Heittäkääs arvauksia mitä miettii mies joka ylläpitää suhdetta naiseen kuukausia mutta ei tee mitään yrityksiä muuta kuin ystävyyteen?
Tutustuttiin työyhteyksissä ja sattumalta löydettiin yhteinen kiinnostuksenkohde. Nyttemmin on käynyt niin että ollaan jo useamman kuukauden ajan juteltu päivittäin monin viestein ja nähtykin pari kertaa tämän kiinnostuksenkohteen tiimoita. Huomaan olevani hirvittävän kiinnostunut tuosta miehestä mutta onko hän? Tulee mieleen että ei kai kukaan viitsisi kirjoitella kuukausikaupalla vain jollekin ns. tuttavalle? Puhutaan melkein enemmän kaikkea muuta kuin tuosta yhteisestä jutusta.
Kommentit (57)
Mulla vähän samanlainen juttu erään miehen kanssa. En saa juttuamme etenemään. Hän tosin viime syksynä ilmaisi tunteensa juopuneena, mutta pääosin viestittelemme ja olemme nähneetkin kyllä aika ajoin. En jaksaisi enää pelkkää viestittelyä. En todellakaan tiedä mitä tämän miehen ja jutun kanssa tekisi. Tosin hän paljasti paljon muutakin tunteidensa ilmaisun yhteydessä. Ikäviä asioita häneen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Varattu ja pitää sua kaverina.
Ei se ainakaan varattu ole. Niin kuin en minäkään.
Kyllä mieskin voi olla kiinnostunut ihan vaan kaverina.
Ehkä mies on jo hyvässä parisuhteessa mutta toisen naisen kiinostus nostaa egoa. Keskustelukin on kivempaa kuin oman puolison kanssa, kun ei tarvi kuunnella nalkutusta.
Mulla vähän sama tilanne erään miehen kanssa. Aina kun näemme, hän on selkeästi kiinnostunut ja hakeutuu seuraani, mutta juttu ei muuten etene juurikaan. Tai ainakin tosi hitaasti, mikä on sinänsä mullekin ihan ok, tietäisinpä vain mitä hän ajattelee ja haluaa.
Tässä olisi yksi syiden sikermä: estynyt persoonallisuus, ei osaa ilmaista tunteitaan, ei tunnista muiden kiinnostusta, pelkää että tulkitsee väärin sinun kiinnostuksesi, pelkää pakkeja. Nämä ovat saaneet minut viivyttelemään niin kauan, että naiset ovat ehtineet löytää jonkun toisen.
Kannatta yrittää pikkuisen koskettaa miestä tai vaikka pussata jos tulee sellainen hetki. Siitä selviää ihan kaikki. Jos ei vastaa kosketukseen ei ole kiinnostunut. Loppu turhat arpomiset.
eräs ystäväni nimittäin teki näin. Hän oli ollut pitkään kiinnostunut työkaveristaan joka ei osoittanut muita kuin kaveruuden merkkejä. Nainen kyllästyi ja pussasi miestä, joka vastasi! Nyt he ovat naimisissa.
Täysin sama tilanne. Ehkä ennemmin ongelma. Toinen kylläkin seurustelee, hirveän paljon tästä ei puhu mutta riitojen jälkeen niistä avautunut. Molemminpuolin on kerrottu ihastuksesta ja kumpikin harmissaan että toinen parisuhteessa. Jokapäiväinen viestittely tai puhelu heti ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien. Tiedän jotain tapahtuvan välillämme jos he eroavat. En kuitenkaan koe olevani hänelle hätävara enkä jätä muiden kanssa mahdollisia treffejä väliin.
Entäs tämä tilanne: mies ei ota itse yhteyttä, mutta vastaa aina heti jos pyydän kahville. Vihjailee seksistä ja flirttailee avoimesti kun nähdään. Olen ilmaissut kiinnostukseni myös fyysiseen suhteeseen. Mies puhuu, että keksitään jotain muttei sitten kuitenkaan ehdota mitään. :-( Kertokaa please! En jaksa olla itse aina aloitteentekijä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mieskin voi olla kiinnostunut ihan vaan kaverina.
Mut oikeasti, jos olen aamulla eka ja illalla vika mielessä (ainakin viestejä laittelee näin), niin voiko se olla vain kaverillista kiinnostusta?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on jo hyvässä parisuhteessa mutta toisen naisen kiinostus nostaa egoa. Keskustelukin on kivempaa kuin oman puolison kanssa, kun ei tarvi kuunnella nalkutusta.
