Lue keskustelun säännöt.
Hei te jotka olette laihduttaneet! Jäikö nälkä vielä laihdutuksen jälkeenkin?
08.01.2019 |
Eli kun pääsitte tavoitteeseenne ja aloitte syömään (arvioidun) kulutuksenne mukaan, niin jäikö nälkä vaivaamaan? Jostain olen lukenut, että saattaa iskeä nälkävelka, jolloin nälkä ei rauhoitu kulutuksenmukaisella syömisellä. Jos näin kävi, menikö tilanne ajan kanssa ohi? Vai kävikö nälkä niin vastustamattomaksi, että lihoitte takaisin? Ja puhun nimenomaan nälästä, en muusta houkutuksesta palata takaisin vanhoihin tapoihin.
Kommentit (19)
Ei käynyt. Vatsalaukku pieneni ja pärjää hyvin vähemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Pieneen nälkään tottuukin. Ei tarvitse koko ajan olla vatsa täynnä.
Koko ajan on se "Kyllä tässä voisi jotain haukata"-olo. Yli 30 kiloa lähti vuodessa. Joskus tulee vedettyä se pizza ja pussi sipsiä+dippi, joka ennen oli normaalia. Nykyään jos tekee niin, niin vain oksettaa ja tulee hirveä ähky möykky olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Syötkö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä ja sen lisäksi 300 grammaa marjoja tai hedelmiä? Noista pitää lähteä rakentamaan päivän pohjaa ja lisätä siihen gramma proteiinia per painokilo, pari lusikallista kasviöljyä ja lopuilla kaloreilla sitten perunaa, kaurapuuroa, leipää jne.
Kannattaa opetella syömään kolmen tunnin välein. Kannattaa opetella jättää juominen ruokailujen väliin koska nesteineen venyttää mahalaukkua. Mahalaukku on elastinen ja kutistuu kyllä ajan mittaan kun ei vedä puolta litraa nestettä ruoan lisäksi. Kun ei juo aterialla ei myöskään hotki ruokaa vaan pureskelee sen kunnolla suussa. Aivot tajuavat kylläisyyden 20 minuutin päästä aterian aloituksesta eli hitaasti syömällä tulee syötyä vähemmän.
Juomiset kannattaa lopettaa puoli tuntia ennen ruokailua ja olla juomatta vielä puoli tuntia ruokailun jälkeen niin mahalla on rauha sulatella huolella pureskeltua ruokaa rauhassa.
Ei minulla nälkä ollut laihduttaessakaan kun raskauskilot tiputtelin. 2kk ja 15kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole nälkä kun syö sopivasti oikeisiin aikoihin.Olen kaksi kertaa pudottanut vahingossa 5kg.
Mulle iski valtava nälkävelka ja lihoin takaisin. Siis ihan kummallinen asia. Olin ollu normaalimpana jo jonkin aikaa. Sitten tuli pakonomainen syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Sulla ei ole kyllä mitään käryä hommasta, jos vähähiilarisellakin oli nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Ketogeenisellä ruokavaliolla. Ei ole nälkä eikä tarvi kytätä kaloreita. Enemmän on ongelma, ettei muista syödä. Kilot ja sentit lähtee ja olo on mitä parhain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Ketogeenisellä ruokavaliolla. Ei ole nälkä eikä tarvi kytätä kaloreita. Enemmän on ongelma, ettei muista syödä. Kilot ja sentit lähtee ja olo on mitä parhain!
Elimistöllä menee kuutisen viikkoa sopeutua ketogeeniseen ruokavalioon jolloin saattaa tulla erilaisia oireita. Niihinkin usein voi vaikuttaa, kun syö riittävästi natriumia, kaliumia ja magnesiumia heti alkuvaiheesta. Tuon ajan jälkeen vointi on niin hyvä, ettei halua palata vanhoihin tottumuksiin. Makuaisti ja keho tottuu ruokavalioon.
En tarkoituksella laihduttanut mutta eron yhteydessä multa lähti ruokahalu kokonaan ja aloin liikkumaan päivittäin 2-3 h lievittääkseni ahdistusta. Sain syötyä lähinnä jotain vihannesta ja kananmunia, koitin pitkiä proteiinijuomaa lisäksi kun tiesin että syön ihan liian vähän kulutukseen nähden. Lähtöpaino 52 kg, pari kuukautta kidutusta ja paino 47. Sitä kesti jonkun viikon kunnes aloin syömään -> kuudessa viikossa paino 57! En ees tiennyt että on mahdollista lihoa 10 kiloa noin lyhyessä ajassa.
Tuntui että se nälkä ei loppunut koskaan. Vedin kerralla puoli kiloa rahkaa missä on seassa puoli kiloa hedelmiä, tunnin päästä kattilallinen puuroa ja naamariin. Keksejä meni jossain vaiheessa päivässä 5 pakettia plus normaalit jättisyömiset.
Nyt kolme vuotta myöhemmin vasta paino tasaantunut pikkuhiljaa takaisin tuohon 51-53. Meni ainakin vuosi ennenkuin aineenvaihdunta tasaantui niin että laihduttuani kilon ei tullut kahta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, eikä laihduttaessakaan ollut nälkä.
