Lue keskustelun säännöt.
Kännykkä-äidit vi*uttaa mm. puistoissa
19.01.2019 |
Miksi se älypuhelin on tärkeämpi kuin lapsesi? Lapset jää vaille vuorovaikutusta, kun äidit vaan toljottaa kännykkäänsä.
Kommentit (76)
Lapseni on 2-vuotias. Meidän vanhempien täytyy käydä töissä, sossun rahoilla ei haluta elää. Minä, äiti, tienaan enemmän kuin mieheni. Pidän työstäni. Valitettavasti työssäni eivät asiat hoidu toimistoaikaan, tähän en voi itse vaikuttaa. Välillä puhelimeni soi tai saan tärkeän viestin kesken puistoilun tai muun perheajan. Eipä sille mitään voi, homma on hoidettava. En turhan päiten roiku netissä ja laiminlyö lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäideille lapsi on kiva kun se syntyy.Voi lähettää kuvan kaikille nyt mullakin on tämmöinen,mutta sitten kiinnostus hiipuu niinkuin lelujenkin kanssa,koska Some ja samanhenkiset lehmät ovat vaan tärkeämpiä.
Hitto että alkokin ahistaa tulevat puistoilut. Lapsi on vielä vauva. Onko niissä oikeesti tollanen meininki mitä täältä lukee.. ehkä meillä iskä hoitaa sit ne puistoilut. Isihän ois varmaan oikea sankari vaikka kännykkällä pelais puiston laidalla.
Mitähän asioita teillä on, tosi tärkeitä, jotka pitää hoitaa just samalla sekunnilla siinä puistossa?
Itse äitinä tiedän että viisivuotiasta ei tarvitse vahtia tai esim. keinuttaa. Kaksivuotiasta tarvitsee ja sen ikäinen usein haluaa yleensä näyttää taitojaan. Muijat haluaa kirjoitella täällä tai facebookissa, "hoitaa asioita" eli viestitellä kavereiden kanssa.
Hyvin te vedätte.
Älkääkä vedotko neuvolan varaamiseen, sinne varataan aika kerran ja menee noin minuutti.
Mitä te muuten siellä neuvolan odotushuoneessa varaatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuorovaikutuksessa aamusta iltaan lapsen kanssa paitsi silloin kun lähdemme leikkipuistoon. Lapsi kiipeilee, keinuu, laskee mäkeä, juttele muiden lasten kanssa. Itse hoidan asioita kännykällä. Jos lapseni tulee kysymään tai huutaa minua niin olen valppaana ja kuuntelen mitä hänellä on asiaa ja vastaan siihen.
Niin siis lapsesi esimerkiksi kiipeilee ja sen sijaan että sinä vahdit häntä ettei mitään satu, käytät kännykkää? Lapsesi on siis täysin ilman aikuisen valvontaa siellä (ellei erikseen tajua huutaa, jolloin voi olla jo liian myöhäistä) tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen valvonnan alla? Et sinä voi vaan a) jättää pientä lastasi valvomatta kiipeilemään ja tekemään mitä lystää tai b) sysätä sitä muiden vastuulle. Olisit miettinyt ennen lasten hankkimista, että missä välissä ''hoidat asioita'' ilman että saatat lapsesi vaaraan.
En ole tuo jolle vastasit mutta siis oikeastiko pitäisi pysyä lasten perässä käsietäisyydellä koko ajan siltä varalta, että tipahtavat, kaatuvat, liukastuvat tms? Samalla pitäisi vielä mahdollisesti monen valvotun yön jäljiltä olla refleksit siinä kunnossa, että ehtii ottamaan kopin ennen kuin lapsi kopsahtaa. Metrikin välimatkaa on tuolloin liian pitkä, pitäisi siis koko ajan olla kädet ojossa valmiina koppaamaan. En usko olevani ainut, jonka lapsi on vieressä vahtimisesta huolimatta päässyt tippumaan tai kaatumaan?