Ei hän ole parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi yksi syiden sikermä: estynyt persoonallisuus, ei osaa ilmaista tunteitaan, ei tunnista muiden kiinnostusta, pelkää että tulkitsee väärin sinun kiinnostuksesi, pelkää pakkeja. Nämä ovat saaneet minut viivyttelemään niin kauan, että naiset ovat ehtineet löytää jonkun toisen.
No itse en ainakaan ole mitenkään haku päällä että jonkun vain kenet tahansa nyt tarvitsisin. Varsinkin kun haluan vain hänet.
Minä en ainakaan tässä elämänvaiheessa kaipaa parisuhdetta, vaan keskustelukaveria. Onhan se kiva pitää jotain henkisesti lähellä ja jakaa omaa elämää.
Toi on kyllä jännä tilanne. Itselläni synkkasi hyvin erään miehen kanssa, kuukausikaupalla. Nähtiinkin aika usein. Tulkitsin että kiinnostusta olisi, mutta että hän on ujo. No asia ei edennyt minnekään. Itseäni alkoi vähän turhauttaa kun en tiennyt missä mennään, toisaalta vaikutti kiinnostuneelta, toisaalta nähtiin kavarimielellä. Kysyin kerran sitten suoraan ja hän loukkaantui. Mulle olisi käynyt ihan jatko kaverinakin, se olisi ollut täysin ok. Olin kyllä hänestä kiinnostunut, mutten mitenkään vielä hirmu ihastunut tai rakastunut. Hän jotenkin loukkaantui kun suhteen laatu ja asian laita selvitettiin.
Kävi ilmi myös pikkuhiljaa (yhteisiä tuttavia), että miehellä oli ollut useampikin tällainen suhde naiseen, että antaa ymmärtää, muttei sitten kuitenkaan. Jopa sellainen pikku "haaremi" oli kasassa. En tiedä mitä hänen päässään oikein liikkui? Uskon että hän ymmärsi, että nuo naiset olivat kiinnostuneet romanttisesti. Vaikutti muuten oikein mukavalta ja maanläheiseltä, mielenkiintoiselta rauhalliselta kaverilta. Viihtyi paljon itsekseen myös. Ehkei hänellä ollut ylipäätään sellaista kiinnostusta seurusteluun ja romantiikkaan, lämpimät flirttailevat kaverisuhteet oli tarpeeksi?
Saihan hän tietysti naisista, jotka olivat häneen ihastuneita, mukavaa seuraa. Seura olisi voinut kyllä olla vähemmän ihailevaa ja erilaista, jos naiset olisivat tienneet, ettei mies todella ole kiinnostunut mistään enemmästä. Mielestäni hän olisi reilusti voinut olla sitten kaverimielellä kaikin puolin. Outoa mun mielestä. Jotenkin jäi jännä fiilis tuollaisesta toiminnasta, en oikein ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne erään miehen kanssa. Aina kun näemme, hän on selkeästi kiinnostunut ja hakeutuu seuraani, mutta juttu ei muuten etene juurikaan. Tai ainakin tosi hitaasti, mikä on sinänsä mullekin ihan ok, tietäisinpä vain mitä hän ajattelee ja haluaa.
Useasti auttaa kun ottaa asian puheeksi ja kysyy ihan suoraan.
M43 kirjoitti:
Minä en ainakaan tässä elämänvaiheessa kaipaa parisuhdetta, vaan keskustelukaveria. Onhan se kiva pitää jotain henkisesti lähellä ja jakaa omaa elämää.
Samat ajatukset itselläkin lähtökohtaisesti oli mutta ollaan tultu niin läheiseksi jotenkin jo että sitä kaipaisi jotain enemmänkin, joku friends with benefits kävisi myös. En ole itsekään välttämättä mitenkään parisuhdeorientoitunut mutta ollaan tässä jo saman peiton alla niin monta yötä vietetty (kuvannollisesti).
Olet varalla. Vikitelee toista naista ja pitää sinua odottamassa. Kiinnostuu sinusta vasta kun olet ykkösvaihtoehto. Samalla virittelee taustalla uutta kuvioita toisen naisen kanssa.
Up! Olisiko täällä miesnäkökulmaa? Millaissa tilanteessa voisit ylläpitää jotain tällaista?