Kännykkä-äidit vi*uttaa mm. puistoissa

Samaa sanoi päiväkodin henkilökuntakin että äideillä on kännykkä kasvanut käteen ja keskittyvät pelkästään siihen kun taas isät on tolkkuja ja he sentään huomioi lastansa

Kannattaa suoraan sanoa asiasta, itse olen huomannut että tällä on vaikutusta ja se puhelin häviää taskuun 😉

Mun mielestä kännykkäisät ovat kuitenkin ihan ok.

Ap

Olen 24/7 lapseni kanssa. Miksi en saisi puistossa käyttää kännykkää kun lapseni leikkii? Vuorovaikuttaa ehdin kyllä sen lopun ajan vuorokaudesta.

Onko puhelin koko ajan kädessä puistossa? Vaiko kuitenkin vain hetken?

Vuorovaikuta ite niitten lasten kanssa, jos asia kiinnostaa.

Olen vuorovaikutuksessa aamusta iltaan lapsen kanssa paitsi silloin kun lähdemme leikkipuistoon. Lapsi kiipeilee, keinuu, laskee mäkeä, juttele muiden lasten kanssa. Itse hoidan asioita kännykällä. Jos lapseni tulee kysymään tai huutaa minua niin olen valppaana ja kuuntelen mitä hänellä on asiaa ja vastaan siihen. 

Ja kotona maataan sitten av-palstalla ja lapselle tabletti kouraan,

Nykypäivän äityttä ja sen rankkuutta 

Meidän omassa lapsuudessa ne vanhemmat ei edes olleet siellä puistossa vaan kotona, ja lapset sai pärjätä keskenään.

Miettikää hetki sitä.

Miksi sen toisen äidin kyttääminen on tärkeämpää kuin lapsesi?

Keskity omaan juttuus nii veetuttaa vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kännykkäisät ovat kuitenkin ihan ok.

Ap

Jaahas, joku närkästynyt kännykkä-äiti esittää ap:ta. LOL

Ottiko oikeesti enemmän päähän se, että se toinen äiti oli kaunis ja hoikka? Jutteli puhelimessa ystävilleen samalla kun lapsensa leikki muiden lasten kanssa ja sosialisoitui.

Kun taas puiston toisella puolella olit sinä, meikittömillä kasvoilla, pipo syvällä päässä, pyöreän malliset silmälasit huurussa. Raskauskilot painavat edelleen vaikka kuopus on 6 vuotias. Ystäviä 0, joten tuijotat masentuneena kun lapsesi leikkii yksin, koska et anna hänen olla muiden ikäistensä seurassa vaan vain ja ainoastaan äidin kanssa koska äidillä ei ole muita.

Kun mun lapset oli puistoikäisiä, ei ollut älykännyköitä, eli pois tää minusta.

Mutta just puistossahan pystyi rauhassa lukemaan vaikka kirjaa, kun lapset leikkivät niiden muiden lasten kanssa, siis niiden, joiden annettiin leikkiä ja joiden äidit ei kontanneet perässä hössöttämässä.

Omassa lapsuudessani olis kyllä ollut hyvin häämentävää jos aikuiset olis leikkineet lasten kanssa jossain puistossa. Ei ollut kännyköitä lainkaan, mutta ei aikuiset leikkineet, se oli lasten hommaa ja hyvin se sujuikin. Itse mm. rakastin leikkiä ihan yksin. Kivaa se oli kavereidenkin kanssa, mutta ihan itsekseen syntyi melkeen pä parhaat leikit.

Hah, minä olen puisto-kännyilijä. Lapset nyt 5v ja 7v ja usein yritän järkätä jotain kaveriakin mukaan. Ne on niitä hetkiä kun lapsilla syntyy loistavat leikit keskenään, mielikuvitus laukkaa ja vauhtia riittää, ja minä istun penkillä ja koomaan puhelimen kanssa. Parempi kun en puutu, ohjeista ja kiellä _liikaa_. Saa mulle tulla puhumaan, mutta ei siellä niskassa tartte kulkea läähättämässä vaan välillä on tervettä ottaa etäisyyttä aikuisesta. Pienempienkin (kunhan tarpeen mukaan vahditaan ja ohjeistetaan).

Lapsistani on kommentoitu päivähoidosta/koulusta mm. että lapsesta näkee että hänen kanssaan on keskusteltu, sanavarasto on huomattavan laaja, lapsi on tottunut siihen että saa kysyä ja kysymyksiin vastataan, ja että meillä varmaan luetaan paljon (tämä viimeinen ei ole totta, ei lueta mitenkään erityisen paljon). Kyllä, puhun lasteni kanssa PALJON, vastaan kysymyksiin, selitän, perustelen, haastan keskusteluun. Ja välillä koomaan puhelimella. Mieluummin jutteisin puistossa irl ihmisten kanssa puhelias kun olen, mutta puhelin kelpaa jos sinne ei satu muita juttelevia aikuisia.

Itseäni ärsyttää enemmän nämä lastensa kanssa koko ajan kohkaavat mammat jotka haukkana vahtivat lapsen jokaista askelta. Kyllä se lapselle on pelkästään hyvästä, että osaa ja saa puuhata itsekseen tai ikätoverien kanssa ilman että vanhempi haahuilee koko ajan mukana ja iholla kiinni päällepäsmäröimässä. Parasta suorastaan jos lapsi saa sen tunteen että vaikka vanhempi on mukana hän ei kuitenkaan koko ajan kyttää mitä lapsi tekee - itse suosin kyllä kirjan tai lehden lukemista koska koen kännykän melko tylsäksi. Leikkipuisto on kuitenkin nimenomaan lapsia varten tehty turvallinen alue. Vuorovaikuttaa voi sitten kotona.

Isää ei taida näkyä mailla halmeilla

Kyllähän nyt jo isommat lapset osaa leikkiä itsekseen, sekä keskenään, mutta kun taaperoiden äidit vaan tuntuu eniten keskittyvän puhelimeensa, eikä lapseen.

Tämä taitaa olla mitä tarkoitat

Vierailija kirjoitti:

Isää ei taida näkyä mailla halmeilla

Isät tekee duunia, että perheellä riittäisi leipää. Mammat laiskottelee.

Meidän lapset ei tarvi viihdyttäjä leikkipuistossa, osaavat leikkiä ihan itse, joko yksin tai kavereiden kanssa. Siis leikit onnistuu, jos joku yli-innokas vuorovaikutusäiti ei änge päsmäröimään ja ohjailemaan leikkejä. Silloin kun niin käy, lopahtaa innostus kavereiden kanssa leikkimiseen ja lähdetään omalle pihalle.

Omalla pihalla minä teen lumitöitä, pihatöitä, haravoin, hoidan kasvimaata tms vuodenajasta riippuen. Puistossa luen (kännykästä e-kirjoja), sometan, juttelen tuttujen äitikavereiden kanssa tai vaan nuokun.