Hei uusperheelliset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos ei ole siihen rahaa? Pitäskö sitten muuttaa jonnekin hevonkuuseen, erottaa lapset kavereistaan, vaihtaa koulua jne?

Sitten voi seukkailla eri osoitteista. Varmaankaan aikuiset ei yhtäkkiä kuole siihen etteivät saa joka minuutti olla samasa asunnossa?

Parisuhteen idea lienee usein laittaa hynttyyt yhteen ja ruveta rakentamaan yhteistä arkea. Seukkailu on eri juttu

Perinteisesti joo, mutta ei sen tarvitse olla noin. Kahdesta asunnosta seurustelu voi toimia ja olla vakavaa.

Ja onneksi nykyään ei pidetä ihan itsestäänselvyytenä, että lapset voi noin vaan siirtää pois tutuista ympyröistä äidin tai isän uuden suhteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos ei ole siihen rahaa? Pitäskö sitten muuttaa jonnekin hevonkuuseen, erottaa lapset kavereistaan, vaihtaa koulua jne?

Sitten voi seukkailla eri osoitteista. Varmaankaan aikuiset ei yhtäkkiä kuole siihen etteivät saa joka minuutti olla samasa asunnossa?

Parisuhteen idea lienee usein laittaa hynttyyt yhteen ja ruveta rakentamaan yhteistä arkea. Seukkailu on eri juttu

Perinteisesti joo, mutta ei sen tarvitse olla noin. Kahdesta asunnosta seurustelu voi toimia ja olla vakavaa.

Ja onneksi nykyään ei pidetä ihan itsestäänselvyytenä, että lapset voi noin vaan siirtää pois tutuista ympyröistä äidin tai isän uuden suhteen takia.

Minä olen niin vanhanaikainen et kaipaan yhteistä kotia. Taloudellisestikin helpompaa. Mut toki, uusperheessä lapset tuo haasteensa. Ja kotostuu myös yhteiskunnallinen epätasa-arvo siitä, et lapset lasketaan asukkaiksi vaan toisessa kodissa vaikka tilaa tarvitsevat molemmissa

Ihan yhteiskunnan asettama odotus antaa sen käsityksen että pitäisi asua yhdessä.

Mikään ulkopuolinen ei määrittele sitä, miten jonkun perheen pitää elää.

Vanhanaikaista ajatella niin, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhteiskunnan asettama odotus antaa sen käsityksen että pitäisi asua yhdessä.

Mikään ulkopuolinen ei määrittele sitä, miten jonkun perheen pitää elää.

Vanhanaikaista ajatella niin, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapaa.

Ei tietenkään ole yhtä ainoaa tapaa. Mutta itse voi haluta esm asua yhdessä. Ihan vanhanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhteiskunnan asettama odotus antaa sen käsityksen että pitäisi asua yhdessä.

Mikään ulkopuolinen ei määrittele sitä, miten jonkun perheen pitää elää.

Vanhanaikaista ajatella niin, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapaa.

Mutta tämä ei välttämättä sovi parisuhteen molemmille osapuolille. Minä voisin asua eri asunnoissa, mutta mies ei. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja se aiheuttaa tilaongelmia meidän nykyisessä kodissa. Isompaan ei tältä alueelta ole varaa, eikä mies ole valmis siihen, että hänen lastensa koulut muuttuisivat. Eikä myöskään siihen, että hänen lapsensa jakaisivat huoneen, vaikka ovat melko saman ikäisiä ja samaa sukupuolta. On myös sanonut, että ei ole isä lapselle, joka ei asu samassa kodissa hänen kanssaan. Joten, ainoa vaihtoehto on, että tuleva lapsi nukkuu meidän makkarissa. Vauvana se toki onkin ihan hyvä, mutta entä lapsen kasvaessa? Tulot ei tästä kuitenkaan tule nousemaan vaan päinvastoin tippumaan kun itse jään kotiin lapsen kanssa ainakin vuodeksi. En kuitenkaan halua kasvattaa lastani täysin ilman isää.

Eli aina ei ole niin yksinkertaista vain asua eri asunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhteiskunnan asettama odotus antaa sen käsityksen että pitäisi asua yhdessä.

