Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Miksi halusit suurperheen?

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oikeasti ihmettelen eikö tuollaista itsekkyyttä pysty aiemmin huomaamaan? Vai teittekö ekat lapset jo ensimmäisenä päivänä kun tapasitte ja siksi olette jääneet yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Jep, ja sama jatkuu sukupolvesta toiseen ellei naiset tee asialle jotain. Miten tuollainen mies voisi kasvattaa pojastaan jotenkin erilaista?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Niin. Onkohan yksi syy, miksi olen ja ollut jo kauan sinkku (mies) se, että en halua olla suhteessa tarpeeksi itsekäs ja työllistää ja vaatia kumppanilta, niin paljon. - kun monesti kun naiset, lähinnä naiset kuvaavat suhdettaan mieheen niin tuntuu kuin he olivat jotain monitoimikoneita ja miehet taas henkiseltä tasoltaan parivuotiaan tasolla. Mutta varmaan monin kymmenkertiaesti minua komeampia ja missä ja milloin tahansa valmiita seksiin, kun muutoin on vaikea keksiä syitä, mitä naiset kumppanissaan näkevät ja miksi heitä jaksavat. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Olen kuullut myös tämän, että sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat terveempiä kuin perheelliset naiset, ja että sinkkumiehet taas syrjäytyvät ja kuolevat nuorempina, kuin perheelliset miehet. Mutta eikö tämä kerro siitä, että perhe-elämässä on jotain pahasti pielessä? Tosi monet, tilastojen mukaan suurin osa perheellisistä naisista ja äideistä voi huonosti? Se on aika surullista, ja sille asialle pitäisi pystyä ihan yhteiskunnallisesti tehdä jotain. Asennemuutosta kaivataan myös. Vaikka Suomi on olevinaan niin tasa-arvoinen maa, niin onko se loppujen lopuksi kuitenkaan?

Tässä vaan pohdiskelen sitä joulu-ketjua ja siitä syntynyttä keskustelua ja muita mitä tässä on ollut esillä viimeaikoina. Olisiko se kuitenkin tasa-arvoisempaa, ja naiselle helpompaa että hän hoitaisi vaan sen kodin ja perheen, ja mies ”toisi leivän pöytään”. Kun tällä hetkellä naisten vastuulla monessa perheessä on aika lailla kaikki, ja mies (kuten ap:nkin mies) pitää vaimoa aivan itsestäänselvyytenä, ja sitä että ruoka tulee valmiina pöytään ilman että itse joutuu tekemään asian eteen mitään. Vaimonkin ruoat voi syödä, jos on oikein kova nälkä.

Taitaa tässä olla aloittaja sama, kuin haluton sukujoulun järjestäjänainen, jota asiaa jauhettiin lähes 50 sivua.

Kyllä minäkin jaksan tuota miehen huomiokykyä joskus ihmetellä.

Tässä yksi päivä tein pitsaa, mieshän on ekana syömässä. Lautasta keittiöön tuodessaan toteaa että siinähän on teille vielä huomiseksi lounas, kun minun annokseni odottaa pöydällä syömistä...

Ja tämä toistuu tuon tuosta. Ei se vain näe kuin sen oman napansa eikä tajua onko kukaan muu syönyt edes.

Jouluaattona se oli jo syönyt (pelkkää kinkkua) kun minä leikkasin kinkkua muille ja katoin pöytää, silloin kyllä jo vähän nauratti ettei tätä kukaan uskoisi. Toisilla kun taitaa olla vähän erilaiset odotukset siitä aaton jouluateriasta...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Poikamiehenä ollessani tein kaikki ruokani itse. En omistanut mikroaaltouunia. Parisuhteessa olen ollut yli 10 vuotta, ja teen meillä suurimman osan ruuista, myös eilen. Eikä meillä vieläkään ole mikroa. Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Poikamiehenä ollessani tein kaikki ruokani itse. En omistanut mikroaaltouunia. Parisuhteessa olen ollut yli 10 vuotta, ja teen meillä suurimman osan ruuista, myös eilen. Eikä meillä vieläkään ole mikroa. Olen mies.

Niin, astianpesukone meillä on. Ei tarvitse kenenkään tiskata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Olen kuullut myös tämän, että sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat terveempiä kuin perheelliset naiset, ja että sinkkumiehet taas syrjäytyvät ja kuolevat nuorempina, kuin perheelliset miehet. Mutta eikö tämä kerro siitä, että perhe-elämässä on jotain pahasti pielessä? Tosi monet, tilastojen mukaan suurin osa perheellisistä naisista ja äideistä voi huonosti? Se on aika surullista, ja sille asialle pitäisi pystyä ihan yhteiskunnallisesti tehdä jotain. Asennemuutosta kaivataan myös. Vaikka Suomi on olevinaan niin tasa-arvoinen maa, niin onko se loppujen lopuksi kuitenkaan?

