Lue keskustelun säännöt.
Miltä meidän suhde vaikuttaa?
27.12.2018 |
Olemme 40v pariskunta, lapset 5 ja 9v. Kysyjänä mies.
Arki meillä menee niin, että vaimolla työpäivä kestää klo 17.15 saakka kunnes kotona. Itse pääsen jo klo 14.00. Minä hoidan päiväkotiin viennit, kauppareissut ja teen ruoan joka päivä valmiiksi kun vaimo tulee töistä. Lisäksi järjestelen paikkoja/siivoan. Lisäksi laitan vaimolle piristäviä tekstareita töihin ja kysyn kuulumisia. Silti, vaikkei hän jouda niihin töistä vastaamaan.
Syömme ruoan ja yleensä korjaan vielä astiat pöydästä jotta vaimo saa hetken huilata ja keskittyä lapsiin. Sitten käymme yhdessä perheenä ulkoilemassa tms, tai kuskataan lapsia harrastuksiin. Tai jos toinen haluaa liikkua, toinen hoitaa lapset ja toinen menee harrastuksiin.
N. 80÷ iltapaloista ja lasten nukkumaan menoista hoidan minä koska olen tehokkaampi ja saan lapset helposti nukkumaan. Tässä kohtaa vaimo alkaa lukemaan lehtiä tai selailemaan kännykkää. Itse odottaisin oma alotteista apua tässä vaiheessa. Saan lapset sänkyyn n 20.30-20.45. Tämän jälkeen siivoan iltapalat. Vaimo katsoo yleensä jotain sarjaa tässä vaiheessa.
Laitan siksi lapset ajoissa nukkumaan että meillä olisi pari tuntia päivässä kahdenkeskistä aikaa. Saunoa, jutella, joskus katella sarjoja, antaa toisille läheisyyttä ja harrastaa seksiä. Tässä vaiheessa vaimo sanoo että hän haluaa vaan olla rauhassa ja levätä kun on ollut raskas päivä. Tuijottaa telkkaria ja puhelinta. Lopulta minä menen sänkyyn yksin lukemaan 22 ja vaimon tullessa viereen 00.30 itse jo nukun.
Seksiä harrastetaan 3-4 krt kuussa ja se on hyvää ja molemmat on siinä täysillä mukana.
Vaimo ei kaipaa juurikaan läheisyyttä eikä huomiota. Minä kaipaan. Hänestä se on jotenkin outoa että aikuinen ihminen kaipaa huomiota, kosketusta, mukavia tekstareita tms mitkä vain piristää päivää. Hänen lapsuudessaan ei tunteita näytetty, meillä näytettiin ja lapsemme näyttävät päivittäin. Lapsia hän osoittaa rakastavansa ja heille antaa kyllä huomiota ja hellyyttä niinkuin pitääkin.
Vaimo kyllä nauttii siitä kun käymme kahdestaan lenkillä, syömässä tai reissuissa. Mm. mökillä. Siellä hän on parhaimmillaan.
Meillä menee hyvin, mutta välillä otamme yhteen kun minusta tuntuu ettei minun toiveillani, haluillani ja tarpeillani ole mitään merkitystä.
Olen komea, hyvässä kunnossa, työelämässä hyvässä asemassa ja meidän suhde alkoi aikoinaan tosi ihanasti ja intohimoisesti.
En jaksa aina odottaa niitä muutamia yhteisiä lomapäiviä. Haluan arkeen rakkautta ja huomiota mutta tuntuu ettei omaa panosta arvosteta ja kaikkea tekemääni pidetään itsestäänselvyytenä. Kai aikuinen mieskin saa haluta tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu.
Miltä tämä kaikki teidän korvaan kuulostaa?
Kommentit (11)
Ihan sama mitä kerrot ja luettelet. Se merkitsee mitä tunnet kun olet vaimosi seurassa. Ei mikään muu. Tunteet kertovat kaiken olennaisen parisuhteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samankaltainen tilanne, mutta ollaan vähän nuorempia. Nainen osallistuu yhteiseen arjen pyörittämiseen vähemmän, vaikka minä teen kuormittavampaa työtä ja pidempää päivää. Omille harteille jää suurin osa kotitöistä sekä ne kaikki "perinteiset miesten työt". Jotenkin tuntuu että nainen pitää hyvää miestä itsestäänselvyytenä.
Keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa. Ei sinun tänne kannata avautua vaan vaimollesi. Pyydä häntä vaikka lukemaan tuo kirjoituksesi ja kysy mitä ajatuksia se vaimossasi herättää. (Mutta vältä olemasta liian hyökkäävä tai syyllistävä, ettei mene riitelyksi.) Tarve läheisyyteen ja huomioiduksi tulemiseen on ihan ymmärrettävä ja validi oli sitten minkä ikäinen tahansa. Suosittelen teille pariterapiaa, siellä voi olla helpompi puhua tämän kaltaisista asioista.
