Vierailin tänään ystäväni luona....
Tämä ystäväni on sairaalloisen ylipainoinen, tarkkaa kilomäärää en tiedä, mutta veikkaan että reilusti yli 100kg, pituutta hänellä n.160cm
Kun istuimme kahvipöydässä, tuli hänen poikansa kotiin koulusta, poika on 3.luokkalainen. Kun poika näki meidät kahvilla, totesi hän äidilleen todella tuskasella äänellä " Äiti, älä syö." !!!!!!
Tilanne jotenkin pysähtyi siihen, ystäväni hermostui silmin nähden ja minulla oli olo, että jos nyt voisin kadota, tekisin sen. Hetken päästä äiti käski todella komentavaan sävyyn pojan huoneeseensa tekemään läksyjä. Poika totesi ettei viikonlopuksi tullut, mutta äiti passitti silti pojan huoneeseensa.
Ystäväni ei palannut mitenkään tapahtumaan, vaan hahvittelimme loppuun, tosin ilmapiiri oli hieman vaivaantunut....
Jäin totisesti miettimään pojan sanomisia. Hän vaikutti niin ahdistuneelta nähdessään äidin syömässä kahvipöydän herkkuja (ystävälläni on aina tarjolla sen kymmentä sorttia, vaikka kylään tulenkin vain minä.)
Ehkä poika on jostain kuulllut ylipainon riskeistä ja on huolissaan äiditä?? Aika kamalaa jos lapsi tajuaa äitiään paremmin kuinka huonossa jamassa tämä on. Ystäväni on aivan pienen ajan sisällä (jolukuun-tammikuun) aikana lihonnut huomattavasti lisää. Emme koskaan juttele ylipaino/laihdutus asioita, en osaa ottaa sitä fiksusti esiin.
Kommentit (13)
Vaikeaa tuohon on tietenkin puuttua, mutta jos ystävänä huomaat jotain olevan vialla, voithan varovasti koittaa kysyä, olisiko jotain missä voisit auttaa? Mutta varaudu siihen, että ystäväsi loukkaantuu joka tapauksessa. Arvaan sen, kun kirjoitit hänen reaktiostaan pojan sanomiseen.
Ehkä hänellä on bulimia noussut pintaan ja poika on nähnyt tai kuullut äitinsä oksentavan useinkin.
Enpä tiedä.. Itselläni on ystäviä, joilta voisin kysyä, mutta myös ystäviä, joilta en ihan tarkkaan miettimättä kysyisi. Pohdiskele sitä, mutta jos haluat auttaa, anna ystäväsi tietää se.
Meillä esimerkiksi poika 8-v kysyy, jos otan jonkun lääkkeennäköisen, esim. magnesium-tabletin: äiti SAAKO tuollaista syödä kun on vauva mahassa?
Ylipainon vaaroista puhutaan julkisuudessakin niin paljon, että voi hyvin kuvitella lapsen huolen.
nolo juttu jokatapaikssessa.. Mun mielestä kenenkään ulkopuolisen on turha puuttua.
Halu laiduttamiseen ja terveelliseen elämään täytyy tulla omasta halusta.
Käsittääkseni heidän parisuhteensa on ihan hyvällä mallilla. Ainut mistä ystäväni on " valittanut" on kun mies on niin paljon poissa työnsä takia, ja monta iltaa viikossa menee kavereiden kanssa erilaisissa urheiluharrastuksissa ja sen jälkeisissä saunailloissa.
Myös lapset, kaksi poikaa harrastavat mm. jääkiekkoa ja sählyä, ystäväni kuljettaa heitä harkoissa.
Poikia ja isää tuntuu yhdistävän paljon juuri tuo urheilu, touhuilevat paljon kesekenään viikonloppuisin. Usein ystäväni soittaa minulle, tulisinko käymään tai tulisiko hän meille, kun miehet lähtevät taas matsiin/harkkoihin....
Kerran muistan ystäväni todennen minulle, että voi kun olisi saanut sen tytön, jonka kanssa olisi touhuillut naisten juttuja. Tykkää lähteä minun ja tyttäreni kanssa vaateostiksille saattaa jopa ostaa itsekin jotain tytölleni.
Ystäväni ei vaikuta masentuneelta, eikä ole mitenkään muuttunut viimeaikoina.
Voi kun osais oikeasti auttaa, ehkä saan houkuteltua hänen kanssani kävelylle kun kevät koittaa :)
Kyllä lapset ja nuoret häpeävät vanhempien huomattavaa lihavuutta. Selvähän se - onhan ylipaino luonnoton tila.
Minä häpesin murrosiässä lihavaa äitiäni niin, etten halunnut kutsua meille kavereita. Vieläkin kuvottaa nähdä hänen syövän, vaikka olen yli kolmekymppinen.
Mitenköhän mun koulun ruokalassa, onkohan sielläkin edellisen kaltaisia herkkiksiä, joita oksettaa nähdä kun syön? Olen ylipainoinen, mutta onhan se nyt minunkin kaltaisten herranjestas pakko syödä kun luentoja on aamusta myöhään iltapäivään! Anteeksi jos kuvotan teitä normaalipainoisia!
Minulle on tullut äidin syömisestä ja lihomisesta " peikko" . Me emme koskaan syöneet yhdessä, vaan äitini ahmi oman ruokansa eri paikassa. Piti kamalia mässäjäisiä. Asia oli perheessä tabu.
Siis vain äitini syöminen kuvottaa minua - ei muiden läskien.
No minäpä pohdiskelen tätä sitten vain omassa mielessäni ja mietin miten voisin ystävääni auttaa. -ap