Tässä vaan pohdiskelen sitä joulu-ketjua ja siitä syntynyttä keskustelua ja muita mitä tässä on ollut esillä viimeaikoina. Olisiko se kuitenkin tasa-arvoisempaa, ja naiselle helpompaa että hän hoitaisi vaan sen kodin ja perheen, ja mies ”toisi leivän pöytään”. Kun tällä hetkellä naisten vastuulla monessa perheessä on aika lailla kaikki, ja mies (kuten ap:nkin mies) pitää vaimoa aivan itsestäänselvyytenä, ja sitä että ruoka tulee valmiina pöytään ilman että itse joutuu tekemään asian eteen mitään. Vaimonkin ruoat voi syödä, jos on oikein kova nälkä.

No tuskinpa ratkaisu siihen, että jotkut miehet ovat superitsekkäitä ja laiskoja, on se, että naisten pitäisi vielä luopua omasta toimeentulostaankin ja tulla taloudellisesti riippuvaiseksi näistä luomakunnan kruunuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei ollut mitään aikomuksia ruoanlaittoon tai edes miettimään mitä syötäisiin tänään, ja ajattelin että nyt en jaksa itsekään vaivautua, jos toinenkaan aio pistää tikkua ristiin ruokailun eteen. No, aloin jossain vaiheessa lämmittää lapsille eilistä ruokaa, jota oli vielä vähän jäljellä. Ajattelin vielä että taidankin lasten kanssa syödä nämä eiliset (itseni laittamat) ruoat loppuun, miehellä ei varmaan ole vielä edes nälkä, kun ei ole puhunut asiasta mitään, saati alkanut mitään itse valmistaa. No ehdin lapsille juuri laittaa ruoan, ja sitten käväisin kodinhoitohuoneessa katsomassa, kun kuivausrumpu ilmoitti että vesisäiliö pitää tyhjentää (mies kuuli saman äänen, mutta eipä vaivautunut nousemaan ylös, vaikka istui vaan koneella). Kun tulin takaisin, oli mies lapannut lautaselleen kaiken lopun ruoan.

Ja oikein tyytyväisenä istui pöytään syömään ruokaansa. Ei missään vaiheessa kysynyt edes sainko minä ruokaa, tai muuta. Miten voi olla mahdollista? Sanoin vielä ääneen, et jaahas mitäköhän sitä itse sitten söisi, mutta tätäkään ei ilmeisesti kuullut, tai se ei hänen mielestään ollut hänen ongelmansa millään tavalla. Mainittakoon vielä, että olen itse viimeisilläni raskaana.

Onpas ikävän agressiivinen ilmapiiri teillä kotona. Teidän pitäisi saada keskusteluyhteys kuntoon ja vielä mahdollisimman pian ennen vauvan syntymää.

Puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne, ei se toinen osaa sun ajatuksia lukea. Jos on aina voinut tulla valmiiseen pöytään, etkä ole mitään asiasta sanonut, olisiko mahdollista että toinen luuli vain tilanteen olevan sama kuin ennenkin. Hän ei ole voinut tietää tuota mitä juuri tänne kirjoitit, jos et sitä hänelle itse kerro.

Jos haluat että miehesi ottaa enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä, keskustelkaa aiheesta. Mitä toivot hänen tekevän, mitä hän ajattelee sen tarkoittavan. Sopikaa vaikka pienin askelin muutoksista.  Ja anna sitten miehelle tilaa myös ottaa se rooli. Jos jatkossa tulee lipsahduksia takaisin vanhaan, niin silloin voi ystävällisesti huomauttaa, että muistatko mitä silloin puhuttiin, että minusta tuntui tosi kivalta  kun otit vastuuta jne. Kiinnitä huomiota myös siihen, että itse tuot asiat esille positiiviseen sävyyn, toista syyttämättä. Ja annat toiselle mahdollisuuden tuoda oman näkökulman esille. Puhukaa siitä, miltä teistä tuntuu ja koittakaa löytää se me henki ja yhteiseksi päämääräksi koko perheen hyvinvointi.

Ja tarvittaessa hakekaa apua pariterapiasta, jos tuntuu ettei omin neuvoin saa positiivista keskusteluyhteyttä aikaiseksi. Esim. neuvolasta neuvovat varmasti mihin olla yhteydessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tilanne ei joka kerta ole tällainen, ja olemme kyllä keskustelleet miehen kanssa paljon muun muassa tästäkin aiheesta. Jossain vaiheessa mies saattoi esim iltaisin syödä perheelle seuraavaksi päiväksi tekemäni ruoat. Kun siitä jonkun kerran suutuin, niin ei ole enää tehnyt sitä sen jälkeen, vaan kysyy aina voiko ottaa jotain ruokaa. Mutta nyt sitten taas kävi näin. Tarkoitan vaan, että vaikka tasaisin väliajoin keskustellaan, ja annan kyllä myös suoraa välitöntä palautetta, jos mies käyttäytyy itsekkäästi, niin silti kerta toisensa jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Siksi alkaa tuntua siltä, että keskustelu on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ihan kuin mieheltä vaan puuttuisi joku huomaavaisuus-palikka päästä, ja minun on tosi vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Mies myös saattaa loukkaantua joskus yllättävän paljonkin siitä, jos kritisoin häntä, vaikka olisin nyt sanonut vaan, että otit sitten kaiken ruoan, eikä mulle jäänyt mitään, niin senkin saattaa ottaa itseensä. Eikä sitä murjotustakaan jaksa kukaan.. Tosi vaikeaa. -ap

