Hei uusperheelliset

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Asuttiin ensin miehen vanhassa vuokrakodissa, mutta sitten ostettiin oma. Kaduttaa kyllä, ehkä ostettiin oma koti liian pian, mutta mies ei suostunut vuokralle toiseen asuntoon muuttamaan ja mua taas ahdisti se ex-vaimon kanssa sisustettu heidän koti. Kuitenkin kun mies on täällä lapsinensa ja minä yksin, niin ei tämäkään oikein tunnu mun kodilta kun lapset vie niin paljon tilaa.

Mutta jos ei ole siihen rahaa? Pitäskö sitten muuttaa jonnekin hevonkuuseen, erottaa lapset kavereistaan, vaihtaa koulua jne?

Meillä ongelma on se, että minulla juuri ja juuri lasteni isän kanssa yhdessä varaa siihen, että lapsillani on perusasiat ok ja mm riittävästi tilaa. Miehellä taas ei. Miehen lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Eikä minullakaan ole mitään ylimääräistä heidän tarpeisiinsa. Tietysti ruokaa ostan, mutta juuri esim maksella isompia asumismenoja miehen puolesta tms. Tämä kyllä vaikuttaa monin tavoin ja on ikävää. Mutta mikä on vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Rakennettiin oma talo missä oli tilaa kaikille. Miehellä ei ollut omaisuutta tai rahaa yhtään, mulla se mitä erosta jäi kun rivari myytiin hyvältä alueelta. Siitä lähdettiin:)

Vierailija kirjoitti:

Rakennettiin oma talo missä oli tilaa kaikille. Miehellä ei ollut omaisuutta tai rahaa yhtään, mulla se mitä erosta jäi kun rivari myytiin hyvältä alueelta. Siitä lähdettiin:)

Onkos miehellä nykyään rahaa huolehtia oma osuua talosta? Ja onko talo molempien nimissä, saiko mies lainaa sitten omaa osuuttaan varten?

Me rempattiin asunto, jossa mies oli asunut ja muutettiin siihen. Ostin osuuteni myös tuosta talosta eli ollaan nyt molemmat omistajia. Tilaa on siinä missä ennenkin, minun lapsilla on yhteinen makkari, kuten oli sillonkin, kun asuttiin kolmistaan. Toki hieman haaveillaan, että kaikilla lapsilla ois omat huoneet, mutta nyt ei ainakaan oo varaa muuttaa isompaan samalla alueella, halutaan et koulu ja kaverit pysyy samoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennettiin oma talo missä oli tilaa kaikille. Miehellä ei ollut omaisuutta tai rahaa yhtään, mulla se mitä erosta jäi kun rivari myytiin hyvältä alueelta. Siitä lähdettiin:)

Onkos miehellä nykyään rahaa huolehtia oma osuua talosta? Ja onko talo molempien nimissä, saiko mies lainaa sitten omaa osuuttaan varten?

Aina on ollut varaa huolehtia omasta osuudestaan:)

Ensimmäisen talon omistussuhteet oli 40/60 mulle koska maksoin siitä enemmän, mies otti oman osuutensa velkaa. Ilman muuta molempien nimissä heti alusta, kun emme olleet naimisissa vielä muodostettiin kiinteistöyhtymä johon määriteltiin omistussuhteet. Sittemmin miehen tulot on menneet reilusti mun tulojen yli ja toinen talo rakennettu 50/50.

Minulla on kaksi lasta (ovat isällään joka toinen vkl), (ex)miesystävällä kolme (viikko-viikko), molemmat ollaan helsinkiläisiä. Seurusteltiin muutama vuosi ja suunniteltiin yhteenmuuttoa. Mutta todettiin, että koska kaikki viisi lasta on tottunut omaan huoneeseen, niin me tarvittaisiin ihan valtava asunto, kuusi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiössäkin pitäisi olla pari jääkaappia jne. Sellaisen ostamiseen tai vuokraamiseen ei löytynyt rahaa meiltä, sillä helsingissä nuo 7h+k -asunnot maksaa aika sievoisen summan, joten ei onnistunut yhteenmuutto ja lopulta suhde hiipui kun ei vain onnistuttu yhdistämään sitten arkea eri asunnoissa, työkiireitä, lasten harrastuskiireitä ja muita siihen, että oltaisiin ehditty tapaamaan riittävän usein.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta (ovat isällään joka toinen vkl), (ex)miesystävällä kolme (viikko-viikko), molemmat ollaan helsinkiläisiä. Seurusteltiin muutama vuosi ja suunniteltiin yhteenmuuttoa. Mutta todettiin, että koska kaikki viisi lasta on tottunut omaan huoneeseen, niin me tarvittaisiin ihan valtava asunto, kuusi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiössäkin pitäisi olla pari jääkaappia jne. Sellaisen ostamiseen tai vuokraamiseen ei löytynyt rahaa meiltä, sillä helsingissä nuo 7h+k -asunnot maksaa aika sievoisen summan, joten ei onnistunut yhteenmuutto ja lopulta suhde hiipui kun ei vain onnistuttu yhdistämään sitten arkea eri asunnoissa, työkiireitä, lasten harrastuskiireitä ja muita siihen, että oltaisiin ehditty tapaamaan riittävän usein.