Entäs kun niitä omia lapsia on useampi? Pitääkö toinen lapsi pitää puistossa rattaisiin sidottuna, että voi vahtia sitä toista? Ei ole mitenkään harvinaista, että ne lapset puistossa menevät mikä minnekin vehkeelle leikkimään - yksi rakastaa kiipeilyä, toinen keinumista ja kolmas liukumäkeä. Pitäisikö ne pakottaa kaikki samaan leikkiin, jotta voi vahtia kaikkia "ettei mitään satu"?
Anteeksi, mutta mielestäni kommenttisi oli vähän pöhkö eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuorovaikutuksessa aamusta iltaan lapsen kanssa paitsi silloin kun lähdemme leikkipuistoon. Lapsi kiipeilee, keinuu, laskee mäkeä, juttele muiden lasten kanssa. Itse hoidan asioita kännykällä. Jos lapseni tulee kysymään tai huutaa minua niin olen valppaana ja kuuntelen mitä hänellä on asiaa ja vastaan siihen.
Niin siis lapsesi esimerkiksi kiipeilee ja sen sijaan että sinä vahdit häntä ettei mitään satu, käytät kännykkää? Lapsesi on siis täysin ilman aikuisen valvontaa siellä (ellei erikseen tajua huutaa, jolloin voi olla jo liian myöhäistä) tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen valvonnan alla? Et sinä voi vaan a) jättää pientä lastasi valvomatta kiipeilemään ja tekemään mitä lystää tai b) sysätä sitä muiden vastuulle. Olisit miettinyt ennen lasten hankkimista, että missä välissä ''hoidat asioita'' ilman että saatat lapsesi vaaraan.
En ole tuo jolle vastasit mutta siis oikeastiko pitäisi pysyä lasten perässä käsietäisyydellä koko ajan siltä varalta, että tipahtavat, kaatuvat, liukastuvat tms? Samalla pitäisi vielä mahdollisesti monen valvotun yön jäljiltä olla refleksit siinä kunnossa, että ehtii ottamaan kopin ennen kuin lapsi kopsahtaa. Metrikin välimatkaa on tuolloin liian pitkä, pitäisi siis koko ajan olla kädet ojossa valmiina koppaamaan. En usko olevani ainut, jonka lapsi on vieressä vahtimisesta huolimatta päässyt tippumaan tai kaatumaan?
Entäs kun niitä omia lapsia on useampi? Pitääkö toinen lapsi pitää puistossa rattaisiin sidottuna, että voi vahtia sitä toista? Ei ole mitenkään harvinaista, että ne lapset puistossa menevät mikä minnekin vehkeelle leikkimään - yksi rakastaa kiipeilyä, toinen keinumista ja kolmas liukumäkeä. Pitäisikö ne pakottaa kaikki samaan leikkiin, jotta voi vahtia kaikkia "ettei mitään satu"?
Anteeksi, mutta mielestäni kommenttisi oli vähän pöhkö eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu.
Sinustako se, että vahtii pientä lasta tarkoittaa sitä, että pitää koko ajan seisoa alle metrin päässä kädet ojossa? Lapsia nyt vaan pitää vahtia, ne ovat sinun vastuullasi koska sinä itse olet päättänyt tehdä lapsia. Turha uhriutua että no mutku nehän kaatuu joka tapauksessa niin miks pitäis vahtii ja no mutku se on niiiin vaikeeta. Olisit miettinyt sitä vähän aikaisemmin.
Näin se on..transsissa selataan ruutua,ei nähdä ei kuulla..kylässäkin känny kädes kaikenaikaa, pentu saa vedellä tasoilta kaiken alas,emäntä huomaa mitään ku huomio on siinä hiivatin kännykäs..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks mun mukula oli pieni ajalla ennen älypuhelimia. Sai ilman tuomiota lukea kirjaa samalla kun muksu leikki. Tai piirrellä hiekkaan. Toki välillä vuorovaikutettiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuorovaikutuksessa aamusta iltaan lapsen kanssa paitsi silloin kun lähdemme leikkipuistoon. Lapsi kiipeilee, keinuu, laskee mäkeä, juttele muiden lasten kanssa. Itse hoidan asioita kännykällä. Jos lapseni tulee kysymään tai huutaa minua niin olen valppaana ja kuuntelen mitä hänellä on asiaa ja vastaan siihen.