Ei kyllä todella päde miehiin yleisesti. Meille syntyi joulun alla kolmas lapsi ja mies ei monena päivänä ole ehtinyt kunnolla syödä itse kuin illalla, kun huolehtii että minä saan levätä ja olla myös isompien kanssa. Lapsille laittaa terveelliset ruoat vaikka viimeisenä tekonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oikeasti ihmettelen eikö tuollaista itsekkyyttä pysty aiemmin huomaamaan? Vai teittekö ekat lapset jo ensimmäisenä päivänä kun tapasitte ja siksi olette jääneet yhteen?

Onko sulla jotain rakentavaa kommenttia? Jos ei ole, niin et sitten ymmärtänyt pysyä pois palstalta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin jaksan tuota miehen huomiokykyä joskus ihmetellä.

Tässä yksi päivä tein pitsaa, mieshän on ekana syömässä. Lautasta keittiöön tuodessaan toteaa että siinähän on teille vielä huomiseksi lounas, kun minun annokseni odottaa pöydällä syömistä...

Ja tämä toistuu tuon tuosta. Ei se vain näe kuin sen oman napansa eikä tajua onko kukaan muu syönyt edes.

Jouluaattona se oli jo syönyt (pelkkää kinkkua) kun minä leikkasin kinkkua muille ja katoin pöytää, silloin kyllä jo vähän nauratti ettei tätä kukaan uskoisi. Toisilla kun taitaa olla vähän erilaiset odotukset siitä aaton jouluateriasta...

Voisi tapahtua meidänkin perheessä. Sitä mietin vaan, että miten miehistä on kasvanut tuollaisia? Vai onko se joku perusominaisuus vai kasvatuksen tulos? Itse ainakin opetan omille pojilleni olemaan huomaavaisia. Vanhempi poika onkin jo 8v paljon huomaavaisempi kuin isänsä. Nuoremmasta en osaa vielä sanoa. Varmaan jossain määrin luonnekysymyskin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä todella päde miehiin yleisesti. Meille syntyi joulun alla kolmas lapsi ja mies ei monena päivänä ole ehtinyt kunnolla syödä itse kuin illalla, kun huolehtii että minä saan levätä ja olla myös isompien kanssa. Lapsille laittaa terveelliset ruoat vaikka viimeisenä tekonaan.

No sehän on selvää että on niitä fiksuja ja huomaavaisiakin, ainakin näin tarinat kertovat, ja jaksan uskoa vaikken itse ole nähnytkään omassa elämässäni.

Mutta paljon on näitä palikoitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Olen kuullut myös tämän, että sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat terveempiä kuin perheelliset naiset, ja että sinkkumiehet taas syrjäytyvät ja kuolevat nuorempina, kuin perheelliset miehet. Mutta eikö tämä kerro siitä, että perhe-elämässä on jotain pahasti pielessä? Tosi monet, tilastojen mukaan suurin osan perheellisistä naisista ja äideistä voi huonosti? Se on aika surullista, ja sille asialle pitäisi pystyä ihan yhteiskunnallisesti tehdä jotain. Asennemuutosta kaivataan myös. Vaikka Suomi on olevinaan niin tasa-arvoinen maa, niin onko se loppujen lopuksi kuitenkaan?

Tässä vaan pohdiskelen sitä joulu-ketjua ja siitä syntynyttä keskustelua ja muita mitä tässä on ollut esillä viimeaikoina. Olisiko se kuitenkin tasa-arvoisempaa, ja naiselle helpompaa että hän hoitaisi vaan sen kodin ja perheen, ja mies ”toisi leivän pöytään”. Kun tällä hetkellä naisten vastuulla monessa perheessä on aika lailla kaikki, ja mies (kuten ap:nkin mies) pitää vaimoa aivan itsestäänselvyytenä, ja sitä että ruoka tulee valmiina pöytään ilman että itse joutuu tekemään asian eteen mitään. Vaimonkin ruoat voi syödä, jos on oikein kova nälkä.

Niin, että naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin? Aika harvalla miehellä on niin hyvät tulot, että pystyy kotiäidin ja lapset elättämään. Puhumattakaan, että niillä olisi halua siihen. Onhan tämänkin palstan mukaan iso osa parempi tuloksista miehistä loisimassa pienempi tuloksen naisen lompakolla. Naisten asema huononisi oleellisesti ja eron tullen jäisi täysin tyhjän päälle. Vai meinaatko, että mies jatkaa erotilanteessakin elätystä. Kukas näiden kotiäitien eläketurvan maksaisi? Naisen paras turva on hyvä koulutus alalle, jossa maksetaan kunnon palkkaa. Näin on varaa elää sinkkuna tai erota itsekkäistä possuista.