Kiitos tästä. Pelkään vähän samaa, että uusperheen käytännön vaatimukset tän meidän homman joku päivä kaataa. Vaikka rakkautta riittää, käytännön asiat voi vaan tökkiä niin ettei siitä elämästä rakennu tarpeeksi toimivaa. Meillä tuo kilpistyy vielä siihen, et minulla mahdollista huolehtia oma osuus, mutta miehellä ei taida olla. Pitäisi muuttaa jonnekin halpisvuokralähiöön et hänellä olis mahdollisuus hommata omalle jälkikasvulleen tarpeeks tilaa. Minä taas en ole valmis luopumaan niin paljosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta (ovat isällään joka toinen vkl), (ex)miesystävällä kolme (viikko-viikko), molemmat ollaan helsinkiläisiä. Seurusteltiin muutama vuosi ja suunniteltiin yhteenmuuttoa. Mutta todettiin, että koska kaikki viisi lasta on tottunut omaan huoneeseen, niin me tarvittaisiin ihan valtava asunto, kuusi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiössäkin pitäisi olla pari jääkaappia jne. Sellaisen ostamiseen tai vuokraamiseen ei löytynyt rahaa meiltä, sillä helsingissä nuo 7h+k -asunnot maksaa aika sievoisen summan, joten ei onnistunut yhteenmuutto ja lopulta suhde hiipui kun ei vain onnistuttu yhdistämään sitten arkea eri asunnoissa, työkiireitä, lasten harrastuskiireitä ja muita siihen, että oltaisiin ehditty tapaamaan riittävän usein.

Kiitos tästä. Pelkään vähän samaa, että uusperheen käytännön vaatimukset tän meidän homman joku päivä kaataa. Vaikka rakkautta riittää, käytännön asiat voi vaan tökkiä niin ettei siitä elämästä rakennu tarpeeksi toimivaa. Meillä tuo kilpistyy vielä siihen, et minulla mahdollista huolehtia oma osuus, mutta miehellä ei taida olla. Pitäisi muuttaa jonnekin halpisvuokralähiöön et hänellä olis mahdollisuus hommata omalle jälkikasvulleen tarpeeks tilaa. Minä taas en ole valmis luopumaan niin paljosta.

Jeps ja meillä oli yhtenä ongelmana myös lasten koulumatkat, koska vaikka siis molemmat asutaan Helsingissä (ja miehen lasten äiti eli lähi myös), niin olisi pitänyt löytää se asunto vielä sellaisesta paikasta, että lasten koulut ei olisi muuttuneet eivätkä koulumatkat muuttuneet kohtuuttomiksi, koska Helsingissä voi ruuhka-aikaan helposti kulua yli tunti julkisilla yhden suuntaiseen matkaan ja siihen sisältyä useampi vaihto. Ei se vain onnistunut.

Mies muutti lapsineen luokseni. Omistan isohkon omakotitalon mukavalta alueelta, kun mies taas asui vuokralähiössä. Tämä oli mielestämme hyvä ratkaisu ja lapset ovat saaneet paljon uusia, kivoja kavereita. Minulla ei ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mies muutti lapsineen luokseni. Omistan isohkon omakotitalon mukavalta alueelta, kun mies taas asui vuokralähiössä. Tämä oli mielestämme hyvä ratkaisu ja lapset ovat saaneet paljon uusia, kivoja kavereita. Minulla ei ole omia lapsia.