Mikään ulkopuolinen ei määrittele sitä, miten jonkun perheen pitää elää.

Vanhanaikaista ajatella niin, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapaa.

Mutta tämä ei välttämättä sovi parisuhteen molemmille osapuolille. Minä voisin asua eri asunnoissa, mutta mies ei. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja se aiheuttaa tilaongelmia meidän nykyisessä kodissa. Isompaan ei tältä alueelta ole varaa, eikä mies ole valmis siihen, että hänen lastensa koulut muuttuisivat. Eikä myöskään siihen, että hänen lapsensa jakaisivat huoneen, vaikka ovat melko saman ikäisiä ja samaa sukupuolta. On myös sanonut, että ei ole isä lapselle, joka ei asu samassa kodissa hänen kanssaan. Joten, ainoa vaihtoehto on, että tuleva lapsi nukkuu meidän makkarissa. Vauvana se toki onkin ihan hyvä, mutta entä lapsen kasvaessa? Tulot ei tästä kuitenkaan tule nousemaan vaan päinvastoin tippumaan kun itse jään kotiin lapsen kanssa ainakin vuodeksi. En kuitenkaan halua kasvattaa lastani täysin ilman isää.

Eli aina ei ole niin yksinkertaista vain asua eri asunnoissa.

Kun vauva kasvaa niin teidän makkari hänelle ja te olkkariin nukkumaan.

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Yksinkertaista se onkin silloin kun asiat on puhuttu yhdessä jo suhteen alussa. Ei Tuu ns yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Mutta teini, jolla on ollut jo vuosia oma huone, ei sopeudu yhtäkkiä samaan huoneeseen uuden iskäpuolen teinin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Mutta teini, jolla on ollut jo vuosia oma huone, ei sopeudu yhtäkkiä samaan huoneeseen uuden iskäpuolen teinin kanssa.

Veikkaan että sopeutuu, kun on pakko. Se kuinka se tehdään, tapoja lienee monia. Mutta lapset on yllättävän sooeutuvaisia, me aikuiset sen sijaan usein emme niinkään 🙈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Mutta teini, jolla on ollut jo vuosia oma huone, ei sopeudu yhtäkkiä samaan huoneeseen uuden iskäpuolen teinin kanssa.

Veikkaan että sopeutuu, kun on pakko. Se kuinka se tehdään, tapoja lienee monia. Mutta lapset on yllättävän sooeutuvaisia, me aikuiset sen sijaan usein emme niinkään 🙈

Veikkaanpa, että ei sopeudu. Olen itse ollut se teini nimittäin. Kun pakotettiin, niin en sitten suostunut sille uudelle iskäpuolelle puhumaan sanaakaan yli neljään vuoteen. Joten olipa mukava tunnelma kotona. Ja minua ei saanut mikään uhkailu puhumaan, viikkorahojenkin sijaan menin sitten jakamaan mainoksia ja sain rahaa.

No aika monelle tää taitaa olla viimeinen vaihtoehto. Kyllä se parisuhdekin tarvitsee omaa rauhaa ja oven jonka voi sulkea.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Mitä vanhempi lapsi, sen tärkeämpi oma tila. Olis aika väkivaltaista jos mun lapset 16 ja 17v joutuis yhtäkkiä jakamaan huoneen. Molemmat mm opiskelevat ahkerasti siellä huoneissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lapset on "tarvinnut" jokainen oman huoneen?! Sopu sijaa antaa. Eiköhän se ole tärkeämpää millainen ilmapiiri niiden neliöiden sisällä on, kuin se, että kuinka monta neliöä on käytössä kullakin <3

Mutta teini, jolla on ollut jo vuosia oma huone, ei sopeudu yhtäkkiä samaan huoneeseen uuden iskäpuolen teinin kanssa.

Veikkaan että sopeutuu, kun on pakko. Se kuinka se tehdään, tapoja lienee monia. Mutta lapset on yllättävän sooeutuvaisia, me aikuiset sen sijaan usein emme niinkään 🙈

Mitäs jos teinit eri sukupuolta. Siellä ne toisilleen vieraat nuoret jakaa aamuerektiot ja kuukautiset keskenään?