Miten se onnistuu? Elän maltillisella kalorivajeella (-500 kcal/päivä) ja nälkä on lähes jatkuvaa. Olen kokeillut myös vähähiilarista, mutta siitä tuli nälän lisäksi ihan järkyttävät päänsäryt. Syön tällä hetkellä sopivasti proteiinia, paljon kasviksia ja kohtuudella hiilareita.
Ap
Syötkö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä ja sen lisäksi 300 grammaa marjoja tai hedelmiä? Noista pitää lähteä rakentamaan päivän pohjaa ja lisätä siihen gramma proteiinia per painokilo, pari lusikallista kasviöljyä ja lopuilla kaloreilla sitten perunaa, kaurapuuroa, leipää jne.
Kannattaa opetella syömään kolmen tunnin välein. Kannattaa opetella jättää juominen ruokailujen väliin koska nesteineen venyttää mahalaukkua. Mahalaukku on elastinen ja kutistuu kyllä ajan mittaan kun ei vedä puolta litraa nestettä ruoan lisäksi. Kun ei juo aterialla ei myöskään hotki ruokaa vaan pureskelee sen kunnolla suussa. Aivot tajuavat kylläisyyden 20 minuutin päästä aterian aloituksesta eli hitaasti syömällä tulee syötyä vähemmän.
Juomiset kannattaa lopettaa puoli tuntia ennen ruokailua ja olla juomatta vielä puoli tuntia ruokailun jälkeen niin mahalla on rauha sulatella huolella pureskeltua ruokaa rauhassa.
Tervetuloa insuliiniresistenssi, matala-asteinen tulehdus, autoimmuunisairaudet, diabetes ja kaikki muut vastaavat vitsaukset.
Jäi. Olen itse asiassa jojoillut painoni kanssa yli 10 vuotta siksi, että aina sain laihdutettua, mutta olipa järkecvä elämäntapamuutos tai sitten pikakuuri niin ihan sama, valtava sudennälkä piinaa yli vuoden laihduttamisen jälkeen. Yleensä se panee ennemmin tai myöhemmin ahmimaan pikavauhtia kilot takaisin.
Nyt olen jonkin aikaa onnistunut pysymään suunnilleen siinä painossa mihin viimeksi laihdutin, mutta ei ole helppoa. Nälkää ja mielitekoja on lähes jatkuvasti, eikä mikään terveellinen ruoka maistu vaan maistuisi vain rasvainen ja makea mättö. Tahdonvoimalla sitten pakotan itseni syömään terveellistä. Tämä onnistuu koska tällä hetkellä elämässäni ei ole isompia stressejä ja paineita. Tiedän kyllä, että jos tämä sudennälkä ei ala mennä ohi, niin varmasti lihon takaisin taas sitten kun tulee jotain ongelmia elämässä jotka syö tahdonvoimaa ja motivaatiota.
Tämä tuli kuin tilauksesta. Yhteen ketjuun jo kirjoitinkin, että olen vuodessa laihtunut 16kg 77 kiloiseksi. Nyt olen toisen vuoden elänyt tässä painossa, koska aina kun paino vajoaa alle 77kg (76,5 riittää), niin iskee nälkä. Oikea, huutava nälkä, eikä se katoa, ennenkuin olen tuossa 77kg takaisin. Todella turhauttavaa. Eikä auta, vaikka popsisin vain porkkanoita muiden aterioiden oheen täyttämään vatsaa, nälkä on ja pysyy. Ja sitten se katoaa kuin ei olisi ikinä mitään ollutkaan.
Sanottakoon vielä, että olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Olen nyt 30-vuotias ja viimeksi painoin näin paljon yli 10 vuotta sitten. Pahimmillaan olen painanut 105kg, mutta siitä laskin 95kg, jossa pysyin lopulta, kunnes tein elämäntaparemontin ruokavaliooni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli kuin tilauksesta. Yhteen ketjuun jo kirjoitinkin, että olen vuodessa laihtunut 16kg 77 kiloiseksi. Nyt olen toisen vuoden elänyt tässä painossa, koska aina kun paino vajoaa alle 77kg (76,5 riittää), niin iskee nälkä. Oikea, huutava nälkä, eikä se katoa, ennenkuin olen tuossa 77kg takaisin. Todella turhauttavaa. Eikä auta, vaikka popsisin vain porkkanoita muiden aterioiden oheen täyttämään vatsaa, nälkä on ja pysyy. Ja sitten se katoaa kuin ei olisi ikinä mitään ollutkaan.
Sanottakoon vielä, että olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Olen nyt 30-vuotias ja viimeksi painoin näin paljon yli 10 vuotta sitten. Pahimmillaan olen painanut 105kg, mutta siitä laskin 95kg, jossa pysyin lopulta, kunnes tein elämäntaparemontin ruokavaliooni.
