Käyttekö näillä pakkasilla lenkillä?
Otsikossa oikeastaan kysymys olikin. Ehdin saada ennen näitä pakkasia hyvän motivaation lenkillä käyntiin. Lenkkeilyni on siis pääosin kävelyä vielä toistaiseksi, osa matkasta menee hölkäten. Nyt nämä pakkaset on kuitenkin sotkeneet lenkkeilyä. Olen useamman kerran yrittänyt mennä noin 10asteen pakkasessa, mutta lopputuloksena lenkiltä kotiin päästyäni yskin keuhkot pihalle ilmeisesti pakkasen takia eikä ole toivoakaan, että vois mennä normaalin pituisen lenkin vaan lyhyemmän.
Henkisesti ottaa päähän, kun lenkille ei pääse. Salille meno ei ole mahdollista, kun asun ns. metsän keskellä eikä auto ole läheskään aina käytössäni, julkista liikennettä ei ole jne.
Kommentit (41)
Kyllä mä vähän yritän, kävelyä myös mulla. Mene kokeileen jos lähistöllä kerrostaloja alaovet auki. Porraskävelyt vaan ylöspäin, niin saat hiukan kuntolenkkiä.
Kyllä. Opettele rajasi ja tee.sen verran kuin tuntuu hyvältä. Kyllä tuohon muutamassa viikossa tottuu.
Juu kyllä. Ihana kävellä auringon paisteessa pakkasella ja katsella lumen peittämää kaunista maisemaa.
Joo käyn, joka päivä vähintään yhden kerran; kävelyä, sauvakävelyä, hiihtoa tai lumikenkäilyä.
Käy sellainen pikkulenkki ja kokeile laittaa huivi suun ja nenän suojaksi. Ehkä totut vähitellen. Jumppaa kotona, osta puntit, hyppynaru, hula-vanne. Ei kannata lopettaa kun olet alkuun päässyt.
Mieluummin käyn hiihtämässä näin talvikeleillä.
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä. Ihana kävellä auringon paisteessa pakkasella ja katsella lumen peittämää kaunista maisemaa.
Ja siis piti vielä sanomani, että en hölkkää. Reipas kävely tekee yhtä hyvää kuin hölkkä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa oikeastaan kysymys olikin. Ehdin saada ennen näitä pakkasia hyvän motivaation lenkillä käyntiin. Lenkkeilyni on siis pääosin kävelyä vielä toistaiseksi, osa matkasta menee hölkäten. Nyt nämä pakkaset on kuitenkin sotkeneet lenkkeilyä. Olen useamman kerran yrittänyt mennä noin 10asteen pakkasessa, mutta lopputuloksena lenkiltä kotiin päästyäni yskin keuhkot pihalle ilmeisesti pakkasen takia eikä ole toivoakaan, että vois mennä normaalin pituisen lenkin vaan lyhyemmän.
Henkisesti ottaa päähän, kun lenkille ei pääse. Salille meno ei ole mahdollista, kun asun ns. metsän keskellä eikä auto ole läheskään aina käytössäni, julkista liikennettä ei ole jne.
Miten voi pääosin kävelystä koostuva lenkkeily ottaa niin koville että yskit keuhkot pihalle pakkasen takia? Normaalisti pakkanen ei ole mikään ongelma kävellessä koska ihan normaali hengitys nenän kautta riittää eikä tarvitse puuskuttaa kuin viimeistä päivää.
Olet ilmeisesti todella heikossa kunnossa, joten kannattaa nyt sitten varmaan ottaa ihan rauhallisesti kun ei se kunto muutamalla lenkillä mihinkään parane. Ensi talvena varmaan sitten menee paremmin kun harjoitat itseäsi nyt niin paljon kuin pystyy tämän talven ja kesän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Joo käyn, joka päivä vähintään yhden kerran; kävelyä, sauvakävelyä, hiihtoa tai lumikenkäilyä.
Käy sellainen pikkulenkki ja kokeile laittaa huivi suun ja nenän suojaksi. Ehkä totut vähitellen. Jumppaa kotona, osta puntit, hyppynaru, hula-vanne. Ei kannata lopettaa kun olet alkuun päässyt.