Niin siis lapsesi esimerkiksi kiipeilee ja sen sijaan että sinä vahdit häntä ettei mitään satu, käytät kännykkää? Lapsesi on siis täysin ilman aikuisen valvontaa siellä (ellei erikseen tajua huutaa, jolloin voi olla jo liian myöhäistä) tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen valvonnan alla? Et sinä voi vaan a) jättää pientä lastasi valvomatta kiipeilemään ja tekemään mitä lystää tai b) sysätä sitä muiden vastuulle. Olisit miettinyt ennen lasten hankkimista, että missä välissä ''hoidat asioita'' ilman että saatat lapsesi vaaraan.
En ole tuo jolle vastasit mutta siis oikeastiko pitäisi pysyä lasten perässä käsietäisyydellä koko ajan siltä varalta, että tipahtavat, kaatuvat, liukastuvat tms? Samalla pitäisi vielä mahdollisesti monen valvotun yön jäljiltä olla refleksit siinä kunnossa, että ehtii ottamaan kopin ennen kuin lapsi kopsahtaa. Metrikin välimatkaa on tuolloin liian pitkä, pitäisi siis koko ajan olla kädet ojossa valmiina koppaamaan. En usko olevani ainut, jonka lapsi on vieressä vahtimisesta huolimatta päässyt tippumaan tai kaatumaan?
Entäs kun niitä omia lapsia on useampi? Pitääkö toinen lapsi pitää puistossa rattaisiin sidottuna, että voi vahtia sitä toista? Ei ole mitenkään harvinaista, että ne lapset puistossa menevät mikä minnekin vehkeelle leikkimään - yksi rakastaa kiipeilyä, toinen keinumista ja kolmas liukumäkeä. Pitäisikö ne pakottaa kaikki samaan leikkiin, jotta voi vahtia kaikkia "ettei mitään satu"?
Anteeksi, mutta mielestäni kommenttisi oli vähän pöhkö eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu.
Sinustako se, että vahtii pientä lasta tarkoittaa sitä, että pitää koko ajan seisoa alle metrin päässä kädet ojossa? Lapsia nyt vaan pitää vahtia, ne ovat sinun vastuullasi koska sinä itse olet päättänyt tehdä lapsia. Turha uhriutua että no mutku nehän kaatuu joka tapauksessa niin miks pitäis vahtii ja no mutku se on niiiin vaikeeta. Olisit miettinyt sitä vähän aikaisemmin.
Jos vahdin lapsen kiipeillessä, ettei vahinkoa tapahdu, niin eikö minun silloin tarvitse olla niin lähellä, että nappaan lapsesta kopin jos hän tipahtaa? Jos vaikka seison parin metrin päässä ja tuijotan lasta, niin en mä siitä mitään vahinkoa ehdi estämään. Sinänsä siis aika se ja sama vaikka olisin puiston toisella laidalla tai siinä kahden metrin päässä, ei kumpikaan mitään vahinkoa estä.
Enkä nyt sinänsä valita vahtimisen olevan vaikeaa mutta vahinkojen estäminen on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta jos vaan antaa lapsen itse liikkua. Ja tietysti vielä vaikeampaa jos niitä liikkuvia lapsia on enemmän kuin yksi. Montas lasta sulla on? Kuinka hyvin sä vahdit etteivät he loukkaa puistoillessa pikkupolviaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata välittää noista helikopteri-äideistä jonka mukaan lapsen kyljessä pitäisi olla kiinni 24/7, "kun on sellaisen kerran hankkinut".
En ymmärrä miten se, että "tuijottaa transsissa puhelintansa", on paheksuttavampaa kuin se, että tuijottaa transsissa jonkun toisen lapsen vanhempaa joka tuijottaa transsissa puhelintansa ja tekee siitä vielä ketjun AV:lle?
