Lue keskustelun säännöt.
Koti-ikävä, miten selättää?
06.01.2019 |
Muutin toiseen kaupunkiin vuosi sitten, mutta ikävöin entistä. Jostain syystä tämä nykyinen ei tunnu kodilta, vaikka kaikki on hyvin, tekemistä joka päivälle jne...
Mitä tehdä?
Kommentit (6)
Jos yhtään lohduttaa, niin en minäkään täällä viihdy. Liian kalseaa olla yksin joka ainoa päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin en minäkään täällä viihdy. Liian kalseaa olla yksin joka ainoa päivä.
Mäkin ehkä olen yksinäinen. Jonkinlaista seuraa on tarjolla, mutta läheiset kaverit jäi vanhalle paikkakunnalle. Näitä uusia tuttavuuksia en kaipaa varsinaisesti, sellainen yhteys uupuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin en minäkään täällä viihdy. Liian kalseaa olla yksin joka ainoa päivä.
Mäkin ehkä olen yksinäinen. Jonkinlaista seuraa on tarjolla, mutta läheiset kaverit jäi vanhalle paikkakunnalle. Näitä uusia tuttavuuksia en kaipaa varsinaisesti, sellainen yhteys uupuu...
Mua ahdistaa se, että ei ole ketään, kenen kanssa jutella päivän tapahtumista ja jakaa ilot ja surut. Lisäksi tämä mun kämppä ei tunnu yhtään kodilta, en viihdy täällä yhtään 😢
Etsi sieltä jotain vanhaan kotikaupunkiin viittaavaa, luo uusia paikkaan sidottuja muistoja.
Itse muutin pienestä rantakaupungista Tampereelle ja se oli alkuun aika shokki. Hoksasin, että Pyhäjärvi muistuttaa suuruudessaan merta. Sain koti-ikävääni lohtua kun ajattelin siellä "kotipuolessa" muiden katselevan samaa aavaa ja kuutamoa.
Kiertelin keskustan pikkuputiikkeja, jotka muistuttivat pienuudessaan ja runsaudellaan vanhan kotikaupunkini kauppoja. Vain myyjät puhuivat outoa murretta ja olivat vieraita.
Ihastuin Arboretumin puistometsikköön. Ajatelkaa, sehän on ihan keskustassa oleva valtavan kokoinen hyvin hoidettu puutarha! Ja siellä oli sitä rantaakin! Pääsi sieltä jatkamaan matkaansa metsätiellekin, pois kaupungin melusta. Tämä on itseasiassa paikka, jota nykyään ajoittain ikävöin nyt kun asun jälleen vanhassa kotikaupungissani.
Mieheni kanssa kävimme aina yhdessä tietyssä ravintolassa syömässä, yhdessä tietyssä baarissa keppanalla ja ystävien kanssa aina tietyssä kahvilassa. Tuollaiset "kantapaikat" loivat tuttua ja turvallista ilmapiiriä, kunhan niistä oli ensin tullut tuttuja paikkoja :). Noitakin on ajoittain ehkä ikävä, niistä on niin hyviä muistoja. Ihan normaalia minusta välillä vähän ikävöidäkin, kunhan ei joka ilta itke itseään uneen ikävänsä vuoksi.
Eikö ole läheistä jonka kanssa voisit päivittäin vaikka puhua videopuheluita? Tai voisiko joku tulla luoksesi vaikka vkl?
Ja opiskelujen perässä muutin eli paluuta entiseen ei ole ainakaan hetkeen. Ap