Meillä asuttiin aluksi erillään, miehen kaksi lasta ja minun yksi. Kolme vuotta sitten muutettiin yhteen, ostettiin oma, rakennettiin yksi väliseinä lisää niin saatiin kaikille omat huoneet. Sijainti on sellainen että kaikki kolme lasta pääsee kätevästi toiselle vanhemmalle, kouluun ja harrastuksiin. Kalliiksi tuli mutta nyt ainakin tuntuu että panostus on kannattanut. Lapset ovat nyt 15, 16 ja 18 v. Asunto on minun ja miehen puoliksi. Yhteiset kulut mm. asumis- ja ruokakulut maksamme nettotulojen suhteessa, ja molemmat maksaa itse omat henkilökohtaiset ja omien lastensa vaate-, koulu-, terveys ja harrastus- ym kulut.

Asuminen maksaa niin paljon että autot on yli 15 vanhoja, eikä lomamatkoja juuri tehdä. Lapset ovat kyllä päässeet leirikouluihin ja vastaaviin. Lasten harrastuksiin on kyllä panostettu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asuttiin aluksi erillään, miehen kaksi lasta ja minun yksi. Kolme vuotta sitten muutettiin yhteen, ostettiin oma, rakennettiin yksi väliseinä lisää niin saatiin kaikille omat huoneet. Sijainti on sellainen että kaikki kolme lasta pääsee kätevästi toiselle vanhemmalle, kouluun ja harrastuksiin. Kalliiksi tuli mutta nyt ainakin tuntuu että panostus on kannattanut. Lapset ovat nyt 15, 16 ja 18 v. Asunto on minun ja miehen puoliksi. Yhteiset kulut mm. asumis- ja ruokakulut maksamme nettotulojen suhteessa, ja molemmat maksaa itse omat henkilökohtaiset ja omien lastensa vaate-, koulu-, terveys ja harrastus- ym kulut.

Asuminen maksaa niin paljon että autot on yli 15 vanhoja, eikä lomamatkoja juuri tehdä. Lapset ovat kyllä päässeet leirikouluihin ja vastaaviin. Lasten harrastuksiin on kyllä panostettu.

Kuulostaa hyvältä. Uusperhe taitaa olla paljon isompi arvovalinta kuin se eka perhe. Eka perheessä yhdessä usein onnistutaan kartuttamaan yhteistä elintasoa. Uusperheessä taas rahat ei meinaa useinkaan riittää mihinkään ja tilaa on liian vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Sepä. Meillä on ongelma et raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen. Ja koska olen lasteni lähi ja miehen lapset asuu kaukana eli käy harvoin, miehen lapset on käytännössä kyläilijä-asemassa. Ehkä se et heille olis omaa tilaa täällä, helpottais, vaikka silti kävisivätkin harvoin, johtuen välimatkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Sepä. Meillä on ongelma et raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen. Ja koska olen lasteni lähi ja miehen lapset asuu kaukana eli käy harvoin, miehen lapset on käytännössä kyläilijä-asemassa. Ehkä se et heille olis omaa tilaa täällä, helpottais, vaikka silti kävisivätkin harvoin, johtuen välimatkasta.

Onko mihen lapsilla nyt omat huoneet isänsä luona? Jos on, niin pitää olla uusperheessäkin. Jos ei ole, niin sitten voivat jatkossa olla yhteisessä huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Sepä. Meillä on ongelma et raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen. Ja koska olen lasteni lähi ja miehen lapset asuu kaukana eli käy harvoin, miehen lapset on käytännössä kyläilijä-asemassa. Ehkä se et heille olis omaa tilaa täällä, helpottais, vaikka silti kävisivätkin harvoin, johtuen välimatkasta.

Onko mihen lapsilla nyt omat huoneet isänsä luona? Jos on, niin pitää olla uusperheessäkin. Jos ei ole, niin sitten voivat jatkossa olla yhteisessä huoneessa.

Miehen lapsilla ei ole mitään omia huoneita ollut koskaan missään, ei edes yhteista lastenhuonetta. Ovat äitinsä puolelta ns vaihtoehto-ihmisiä, joten heillä ei ole edes äitinsä luona mitään omaa tilaa.