Miten 1970-luvun lapset eroaa tämän päivän lapsista?
1970-luvulla lapset sai liikkua vapaammin, ei ollut kännyköitä eikä. Kesällä vanhemmat lähti töihin ja lapset oli keskenään itsenäisesti koko päivän. Että ehkä lapset oli silloin rohkeampia ja fyysisempiä kun itse piti selviytyä paikasta A paikkaan B kävellen tai fillarilla. Bussiin ei ollut rahaa eikä vanhemmat kyydinnyt.
Kommentit (12)
Vietin 70 -luvulla lapsuuteni. Minusta tuli itsenäinen, hyvin pärjäävä, koulutettu ja rohkea. Lapsuus tuohon aikaan oli vapaata ja mukavaa. Säälittää nykypäivän lasten elämä. Pelokkaat vanhemmat kasvattavat yhteiskunnan tiukassa kontrollissa avuttomia vässyköitä, joiden holhoamista sosiaalityöntekijät jatkavat sitten nuorena aikuisena. Olin 12 vuotiaana jo itsenäisempi ja paremmin pärjäävä kuin nykypäivän 18 vuotiaat.
Fyysinen kunto oli silloisilla lapsilla paljon parempi. Aina oltiin liikkeessä ja enimmäkseen ulkona
Vanhemmat eivät kuskanneet kuin harvoja lapsia kouluun ja harrastuksiin, niihin mentiin itse.
Esim. Meillä oli lähellä uimapaikat, alle kilsan päässä. Mutta kun Kemijoessa oli kylmempi vesi niin ajettiin pyörillä 14 kilsan päähän yhdelle järvelle uimaan muka lämpimämpään veteen ja paremmalle järvelle. Ei haitannut vaikka jouduttiin nousemaan sata metriä korkeamman vaaran yli mennen tullen. No olihan siinä kolmen kilsan ylämäen jälkee yhtä pitkä alamäki ennen uutta nousua järvelle. Näitä reissuja teimme jatkuvasti. oma jälkikasvu piti hulluna kun ehdotin vastaavaa uimareissua ja heidän lapsensa eivät edes jaksa moista.
Vierailija kirjoitti:
Vietin 70 -luvulla lapsuuteni. Minusta tuli itsenäinen, hyvin pärjäävä, koulutettu ja rohkea. Lapsuus tuohon aikaan oli vapaata ja mukavaa. Säälittää nykypäivän lasten elämä. Pelokkaat vanhemmat kasvattavat yhteiskunnan tiukassa kontrollissa avuttomia vässyköitä, joiden holhoamista sosiaalityöntekijät jatkavat sitten nuorena aikuisena. Olin 12 vuotiaana jo itsenäisempi ja paremmin pärjäävä kuin nykypäivän 18 vuotiaat.
Oho, onpa erilaista verrattuna omaan lapsuuteeni. Minut kasvatettiin kovassa kurissa, mitään en saanut päättää itse vaan käskyä tuli käskyn perään. Minusta nykyään lapsia rohkaistaan ajattelemaan itse enemmän kuin ennen. Lapsia rohkaistaan näyttämään tunteensa, omassa lapsuudessa niin nauraminen kuin itkeminen oli väärin. Sellainen lapsi oli hyvä, joka ei näkynyt eikä kuulunut.
Minä olin 70 -luvulla lapsi. Vanhempani olivat nuoria ja köyhiä. Mummoloissa meni kesät. Oma lapseni on aivan erilaisessa maailmassa. Sain hänet 40+ ja varakkaana. Lapselta ei puutu mitään ja häneen törsätään estotta. Minä pääsin ulkomaille ensimmäisen kerran kouluikäisenä. Tuo käy pari kertaa vuodessa ulkomailla jo vauvaiästä asti. Yhtä itsenäinen lapsi on kuin itse olin saman ikäisenä.
Olen 70-luvulla syntynyt, vaikka lapsuus sijoittui 80-luvulle.
En ensinnäkään saanut harrastaa toivomiani asioita, joissa olin lahjakas ja joista olisi voinut tulla vaikka ammatti. Kyse ei ollut edes niinkään paljon rahasta, vaan siitä ettei kukaan muukaan yhteisössämme halunnut tehdä niin herraskaisia asioita. Sopivaa oli juurikin ajella fillarilla ympäriinsä ja notkua iltaisin ulkona milloin missäkin.
Ryhmäpaine kaikessa oli kovaa, mitenkään erilainen ei saanut olla. Koulukiusaaminen oli rajua, nuorten holtitonta alkoholinkäyttöä ja seksuaalista hyväksikäyttöä oli paljon. Vanhemmille ei kukaan voinut puhua mistään.
Joten joo, nykypäivä kiitos.
Koulukiusaaminen ja muu lasten välinen väkivalta oli yleisempää ja avoimempaa. Ketään ei kiinnostanut mustelmat ja verenvuodot. Ainoa ohje oli "lyö takaisin."
Olen syntynyt -77. Äiti teki kotona ruuan itse joka päivä. Saunan jälkeen lauantaina sai pienen 0,33 pullon limpparia, karkkeja ei syöty, mitä joskus käytiin kioskilla hakemassa merkkareita. Aina oltiin liikkeessä, poljettiin jopa 30 km uimaan kesäisin. Kenelläkään ei ollut pyöräilykypärää tai kännyköitä, ruoka-aika oli 17:30 ja silloin oli tultava kotiin. Muuten aika vietettiin ulkona, kesät talvet.
Nykyään vanhempien elämä pyörii lasten ympärillä ja kaikki tehdään lasten ehdoilla. Ja jos näin ei tehdä, sitä paheksutaan suuresti. Ennen lapset kulkivat siinä vanhempien elämän sivutuotteena.
70-luku oli vapaan kasvatuksen kulta-aikaa. Tosin siinä tapahtui ylilyöntejä ja mentiin rytinällä metsään. Lapset saivat hillua mielinmäärin, eikä kukaan olisi saanut kieltää. Olen itse syntynyt 1958 ja muistan kirjoittaneeni aiheesta yo-aineenkin, niin päivänpolttava aihe oli silloin 😊
- pihapelejä pelattiin aivan tolkuttomasti, josta rakentui hyvä fyysinen peruskunto ja -osaaminen
- vapautta oli paljon enemmän -> itse heräsin yksin aamulla jo eka luokalla ja yksin tulin myös kotiin.
- elintaso oli huomattavasti heikompi - ei tarvinnut paljon matkustella. Itse en esim. käynyt kertaakaan ulkomailla vanhempieni kanssa
- kyläilykulttuuri oli vielä voimissaan. Kylään lähdetiin kaiken lisäksi sopimatta siitä mitenkään etukäteen.
Aikuiset ja lapset luottaa toisiinsa paljon enemmän. Välit on lämpimämmät ja rehellisemmät kautta linjan. Lasten ei tarvitse myöskään pelätä sanovansa jotain kiellettyä tai hävettävää. Heitä ei nolata. Niinpä aikuisten selän takana kähmitään paljon vähemmän.
Oli tällaista silloinkin, mutta se oli harvinaisempaa.