelma.? Olen käyttänyt sitä paljon.

Oma kommenttini:

"Sitten kun minulla on lapsia, he eivät tappele keskenään vaan ovat parhaita ystäviä."

Joopa joo.

"Sitten kun mulla on lapsia, lopetan tän päivittäisen ryyppäämisen.". En tod. lopettanut :] enkä lopeta.

Jossain uutisessa kerrottiin lapsesta, jolle oli sattunut onnettomuus kotioloissa. Joku kommentoi uutista, että jos hänellä olisi lapsia, hän pitäisi huolen, että niihin olisi koko ajan näköyhteys.

Tätä ylös

No näitä "opetan lapsen syömään ihan kaikkea, matkustan kuten ennenkin, kun antaa 1-vuotiaan lajitella pyykkiä niin 11-vuotiaana se pyykkää oma-aloitteisesti..."

Minun ystäväni jauhoi, että ei aio antaa lapsen pelailla ja näpertää mobiililaitteilla (tabletti, puhelin jne) ennen kuin on jo lähempänä kouluikää ja silloinkin rajatusti. Samaan hengenvetoon aina paasasi ja lupaili että aikoo opettaa lapsensa leikkimään normi leluilla ja vie ulos metsään seikkailemaan jne, hui kamalaa kun jotkut vanhemmat viihdyttävät lapsiaan antamalla katsoa videoita puhelimesta. No nyt hänellä on esikoinen joka ei edes vielä 1v niin olen nähnyt kun laittaa pyörimään puhelimesta youtubevideoita melkein aina kun lapsi kitisee vähän pidempään (tämä yleensä julkisilla paikoilla, ystävä ilmeisesti nolostuu ja hätääntyy helposti kun lapsi kitisee äänekkäästi eikä tiedä miten muuten saisi lapsen huomion kiinnitettyä muualle ja hiljenemään. Lapsi ei edes ole koliikki tms, mielestäni aivan normaalia kitinää ja siihen löytynyt aina joku looginen selitys). Omasta mielestäni niin lapsen kuin vanhemman tulisi sietää sitä vauvan (ja isompienkin) kitinää eikä aina ratkaista tilannetta vain lykkäämällä hetkeksi puhelinta lapsen eteen. Eihän lapsi sillä tavalla opi sietämään tylsyyttä ja muuta epämukavuutta, eikä vanhempi opi pitkittämään hermojaan. Ystäväni oli tästä samaa mieltä näköjään siihen asti kunnes sai oman lapsen.

"En kyllä käsitä miksi ihmiset antaa vauvan pilata elämänsä ja juuttuvat neljän sisälle. Vauva vaan kainaloon ja ihmisten ilmoille, kyllä vauvan kanssa voi hyvin mennä kahviloihin, matkustella ja vaikka mitä."

Tämän sanoin minä itse viisi vuotta sitten. Nyt minulla on esikoisvauva, joka ei viihdy vaunuissa, autossa, kantoliinassa eikä suostu syömään muualla kuin kodin rauhassa, joten eipä voida kulkea kahviloissa ja matkustella.

Ihan oma ajatukseni: ”Sitten, kun mulla on lapsia, olen onnellinen.”

Joo-o. Aina sitä vaan haluaa kuitenkin jotain muuta/enemmän... :-/

Mieheni: "Sitten kun meillä on lapsia, niin ne ei saa kiukutella ja niiden kanssa ei neuvotella, vaan ne tekee niin kuin aikuiset sanovat."

Vielä ei ole lapsia, ja ihan suoraan olen sanonut, että ei lasten kanssa tule olemaan niin helppoa kuin mielikuvissa.

Vierailija kirjoitti:

"En kyllä käsitä miksi ihmiset antaa vauvan pilata elämänsä ja juuttuvat neljän sisälle. Vauva vaan kainaloon ja ihmisten ilmoille, kyllä vauvan kanssa voi hyvin mennä kahviloihin, matkustella ja vaikka mitä."

Tämän sanoin minä itse viisi vuotta sitten. Nyt minulla on esikoisvauva, joka ei viihdy vaunuissa, autossa, kantoliinassa eikä suostu syömään muualla kuin kodin rauhassa, joten eipä voida kulkea kahviloissa ja matkustella.

Mitä tarkoittaa ettei "viihdy"? Eihän tuon ikäinen tajua vielä mistään mitään. Ymmärtäisi jos vauva olisi jotenkin sairas, esim. joutuisi kokoajan seuraamaan jotai arvoja ja lääkitsemään ja tarkkailemaan vauvan vointia ekstra tarkkaan tms. Mutta jos vauva vain kitisee ja itkee kun lähdette liikkeelle tai sen laittaa johonkin kantokoppaan, autoon jne niin siinäpähän itkee niin kauan kuin itkee. Jos vauvalla ei ole mitään hätää, on syötetty, pahimmat ilmavaivat ja mahakivut poissuljettu yms niin ulos vaan ihmisten ilmoille. Et kai vaan ole niitä äitejä, jotka antavat muiden ihmisten paheksuvien katseiden lannistaa? Voisitteko vaikka treenata alkuun ulkoliikkumista ihan vaan käymällä kaupassa tai muuten vaa kulkemalla ulkona kaupungilla, siis ilman että jäätte tuntikaupalla istumaan kahvilaan tai autoon? Oletko kysynyt neuvolasta tai muualta apua tuohon vauvan syömisasiaan? Kyllä sieltä kodista on pakko joskus poistua. Mitäs sitten kun lapsi kasvaa ja toteaa että "ei viihdy" koulussa, aiotteko antaa jäädä kotiin loppuiäksi? Nythän se totuttelu ja ympäristöön siedätys on vielä helppoa, mitä vanhemmaksi lapsi tulee sen enemmän sekä lapsi että te vanhemmat olette pinttyneet tapoihin.