Fortnite ja muut väkivaltapelit

FORTnite on lastenpeli. Se on hyvin sarjakuvamainen eikä siinä esiinny esim verta.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän lähipiirissänne poikia ja miehiä, jotka kuluttavat väkivaltaisia pelejä tai katsovat väkivaltaviihdettä tv:ssä, netissä tai elokuvissa?

Tietääkseni se on miljardibisnes...?

En tiedä asiasta, mutta tiedän, että piilaaksoon on palkattu maailman parhaimmat psykologit kouluttamaan poikalapsiamme väkivaltaisiin peleihin.

Ap

Missän tutkimuksissa ei ole havaittu korrelaatiota väkivaltaisen käyttäytymisen ja pelien välillä. Jos sitä tässä haet takaa.

Vai mikä on pointtisi?

Väkivaltaa ehdottomasti vastustavat av-mammat hekumoivat mm. silmien puhkomisella, kun kyseessä on jollekin pedofiilille sopiva rangaistus.

Mun mies pelaa sotapelejä ja Fortnitea. Hyvin leppoisa ja rauhaa rakastava kaveri. Tykkään välillä katsella kun hän pelaa.

Miestä ja poikaa ei pelit kiinnosta ellei ne oo jotain kaupungin rakentelua. Elokuvissa pitävät enemmän draamasta kuin verellä mässäilystä. Minäkään en erityisemmin pidä joukkuepeleistä, vanhat Doomit godmode päällä on mukavan rentouttavia ja kauhu+toimintaleffoista olen tykännyt aina.

Kävin aikanaan omat henkiset taistoni kun hankin yläkouluikäiselle pojalleni CS-pelin ja hän pelasikin tosi paljon. Nyt hankin viidesluokkalaiselle tuon Fortniten. Rajansa kaikella ja vanhemman täytyy itse seurata, miten peli vaikuttaa lapseen. Vaikka kaverit kestäisivät jonkin pelin väkivaltaa, niin oma lapsi ei välttämättä kestä, ja sitten sitä pelaamista pitää vähentää tai lopettaa kokonaan ja keksiä tilalle  muuta. Mutta itse voin vähän väsyneenä hymähdellä sille tuskalle, jota koin silloin jokunen vuosi sitten. Pelaaminen ei ole  tehnyt teinistäni väkivaltaista sekopäätä, vaan on ennemminkin antanut paljon. Hänellä on Aspergerin syndrooma (lievä) ja pelaaminen on varmaankin antanut hänelle sen fiiliksen, että hän pärjää yhteistyössä muiden kanssa, ei ole mikään outo lintu. CS on siis nimenomaan joukkuepeli. Pelatessa hän keskittyy täysillä, eikä se ole mitään "netissä haahuilua, joka tuhoaa keskittymiskyvyn". Nuorempi haaveilee e-urheilusta ja on osallistunut joihinkin pikku kisoihin. Siinä samalla hänkin on saanut lisää kavereita ja etenkin esikoisesta huomaa, että englannin taito on hyvä.

Olen pelannut noin 9-vuotiaasta asti K18-sotapelejä kuten CODia, mutten ole nyt 17-vuotiaana mikään väkivaltainen hullu. Sotapelien ja väkivaltaisuuden välillä ei ole yhteyttä. Sotapelit pikemminkin vähentävät väkivaltaisuutta, koska niihin voi ikään kuin ”purkaa” turhautumisensa.

Minä pelaan (samoin avokkini). En kylläkään Fortnitea, mutta erinäisiä FPS:eita on tullut pelailtua ysäriltä saakka. Myös sotastrategiapelit kiinnostaa. Pidän myös sotaelokuvista ja -sarjoista, jonkin verran toimintaa tulee katsottua myös, muut lajityypit ei niin kiinnosta.

Ja olen ihan normaali päivätyössä käyvä kolmekymppinen luonnontieteiden tohtori, kasvissyöjä ja aktiiviurheilija (ihan muissa lajeissa kun e-sportsissa. .). Eli vaikka olen lapsuudestani saakka räiskinyt PC:llä enemmän tai vähemmän ihmishahmoja muistuttavaa bittiä tohjoksi, en ole tietääkseni kasvanut järin pahasti kieroon. Päin vastoin, koen pelaamisen lähinnä kehittävän monia hyödyllisiä taitoja (mm. tiimityöskentely ja keskittymiskyky mmorpgeja pelatessa, strategiapelit ongelmanratkaisussa.. Hieman erilaista shakkia se vaan on. Pidän myös ihan perinteisestä shakista ja yhtäläisyyksiä on helppo huomata.)

Tv:n arki-iltaohjelmat ja näistä eritoten realitysarjat levittävät syöpää ympäri kehoani ja vaarantavat mielenterveyteni. Onko tämä parempi vaihtoehto?

RAJUT TOIMINTAPELIT ON IHA BEST! SKYRIM, FALLOUT 4, NO MAN"S SKY, SHADOW OF MORDOR, TERRARIA SEKÄ DARK SOULS REMASTERED. JA VAIKKA MITÄ.

Lasten pelaamisesta on väännetty niin kauan kuin niitä laitteita on ollut. Ei sen kummemmin 80-luvulla kuin nytkään siellä pelaajissa ole ne kaikista väkivaltaisimmat tyypit. Ne on jossain ihan muualla.

Joukkueissa pelattavat nettipelit ovat yksi hyvä lisäkeino kasvattaa lasta siihen, millainen maailma on ja miten sinun on fiksua käyttäytyä. Onko järkeä lahjoittaa jollekin randomille kaverille omia tavaroita? Onko järkeä pelata sellaisen mulkun kanssa joka vaan aukoo päätä muille tai nauraa toisten epäonnistumisille? Samalla voi itse kuunnella, miten oma lapsi siellä käyttäytyy, valittaako koko ajan muille, onko hyvä tiimikaveri jne. Ryhmä ei nettipelissä saa mitään hyvää aikaan, jos siellä joku perseilee. Ihan samoin kuin oikeiassa elämässä.

Se käden ja silmän yhteiskoordinaatio on kyllä noilla nappuloilla ihan käsittämätön kun vertaa omiin kykyihin. Fortissa saan kaksi seinää pystyyn siinä ajassa kun toisella on sadan metrin torni pystyssä...