kaverin vauvalla todettiin iskeeminen enkefalopatia,

synnytyksen aikaisen hapenpuutteen takia cp-vamma. Tarvitsin fysioterapiaa koko lapsuuden ajan monta kertaa viikossa. Mutta nyt olen ihan kohtalaisessa kunnossa, äiti itsekin. Toinen puoli on heikompi, oikealla kädellä voin hoitaa tarkkuutta vaativat työt, mutta voimaa vaativat teen vasemmalla. Oikea jalka antaa merkkejä, jos rasitan sitä liikaa ja sitten on levättävä. Työ piti valita fysiikka huomioiden. Mutta siis ihan työelämässä olen, akateemisesti koulutettu ja pystyn elämään itsenäisesti.



Toisinaan tarvitsen lääkkeitä lihasjäykkyyteen sekä fysioterapiaa, kunnostakin on pidettävä huolta. Mutta siis, lievä vaiva kuitenkin.

Meidän esikoiselta tutkittiin, kun sydänäänet laski rankasti ponnistusvaiheessa, mutta kaikki oli onneksi ok.



Voimia toivon kaverillesi.

oli ilmeisesti jouduttu ihan elvyttämään. Tutkittiin sitten kunnolla,koska oli aihetta epäillä vauriota.

ainakin mun tapauksessa diagnoosi tuli siinä 1-2 vuoden ikäisenä, en ihan tarkalleen tiedä, kun en niitä aikoja muista. :D Vauvalta ei varmaan voi babinskiakaan testata, aika sitten näyttää, miten on käynyt. Itse en lähtenyt kävelemään, fysioterapian avulla sitten joskus kaksivuotiaana onnistuin ensi kertaa ottamaan askeleita.



3

erittäin lievistä neliraajahalvauksiin asti. Toki nämä vakavammat ovat havaittavissa nopeammin.



Omalla tyttärelläni vasemman puoleinen jäykkähalvaus, joka on eräs CP-vamman muoto. Tämä seurausta happivajauksesta ennen syntymää. Liikuntavamman lisäksi epilepsia ja avaruudellisia hahmotushäiriöitä. Toinen käsi lähes käyttämätön edelleenkin 16-vuotiaana. Kävely kuitenkin sujuu melko kivasti, vaikka sama vaiva on jalassakin.



Lapsen vamma on suuri shokki. Muistan sen alun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Kahteen viikkoon en nukkunut. Ruoka ei pysynyt sisällä ja paino putosi varmaan 10 kg sen kahden viikon aikana. Siitä pienin askelin palautui elämä uomiinsa. Ja lapsi on rakkaampi, oma itsensä ja täydellisempi juuri sellaisena kuin on.



Voimia ystäväsi perheelle. Aina kuitenkin jo muistan korostaa, että elämä kantaa. Lisäksi elämä rikastuu ja saa ihan uudenlaiset arvot tällaisen kokemuksen myötä. Kaikki, mitä on tapahtunut, ei olekaan ollut vain ja ainoastaan negatiivista. On ollut hienoa saada tutustua niin erilaisiin ihmiskohtaloihin oman tyttären välityksellä.