mitä sitten jos (kun) asuntojen hinnat laskee?

Täällä jotkut toiveajattelee että asuntojen hinnat romahtaa ja rummuttaa sitä ajatusta jotta se toteuttaisi itsensä. Ja tottakai jonkunlainen taantuma ennen pitkää tuleekin. Ei tosin mitään 1990-luvun alun tapaista, koska nykyinen talous ei ole yhtä kiinni rakennusbisneksestä kuin silloin. Ylimääräistä rakennustuotantoa ei juuri ole. Esim Tampereen kolmanneksi suurimmalla rakennuttajalla on tällä hetkellä yhteensä 3 myymätöntä asuntoa valmiina ja suurin osa noin 3 vuoden sisään valmistuvista kohteista on jo myyty siltä osin kuin niitä ylipäätään halutaan myydä ennen valmistumista. Pienten rakennuttajien osuus markkinosita on huomattavasti pienempi kuin silloin 1990-luvulla, jolloin joka sijoittajalla oli oma pikku kiinteistöfirma joka rakensi velaksi toiveenaan kuitata velat myymällä valmis rakennus. Kun korot sitten silloin nousivat eikä valmiin talon asunnot menneetkään HETI kaupaksi, se pikkufirma oli pulassa. Vastaavaa tilannetta ei tule nyt siksi, että vaikka korot nousisivatkin (tai nousevatkin, vaikkatuskin yhtä korkealle kuin silloin) ja asuntojen hinta laskisi (tai laskee, vaikka tuskin yhtä rajusti kuin silloin) nykyään rakennuttajat ovat isoja firmoja, joilla on varaa pieneen kassavirran viiveseen vaikka korot nousisivatkin. On varaa pitää niitä asuntoja myymättä eikä se vie ketään konkurssiin. Nämä rakennuttajat osaavat jota VUOKRATA niitä asuntoja, koska vuokralaisten määrähän kasvaa ina kun ostajien määrä laskee. Niinpä konkurssiaaltoa ja asuntojen hinnan romahtamista ei tapahdu laskusuhdanteesta huolimatta.



Toisaalta, vaikka tapahtuisikin, ja jonkunverranhan sne hinnat laskevat tai ainakin lakkaavat nousemasta, vaikkeivät romahdakaan, mitä sitten? Suurin osa ihmisistä nimittäin ei aio myydä asuntoaan, eikä heidän ole pakkokaan, sillä heillä on edelleen varaa maksaa velkansa kaikkialla muualla paitsi ehkä voikkaalla ja kuusankoskella, ja asunto riittää edelleen lainan vakuudeksi hintojen laskusta huolimatta sillä a) lainoja ei enää kymmeneen vuoteen ole mynnetty koko kiinteistön/osakkeen ostohinnalle eikä hinta todennäköisesti putoa enempää kuin sen 25% edellämainituista, firmoja koskevista syistä ja b) suurin osa asuntokannasta on ostettu jo jokunen vuosi sitten, joten ihmiset ovat jo maksaneet merkittävän osan vanhoista lainoistaan. Joten pankeilla ei ole syytä ryhtyä sellaisiin kaikille osapuolille tappiota tuottaviin pakkomyynteihin kuin joskus silloin 1990-luvun alussa.



Kiinteistönomistaminen on aina pitkällä tähtäimellä voitollista. Lyhyellä tähtäimellä se voi olla tappiollista, mutta useimmilla on varaa parin vuoden tappioonkin.