Mikä on riittävä rangaistus pettämisestä?
Lapsi meni (pettäminen tapahtui ennen lapsen yrittämistä, mutta samahan se). Mielenterveys ja työkyky on mennyttä. Jäljellä vain sietämätön ikävä, tuska ja katumus. Nukun yhä 2-4h yössä, vaikka erosta on yli vuosi. Mitä vielä pitää tapahtua, jotta universumi olisi tyytyväinen?
Kommentit (4)
Oletko pettäjä vai petetty? Ei käy ilmi viestistäsi. Ei kai siitä pettämisestä muuta rangaistusta tule kuin omatunnon tuskat ja eron seuraamukset. Sitä niittää mitä kylvää.
Riittävä rangaistus on se mitä kärsit, jos olet pettäjä: teosta luonnollisesti koituvat seuraamukset suhteelle, suhteen menetyksen vaikutukset pettäjälle, se fakta että tehtyä ei saa tekemättömäksi millään ja muistot siitä mitä on tehnyt ovat aina päässä, sekä äärimmäisessä tapauksessa (esim. jos ei tunne katumusta pettämisestä tai on sarjapettäjä) tunnevamma. Minun ex valitsi pettää, ja valitsi olla katumatta pitkään aikaan. Kun hän vihdoin lähti psykiatrille purkamaan vyyhtiä, tuloksena koko pino diagnooseja joiden purkamiseen Kela-terapia ei tule riittämään kuin alkuun. Jos mielii palauttaa mielenterveytensä, se on hänelle elinikäinen projekti. Toisaalta sen verran on ilmeisesti tullut tolkkuihinsa että on tajunnut ettei tunnevammaisenakaan eläminen ole kokemisen arvoista elämää.
Ja minä olin "helppo": ei itkupotkuraivareita tai mustasukkaista psykoilua vaan siististi hoidettu ero jonka kanssa olen ystävällisissä väleissä sekä exään että hänen koko sukuunsa. Exälle on alkanut vasta hitaasti selvitä törttöilynsä hinta ja se että hän tulee maksamaan sitä loppuikänsä. Hitaasti mutta kirkkaasti.
Mielestäni nämä seuraamukset on täysin sopivassa suhteessa siihen että hän petti luottamukseni ja vei minulta perhe-elämän ja tulevaisuuden johon olin panostanut täysillä.
Siihen on syynsä miksi sanotaan ettei pettäminen kannata. Tyhmien pitää oppia se kantapään kautta.
Valivali ja voi voi. Niin makaa kuin petaa. Kikkeliskokkelis, mitäs läksit.
Ei tuohon asiaan pidä universumia sekoittaa.