Jäi sanomatta, mutta olen kokeillut pitää huivia/kaulaliinaa suun ja nenän edessä, mutten saa pidettyä kun max 20min, sit alkaa tuntua siltä, että tukehdun, vaikkei niin oikeasti olekaan.
En ole tosiaan lopettamassa, muttei houkuttele yli 10asteen pakkaseen mennä, kun sit loppupäivä tai vähintään useampi tunti menee yskiessä pakkasessa olon takia. Lisäks lääkäri epäillyt, et mulla saattais olla astmaa, mutta ne testit tehdään vasta muutaman viikon päästä.
ap
Sisäänhengitys sitten nenän kautta ja ulos suun kautta jos menet niin ilma ehtii lämmetä ennen keuhkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa oikeastaan kysymys olikin. Ehdin saada ennen näitä pakkasia hyvän motivaation lenkillä käyntiin. Lenkkeilyni on siis pääosin kävelyä vielä toistaiseksi, osa matkasta menee hölkäten. Nyt nämä pakkaset on kuitenkin sotkeneet lenkkeilyä. Olen useamman kerran yrittänyt mennä noin 10asteen pakkasessa, mutta lopputuloksena lenkiltä kotiin päästyäni yskin keuhkot pihalle ilmeisesti pakkasen takia eikä ole toivoakaan, että vois mennä normaalin pituisen lenkin vaan lyhyemmän.
Henkisesti ottaa päähän, kun lenkille ei pääse. Salille meno ei ole mahdollista, kun asun ns. metsän keskellä eikä auto ole läheskään aina käytössäni, julkista liikennettä ei ole jne.
Miten voi pääosin kävelystä koostuva lenkkeily ottaa niin koville että yskit keuhkot pihalle pakkasen takia? Normaalisti pakkanen ei ole mikään ongelma kävellessä koska ihan normaali hengitys nenän kautta riittää eikä tarvitse puuskuttaa kuin viimeistä päivää.
Olet ilmeisesti todella heikossa kunnossa, joten kannattaa nyt sitten varmaan ottaa ihan rauhallisesti kun ei se kunto muutamalla lenkillä mihinkään parane. Ensi talvena varmaan sitten menee paremmin kun harjoitat itseäsi nyt niin paljon kuin pystyy tämän talven ja kesän aikana.
Olen käynyt ihan kunnollisen pituisilla lenkeillä syyskuun alusta asti 6-7kertaa viikossa eikä kuntoni todellakaan ole enää niin huonno kun aiemmin. Tuota ennenkin liikuin jo jonkin aikaa, sitä en varsinaiseks lenkkeilyks laske, koska totutin elimistöä liikkumiseen leikkauksen jälkeen.
Kuten jo aiempaan kirjoiti, itselläni on epäilty astmaa, varmistuu muutaman viikon päästä kun tehdään testit.
ap
Onkohan sulla jotain astmaa? Onko tutkittu? Mulla ei vielä nämä pikkupakkaset tunnu missään. Jos mennään alle -20 asteen, niin sitten voi tuntua keuhkoissa, jos menee liian lujaa. Silloin voi laittaa huivia suun eteen.
Itse ainakin nyt nautin ulkoilusta, kun on kunnolla lunta ja pikkupakkasta. Lumi vaan narskuu tossun alla, ja maisemat ovat kauniit! Unikin tulee hyvin silmään, kun on ollut pidempään raikkaassa ulkoilmassa. Tällaista keliä kun olisi maaliskuulle asti!
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla jotain astmaa? Onko tutkittu? Mulla ei vielä nämä pikkupakkaset tunnu missään. Jos mennään alle -20 asteen, niin sitten voi tuntua keuhkoissa, jos menee liian lujaa. Silloin voi laittaa huivia suun eteen.
Itse ainakin nyt nautin ulkoilusta, kun on kunnolla lunta ja pikkupakkasta. Lumi vaan narskuu tossun alla, ja maisemat ovat kauniit! Unikin tulee hyvin silmään, kun on ollut pidempään raikkaassa ulkoilmassa. Tällaista keliä kun olisi maaliskuulle asti!