Älä ihmeessä yritä väkisin alemmas! Itselläni kokemus, että jos väkisin yrittää esim. normaalipainoon sen alle mitä kroppa pitää mukavana ja missä pysyy ilman nälkää, niin lopputulos on aina enemmin tai myöhemmin valtava ahmiminen ja lihominen yli lähtöpainon.
Kerran olin jopa niin tyhmä, että kun onnistuin Cambridge kuurilla laihtumaan 103 kilosta 67 kiloon, niin en ollut tyytyväinen, koska tavoitteeni oli 55 kg minkä olin painanut nuorena. Kun aloin laihtua 67 kilosta alaspäin, alkoi kamalat nälät, päänsäryt, vilutus, heikotus, höttöinen olo päässä, mutta minä vaan ajattelin että en minä voi 67 kg tyytyä kun se on pituiselleni vielä ylipainoa painoindeksinkin mukaan. Ja mielestäni näytin edelleen läskiltä. No, lopputulos oli massiivinen sortuminen ja vuoden päästä painoin sitten 98 kg.
Nykyisin käyn ravitsemusterapeutilla ja hän heti sanoi että mitään 55 kilon painoja ei sitten voi pitää minulle realistisena tavoitteena. Hän sanoi, että jos olen painanut nuorena 55 kg ja enimmilläni 105 kg, niin se tavoitepaino johon voi pitkäjänteisesti pyrkiä olisi siitä puolestavälistä, 75 kilon paikkeilla. Nyt vasta ymmärrän, että vaikka joo olen plösön näköinen 75-kiloisenakin niin onhan se terveydelle valtavasti parempi kuin 100 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli kuin tilauksesta. Yhteen ketjuun jo kirjoitinkin, että olen vuodessa laihtunut 16kg 77 kiloiseksi. Nyt olen toisen vuoden elänyt tässä painossa, koska aina kun paino vajoaa alle 77kg (76,5 riittää), niin iskee nälkä. Oikea, huutava nälkä, eikä se katoa, ennenkuin olen tuossa 77kg takaisin. Todella turhauttavaa. Eikä auta, vaikka popsisin vain porkkanoita muiden aterioiden oheen täyttämään vatsaa, nälkä on ja pysyy. Ja sitten se katoaa kuin ei olisi ikinä mitään ollutkaan.
Sanottakoon vielä, että olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Olen nyt 30-vuotias ja viimeksi painoin näin paljon yli 10 vuotta sitten. Pahimmillaan olen painanut 105kg, mutta siitä laskin 95kg, jossa pysyin lopulta, kunnes tein elämäntaparemontin ruokavaliooni.
Älä ihmeessä yritä väkisin alemmas! Itselläni kokemus, että jos väkisin yrittää esim. normaalipainoon sen alle mitä kroppa pitää mukavana ja missä pysyy ilman nälkää, niin lopputulos on aina enemmin tai myöhemmin valtava ahmiminen ja lihominen yli lähtöpainon.
Kerran olin jopa niin tyhmä, että kun onnistuin Cambridge kuurilla laihtumaan 103 kilosta 67 kiloon, niin en ollut tyytyväinen, koska tavoitteeni oli 55 kg minkä olin painanut nuorena. Kun aloin laihtua 67 kilosta alaspäin, alkoi kamalat nälät, päänsäryt, vilutus, heikotus, höttöinen olo päässä, mutta minä vaan ajattelin että en minä voi 67 kg tyytyä kun se on pituiselleni vielä ylipainoa painoindeksinkin mukaan. Ja mielestäni näytin edelleen läskiltä. No, lopputulos oli massiivinen sortuminen ja vuoden päästä painoin sitten 98 kg.
Nykyisin käyn ravitsemusterapeutilla ja hän heti sanoi että mitään 55 kilon painoja ei sitten voi pitää minulle realistisena tavoitteena. Hän sanoi, että jos olen painanut nuorena 55 kg ja enimmilläni 105 kg, niin se tavoitepaino johon voi pitkäjänteisesti pyrkiä olisi siitä puolestavälistä, 75 kilon paikkeilla. Nyt vasta ymmärrän, että vaikka joo olen plösön näköinen 75-kiloisenakin niin onhan se terveydelle valtavasti parempi kuin 100 kg.
Joo, nimenomaan en halua tuota ongelmaa itselleni ja olen oikeasti iloinen tästäkin saavutuksesta. Harmittaa vaan, jos ei ole oikeasti mahdollista saavuttaa tulevaisuudessakaan pienempää painoa. Siksi en ole väkisin siinä huutavassa nälässä parin kerran kokeilun jälkeen yrittänytkään olla, koska ei se ole mitään elämää.
Isompia mielitekoja ei tule oikeastaan koskaan ja voin silti hyvällä omallatunnolla syödä vaikka kahvipullan kaverilla, jos tarjotaan. Kaupassa ei mieli haahuile sipsi- tai karkkihyllyille. Olen siitä aidosti onnellinen. Samalla kuitenkin mietin tätä minun vatsanseutuani, koska se edelleen on riski esimerkiksi diabetekselle. Onneksi suurin osa tuosta 16 kilosta kuitenkin lähti vatsasta.
Up