Deittailuodotukset vs. arki av(i)oliitossa
Tuosta deittailun lopetus- ketjusta tulee kyllä äkkiä mieleen, että aika utopioissa elellään siinä suhteen alkuaikana. Kymmenen aviovuoden jälkeen onneksi miestä ei enää hätkäytä jos onkin alapää ajelematta tai takapuoli vähän valahtanut... Millä tavalla teitä muita on arki kohdannut ja millaisista odotuksista on luovuttu pitkässä suhteessa? Tai miksi ei lyhemmässäkin. Mistä pidätte edelleen kiinni?
Kommentit (4)
Haluaisin mielelläni ennen seksiä käydä ajelemassa vähän säärikarvoja ja siistimässä muutakin karvoitusta, mutta miehellä on aina niin kiire :) Ei kuulemma haittaa
Sheivaan edelleen pallit ja käytän pallivahaa.
Juu, utopiassa elin, nimittäin siinä, että seksiä ja kahdenkeskistä kanssakäymistä riittäisi pidemmäksikin aikaa. Ei riittänyt. Tilalle tuli valitus, nalkutus ja välinpitämättömyys.
Piereskelyjaksot ja karvoitukset tulevat ja menevät. Takapuolen valahtaminenkaan ei ole lopulta niin iso juttu. Jokaisella ihmisellä on hyviä ja huonoja tapoja. Vahinkojakin saattaa sattua. Pidän itsestäni kohtuullisesti huolta, samoin vaimoni.
Mutta täyttä utopiaa oli odotukset tulevasta elämästä.
10 vuotta avioliitossa ja kyllä minä edelleen ajelen karvat ja esim. en piereskele toisen seurassa jos mahdollista. Minusta hyvät tavat ja itsestä huolehtiminen kuuluu myös avioliittoon ja pitkään suhteeseen.
Miehestäni en voi sanoa samaa ja siksi haluankin erota. On vaikeaa tuntea seksuaalista vetoa ihmiseen jos joka päivä arjessa näkee ne "huonot puolet". Kyllä oman kumppanin eteen minusta kuuluu nähdä vähän vaivaa, se osoittaa kiinnostuksesta ja kunnioituksesta.