Ehditkin jo vastata tuohon. Voi sitten olla tosiaan astmasta kyse.
Ei ollut kuin -14 astetta ja minulta on nyt huuli rohtunut ja kipeä. Sekin liikunta ulkona apahtui vasten tahtoani olosuhteiden pakosta. Vastaus: en aio lenkkeillä pakkasella.
-23 tänään aamulla ja kävelyllä käytiin. Kauhea vinkka, niin kyllä siinä kasvot kohmettui. Ei kovin pitkää lenkkiä viitsitty sit käydä. Ulkoilmaa kaipaa..
Joo, kolme kertaa päivässä. Koiran kanssa on pakko, vaikka olisi miten kova pakkanen.
Itsellään en pakkasesta paljoa innostunut, mutta nyt kun tuli superpakkaset niin hankin kunnon lämpöhaalarit ja nyt ihan sama onko 10 vai 30 pakkasta, kun ei se läpi kuitenkaan tule.
Kovuuden takia teen sitä. Odottelen että pakkaset nousevat vielä. Odotan pari tuntia niin sitten lähden juoksemaan.
Teen sen henkisen kovuuden takia. Itse pakkanen tai juoksu ei tunnu missään.
Pakkanen tuntuu lähinnä vastenmieliseltä. Samasta syystä lähden helteellä juoksemaan tai sateella.
Kovetan luonnettani. En halua asioita helpolla.
Pitää vähän tasapainottaa elämää ettei mene liian helpoksi.
Saatan pysähtyä läheiseen pikkumetsikköön ja törmäillä puihin keskikovaa. Tai hakata itseäni halolla jalkoihin ja käsivarsiin kovettaakseni luita. Sillä tavoin luiden tiheys kasvaa ja kestän kovempia tällejä.
Matkalla kaatuilen pitkin lenkkipolkua. Yleensä teen lenkin iltaisin juuri siksi että maihin meno voi säikäyttää koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät.
Teen homman kommando-tyylisesti kovettaakseni itsestäni kovempaa reserviläistä.
t. tykäri
Mulla on astma ja meinaan yskiä keuhkoni pihalle pakkasilla. Siitä huolimatta koirilla on pissahätä 3 x päivässä ja lisäksi kävelen työmatkat. :) Eipä sitä voi oikein sisällekään jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Kovuuden takia teen sitä. Odottelen että pakkaset nousevat vielä. Odotan pari tuntia niin sitten lähden juoksemaan.
Teen sen henkisen kovuuden takia. Itse pakkanen tai juoksu ei tunnu missään.
Pakkanen tuntuu lähinnä vastenmieliseltä. Samasta syystä lähden helteellä juoksemaan tai sateella.
Kovetan luonnettani. En halua asioita helpolla.
Pitää vähän tasapainottaa elämää ettei mene liian helpoksi.
Saatan pysähtyä läheiseen pikkumetsikköön ja törmäillä puihin keskikovaa. Tai hakata itseäni halolla jalkoihin ja käsivarsiin kovettaakseni luita. Sillä tavoin luiden tiheys kasvaa ja kestän kovempia tällejä.
Matkalla kaatuilen pitkin lenkkipolkua. Yleensä teen lenkin iltaisin juuri siksi että maihin meno voi säikäyttää koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät.
Teen homman kommando-tyylisesti kovettaakseni itsestäni kovempaa reserviläistä.
t. tykäri
Hyvä tietää jos näkee jonkun metsikössä törmäilemässä puihin ja kaatuilemassa lenkkipolulla ojaan ryntäillen niin ei tarvitse soittaa apua.
Kyllä. Olen varmaan hieman riippuvaine nraittiista ulkoilmasta, koska ellei ole pakottava tarve olla vainsisällä, niin yritän tehdä vaikka vain pienenkin happihyppelyn ulkona päivän aikana, enkä olla ainoastaan sisällä. Tilanne tuskin muuttuisi vaikka tilaa sisällä olsi monin kymmenkertainen verrattuna nykyiseen.