Toki ihan pienten kanssa pitää kulkea siellä puistossakin, mutta kyllä ne vanhemmat lapset voivat siellä keskenään pyöriä ilman että mamma pyörii siinä ympärillä kuin puolukka p*rseessä. Miten ne lapset, joiden äiti on siinä vieressä 24/7 vuorovaikuttamassa, oppivat itsenäisyyttä, luomaan itse sosiaalisia suhteita, toimimaan ryhmässä ja luottamaan itseensä?
Meillä ainakin lapset haluavat mennä puistoon leikkimään kavereiden, eivät äidin, kanssa. Minun tehtäväkseni jää seurailla ettei tule isompia riitoja ja etteivät listi itseään, muuten saavat leikkiä vapaasti.
Kyllä se lapsi tarvitsee muutakin seuraa kun omat vanhempansa.
Jaa. Mun isä luki Hesaria kun oltiin puistossa, aina. Kioskilta haettiin Hesari ja jäätelöt sunnuntaisin kun mentiin puistoon. Ei jäänyt traumoja, että isä luki vaan Hesaria kun minä olin leikkimässä. Se oli vaan jotenkin loogista kun minähän se lapsi olin. Hyvä muisto tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto että alkokin ahistaa tulevat puistoilut. Lapsi on vielä vauva. Onko niissä oikeesti tollanen meininki mitä täältä lukee.. ehkä meillä iskä hoitaa sit ne puistoilut. Isihän ois varmaan oikea sankari vaikka kännykkällä pelais puiston laidalla.
Ei ole, älä pelkää. Ap on trolli joka halusi vain ärsyttää.
Minun lapsuudessani lapset leikki täysin omillaan. Leikkipuistossa käydään jotta lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa, ei että lapsi olisi vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän omassa lapsuudessa ne vanhemmat ei edes olleet siellä puistossa vaan kotona, ja lapset sai pärjätä keskenään.
Miettikää hetki sitä.
Tämä. Itse en muista että vanhempani olisivat ikinä leikkineet kanssani ja se oli ihan ok. Äiti luki lehteä tai katsoi telkkaa, joskus pyysin leikkimään niin ei varmasti tullut, saattoi laittaa piirustus tavarat valmiiksi ja vähän jutella ja katsoa kun piirsin mutta mukaan ei tullut. Äiti ei myöskään ikinä ollut ulkona kanssamme ja ihan hyvin pärjättiin. Nykyään syyllistetään siitä kun vanhempi hetken tekee siellä ulkona jotain omaa eikä tollota lasta herkeämättä. Itse en voi sietää leikkipuistossa niitä osallistuvia vanhempia ”katso Petteri kun äiti laskee mäkeä! Wuhuu! Mitäs sulla on Petteri siinä kädessä,? Wau iso kivi!!! Tosi hieno kivi Petteri!! Katso Petteri tuolla on keinu!! Waaauuu mennäänkö keinumaan?? Katso äiti juoksee jo!” Jeesus, anna sen lapsen olla ja leikkiä muiden lasten kanssa.
Helikopterivanhempien lapsista kasvaa arkoja, epävarmoja ja sosiaalisesti kömpelöitä aikuisia.
Meinaatteko olla myös siellä Mico-Martan työpaikalla vuorovaikuttamassa ja vahtimassa kun aika tulee vai pelaako Mico-Martta vielä keski-ikäisenä kellarissanne pleikkaa samalla kun äiti vääntää tälle keittiössä ikätasoon sopivaa välipalaa?
Niin siis lapsesi esimerkiksi kiipeilee ja sen sijaan että sinä vahdit häntä ettei mitään satu, käytät kännykkää? Lapsesi on siis täysin ilman aikuisen valvontaa siellä (ellei erikseen tajua huutaa, jolloin voi olla jo liian myöhäistä) tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen valvonnan alla? Et sinä voi vaan a) jättää pientä lastasi valvomatta kiipeilemään ja tekemään mitä lystää tai b) sysätä sitä muiden vastuulle. Olisit miettinyt ennen lasten hankkimista, että missä välissä ''hoidat asioita'' ilman että saatat lapsesi vaaraan.