Hei uusperheelliset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Sepä. Meillä on ongelma et raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen. Ja koska olen lasteni lähi ja miehen lapset asuu kaukana eli käy harvoin, miehen lapset on käytännössä kyläilijä-asemassa. Ehkä se et heille olis omaa tilaa täällä, helpottais, vaikka silti kävisivätkin harvoin, johtuen välimatkasta.

Onko mihen lapsilla nyt omat huoneet isänsä luona? Jos on, niin pitää olla uusperheessäkin. Jos ei ole, niin sitten voivat jatkossa olla yhteisessä huoneessa.

Miehen lapsilla ei ole mitään omia huoneita ollut koskaan missään, ei edes yhteista lastenhuonetta. Ovat äitinsä puolelta ns vaihtoehto-ihmisiä, joten heillä ei ole edes äitinsä luona mitään omaa tilaa.

No tuo tilanne on sit vähän erilainen. Ei heille edes kannata omia huoneita hankkia, eivät siellä osaa kuitenkaan olla. Pyörivät jaloissa kuten tähänkin mennessä. (Arghh.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen kun perustaa, niin on PAKKO olla tilaa kaikille, pakko olla jokaiselle oma soppi, eikä kenekään etuudet saa huonontua.

Ei koskaan jomman kumman omaan asuntoon, vaan aina uuteen.

(Joo, edellisistä ollaan eri mieltä, mutta noiden ohjeiden mukaan minimoit riskit).

Me pistimme ekassa kodissa omat asuntomme vuokralle ja vuokrasimme ison yhteisen. Oli järjetöntä maksaa pari tonnia kuussa vuokraa, mutta emme olisi edes saaneet niin isoa asuntolainaa. Kun uusperhe oli muotoutunut, niin pystyimme muuttamaan pienempään asuntoon. Kaikilla kuitenkinnoma huone, mutta asumme nyt omistusasunnossa tiiviimmin.

Mitä jos ei ole maksaa sitä paria tonnia? Monella ei taatusti ole. Jos on tulot tiukilla ongelmaa lisää myös se, et sitä etää-useimmiten isää ei katsota vanhemmaksi lainkaan, mm aaumistukiin hänen jälkikasvunsa tarpeet ei vaikuta ollenkaan.

Jos haluaa uusperheen saavan parhaan mahdollisen aloituksen, niin sen rahan on riitettävä. Se on veren kaivamista nenästä, kun pakkosopeuttaa ihmiset muottiin, joka ei ole tuttu. Ihan aikuisella itselläänkin pitää olla oma rauha, saatika lapsilla. Pitää etsiä asunto, johon voi rakentaa väliseiniä. Pitää odottaa niin kauan, että löytyy riittävän halpa asunto.

Uusperhe on sen verran haastava kokoonpano, ettei kannata ottaa mitään ylimääräistä ongelmaa mistään.

Sepä. Meillä on ongelma et raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen. Ja koska olen lasteni lähi ja miehen lapset asuu kaukana eli käy harvoin, miehen lapset on käytännössä kyläilijä-asemassa. Ehkä se et heille olis omaa tilaa täällä, helpottais, vaikka silti kävisivätkin harvoin, johtuen välimatkasta.

Onko mihen lapsilla nyt omat huoneet isänsä luona? Jos on, niin pitää olla uusperheessäkin. Jos ei ole, niin sitten voivat jatkossa olla yhteisessä huoneessa.

Miehen lapsilla ei ole mitään omia huoneita ollut koskaan missään, ei edes yhteista lastenhuonetta. Ovat äitinsä puolelta ns vaihtoehto-ihmisiä, joten heillä ei ole edes äitinsä luona mitään omaa tilaa.

No tuo tilanne on sit vähän erilainen. Ei heille edes kannata omia huoneita hankkia, eivät siellä osaa kuitenkaan olla. Pyörivät jaloissa kuten tähänkin mennessä. (Arghh.)

En tiedä osaavatko vai eivät. Omia huoneita ei ole tiedossa ihan vaan taloudellisista syistä.

Parvi ja väliseinäratkaisut ovat hyviä.

Kaverilla oli iso huone, johon oli laitettu korkeat kaapit keskelle. Kaapin molemmin puolin oli sitten parvi, jonka alla oma työpiste. Seinillä akuustiikkapehmustetta sisältäviä tauluja. Hyvin imivät ääntä.

Todella tiiviisiinkin tiloihin mahtuu useampi ihminen kunhan vaan suunnittelee ja luopuu ylimääräisestä

Me ostettiin yhteinen, ei oltaisi mahduttu kummankaan asuntoon. Minun lapseni ovat viikko-viikko ja kummallakin oma huone, miehen lapset joka toinen vkl ja heillä yhteinen huone.