Kiitos kommenteista. Olen kyllä keskustellut asiasta monen monta kertaa. Vastaus on yleensä, lupaan yrittää mutta siihen se jää. Hän on todella tyytyväinen parisuhteeseemme, mutta ei osaa yhtään ajatella asioita minun näkökulmasta. Minun tyytymättömyys on minun ongelmani, ei hänen. Ole ajatuksissa miettinyt jopa eroa. Sitä en kuitenkaa halua. Meillä on ihana perhe ja rakastan vaimoani. Haluan vain hänet henkisesti ja fyysisesti lähelle. Ajatus erosta ja siitä että joku muu saisi hänet lähelle on ihan kammottava. Läheisyyden puute halvaannuttaa. En tiedä kauanko itse jaksan enää panostaa kaikkineen kotitöineen.
ha ha ha =D no tämä on yleensä se naisen osa. veikkaanpa että on hieno satu tässä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ha ha ha =D no tämä on yleensä se naisen osa. veikkaanpa että on hieno satu tässä<3
Ajattelin aivan samaa. Yleensä nämä valitusvirret kirjoittaa nainen. Jos nyt oletetaan että tarina on tosi niin eipä tähän voi muuta sanoa kuin että elämä on. Vaikuttaa täydelliseltä mutta toinen on tyytymätön ja kokee jotain puuttuvan. Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluaa läheisyyttä enemmän toiset vähemmän ja ihmiset osoittavat tunteensa eri tavoin. Periaatteessa voi vaan omaa käytöstään muuttaa. Toinen on sellainen kun on luonnostaan. Joko tämän hyväksyy ja sopeutuu tai sitten täytyy tehdä muutoksia. Hakeutua terapiaan tai erota tai molemmat.
Onko vaimolla ikinä aikaa olla kotona ilman sua? Sullahan sitä on päivittäin, mutta kertomuksesi mukaan vaimo joutuu ottamaan oman aikansa illalla sun sänkyynmenon jälkeen. Koitas antaa sille vähän enemmän tilaa niin, ettei joudu tuntemaan sun haluavan koko ajan jotain. Hanki vaikka harrastus, kerta viikkoon niin, että oot pois kotoa ja vaimo saa olla rauhassa lasten kanssa. Ole kärsivällinen, voi mennä vuosikin ennen kuin vaimo huomaa muutoksen ja alkaa itskein kaivata läheisyyttä, kun sitä ei olekaan joka hetki saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin meiltä. Yritin puhua asiasta monet kerrat, järjestää yhteistä aikaa ym. Suurin osa arkiasioista oli minun vastuullani. Puoliso erkaantui yhä enemmän minun ja lasten arjesta ja lopulta tuli ero.
Mitä jos ottaisit enemmän omaa aikaa kodin ulkopuolella, anna vaimon vaihteeksi tehdä ruoka töidensä jälkeen jne. Jos sitten huomaisi paremmin sinun arvosi?
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimolla ikinä aikaa olla kotona ilman sua? Sullahan sitä on päivittäin, mutta kertomuksesi mukaan vaimo joutuu ottamaan oman aikansa illalla sun sänkyynmenon jälkeen. Koitas antaa sille vähän enemmän tilaa niin, ettei joudu tuntemaan sun haluavan koko ajan jotain. Hanki vaikka harrastus, kerta viikkoon niin, että oot pois kotoa ja vaimo saa olla rauhassa lasten kanssa. Ole kärsivällinen, voi mennä vuosikin ennen kuin vaimo huomaa muutoksen ja alkaa itskein kaivata läheisyyttä, kun sitä ei olekaan joka hetki saatavilla.
Olen kyllä antanut tilaa. Olen työmatkoilla 6-8 vuorokautta kuukaudessa, jolloin hänellä on omaa aikaa. Lisäksi harrastan aktiivisesti. Kyse on enemmänkin siitä että tarpeet on niin erilaiset. Parisuhde on vain aina kahdenkauppa. En tiedä onko tähän mitään yksittäistä ratkaisua. Sopeutumista, päätöksiä ja valintoja, sitä kai tämä elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi kuulostaa introvertiltä. Rasittuu kodin ulkopuolella ja haluaa kotiin päästyään ladata akkujaan olemalla omissa oloissaan ja rauhassa. Rakastaa ja arvostaa varmasti sinua kovasti, mutta sinun ja hänen odotukset ja tarpeet yhdessä olemiselle on vain hieman erilaiset.
Riippuu mitä parisuhteelta haluaa.