Miten jaatte asumiskulut tuossa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta (ovat isällään joka toinen vkl), (ex)miesystävällä kolme (viikko-viikko), molemmat ollaan helsinkiläisiä. Seurusteltiin muutama vuosi ja suunniteltiin yhteenmuuttoa. Mutta todettiin, että koska kaikki viisi lasta on tottunut omaan huoneeseen, niin me tarvittaisiin ihan valtava asunto, kuusi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiössäkin pitäisi olla pari jääkaappia jne. Sellaisen ostamiseen tai vuokraamiseen ei löytynyt rahaa meiltä, sillä helsingissä nuo 7h+k -asunnot maksaa aika sievoisen summan, joten ei onnistunut yhteenmuutto ja lopulta suhde hiipui kun ei vain onnistuttu yhdistämään sitten arkea eri asunnoissa, työkiireitä, lasten harrastuskiireitä ja muita siihen, että oltaisiin ehditty tapaamaan riittävän usein.

Katsoin huvikseni etuovesta, niin halvin tarjolla oleva 7h+k vuokra-asunto oli vuokraltaan 3900 euroa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta (ovat isällään joka toinen vkl), (ex)miesystävällä kolme (viikko-viikko), molemmat ollaan helsinkiläisiä. Seurusteltiin muutama vuosi ja suunniteltiin yhteenmuuttoa. Mutta todettiin, että koska kaikki viisi lasta on tottunut omaan huoneeseen, niin me tarvittaisiin ihan valtava asunto, kuusi makuuhuonetta ja olohuone ja keittiössäkin pitäisi olla pari jääkaappia jne. Sellaisen ostamiseen tai vuokraamiseen ei löytynyt rahaa meiltä, sillä helsingissä nuo 7h+k -asunnot maksaa aika sievoisen summan, joten ei onnistunut yhteenmuutto ja lopulta suhde hiipui kun ei vain onnistuttu yhdistämään sitten arkea eri asunnoissa, työkiireitä, lasten harrastuskiireitä ja muita siihen, että oltaisiin ehditty tapaamaan riittävän usein.

Katsoin huvikseni etuovesta, niin halvin tarjolla oleva 7h+k vuokra-asunto oli vuokraltaan 3900 euroa kuussa.

Joo, ei siinä keskinäinen romantiikka paljon auta jos realiteeti tuollaisia. Minusta puhutaan ihan liian vähän näistä realiteeteista kun uusperheen haasteista puhutaan. Kaik ei oo äitipuolen vikaa, vaan uusperheen perustus voi olla mahdotonta johtuen taloudellisista seikoista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos ei ole siihen rahaa? Pitäskö sitten muuttaa jonnekin hevonkuuseen, erottaa lapset kavereistaan, vaihtaa koulua jne?

Sitten voi seukkailla eri osoitteista. Varmaankaan aikuiset ei yhtäkkiä kuole siihen etteivät saa joka minuutti olla samasa asunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muutti lapsineen luokseni. Omistan isohkon omakotitalon mukavalta alueelta, kun mies taas asui vuokralähiössä. Tämä oli mielestämme hyvä ratkaisu ja lapset ovat saaneet paljon uusia, kivoja kavereita. Minulla ei ole omia lapsia.

Miten jaatte asumiskulut tuossa tilanteessa?

Mies maksaa puolet asunnon käyttökuluista. Tässäkin ollaan vähän joviaaleja, eikä niin tarkasti lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos ei ole siihen rahaa? Pitäskö sitten muuttaa jonnekin hevonkuuseen, erottaa lapset kavereistaan, vaihtaa koulua jne?

Sitten voi seukkailla eri osoitteista. Varmaankaan aikuiset ei yhtäkkiä kuole siihen etteivät saa joka minuutti olla samasa asunnossa?

Parisuhteen idea lienee usein laittaa hynttyyt yhteen ja ruveta rakentamaan yhteistä arkea. Seukkailu on eri juttu

Miesystävän kanssa todettiin, että erillään asuminen on paras ratkaisu, molemmilla lapsia ja lapset toisella vanhemmalla viikko/viikko tai 10/4 -systeemillä. Saadaan olla ilman lapsia paljon yhdessä ja toisaalta lapset ei joudu äitiviikolla jakamaan omia huoneita tai tavaroita muiden kanssa. Exä asuu 4h+k asunnossa, vaikka perheessä yhteensä 5 lasta eli meidän lapset, lasteni isän nyxän lapset ja yksi heidän yhteinen.