Muutto ulkomaille miehen kotimaahan
Moikka! Onko kokemuksia miehen kotimaahan muutosta kun on pieniä lapsia ja Suomessa omat vanhemmat jotka vastustavat muuttoa hyvin voimakkaasti? Meillä olisi mahdollisuus muuttaa nyt vielä kun taloa ei ole ostettu, itse olen kotiäitinä ja mieheni työtön. Kotimaassaan (Ranska) mieheni saa helpommin töitä ja siellä olisi miehen vanhemmat, tädit, sisarukset jne kaikki innoissaan auttamassa asettumisessa jne. Talot on siellä halvempia, saataisiin huomattavat verohelpotukset kun on useampi pieni lapsi ja terveydenhuolto on ilmaista ym.
Mutta! Omat vanhempani Suomessa ei meinaa kestää edes loma-aikoja jotka vietämme Ranskassa,(n. 3viikkoa ) saati sitten että edes puhuisi Ranskaan muutosta. Ja itse mietin olenko kovin yksinäinen jos muutamme, kulttuurierot ja kielimuuri tekee ystävien löytämisen varmaan vaikeaksi.. Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Ja kuinka moni edes kuuntelee omien vanhempien mielipiteitä asuinmaasta?😄
Kommentit (79)
Ilmeisesti ette olisi muuttamassa Pariisiin, jos uskotte asumisen olevan edullisempaa? Etenkin maalla asuu melkoista junttiväkeä, joiden mielestä se ranskalainen tapanon ainoa oikea. Ranskaa on tosiaan välttämätöntä opetella, ilman sitä et vain selviä, mutta sujuvallakin Ranskalla olet aina se ulkopuolinen ja erilainen. Naisten kanssa on vaikea ystävystyä. Ehdottomasti alusta saakka sinulle jotain, työtä tai opiskelua. Älä jättäydy kotirouvaksi vieraaseen maahan, jossamollaan vieläpä miehesi maaperällä. Se ei tiedä hyvää sinulle tai parisuhteellesi. Lastenkasvatukseen liittyvä kulttuuri on todella erilaista Ranskassa: ei imettämisiämtai lapsenkeskistä menoa, läpsiminen OK, 8-tuntinen illallinen pitää osata istua hipihiljaa ilman pädejä jne. Sukulaiset, naapurit ja ihan kadulla vastaantulijat puuttuvat ihan kaikkeen ja tietävät kaiken paremmin - etenkin jos se liittyy lastenkasvatukseen. Ja kuten sanottu, suomalainen tapa on väärä tapa, mikä kyllä kerrotaan.
Kokemusta siis on. Itse asuin Ranskassa jo ennen kuin mieheni löysin, melko karua olisi ollut muuttaa maahan vain hänen perässään.
Minusta voitte ihan hyvin kokeilla muuttoa. Voi olla, että miehen suvusta on enemmän tukea kuin sinun. Kummalliselta tuntuu tuo, että jopa lomailusta toisten isovanhempien luona valitetaan. Epäterveen kuuloista. Mutta pääseehän sieltä Ranskasta pois jos ei viihdy.
Vaikea paikka, kummassakin maassa on vain toisen vanhemman sukulaisten tukiverkko. Puhutko ranskaa? Kielitaidottomana tuket olenaan hukassa.
En lähtisi kökkimään kotiäidiksi minnekään. Siinä on äkkiä todella eristyksissä. Ranskalainen koululaitos ei myöskään kyllä ole kovin hyvä, väkivaltakin hyväksytään.
Isovanhempien mielipiteitä en kuuntelisi. Ei kuulu heille.
Kuinka pieniä lapset ovat? Jos alle kouluikäisiä, niin muutto tässä vaiheessa varmaan fiksuinta ja oppisivat hyödyllisen kielen natiivin tasolle (elleivät jo osaa). Vanhempien mielipiteitä kannattaa joskus kuunnella, mutta jos eivät kolmea viikkoa ilman teitä kestä niin sille sinä et voi oikein mitään, jotkut ei näe noinkaan usein. Joten älä sen perusteella tee elämänpäätöksiä. Nykyään on niin paljon kommunikaatioväyliä että vaikka ikävä iskee, missään ei ole kovin kaukana ja Ranska on vielä suht lähellä Jenkkeihin yms verrattuna.
Jos tulet puolison perheen kanssa toimeen ja heistä olisi siis tukiverkoksi joka auttaa sopeutumisessa ja Ranskassa olisi paremmat työllisyysmahdollisuudet, niin miksi ei.
Mieheni vanhemmat asuvat n tunnin ajomatkan päässä Pariisista, rauhallisessa pikkukylässä. Taloja myydään suht edullisesti, mieheni osaa myös itse rakentaa ja remontoida, tuntee ranskalaiset talot paremmin kuin suomalaiset.
Heidän suku on mukava, avulias ja antaa meille tilaa.
Mutta pidän itse enemmän suomalaisesta koulusta (lapsiystävällisempi ja lyhyempiä päiviä ainakin kuuleman mukaan) ja suomen turvallisuudesta. Mieheni ei halua muuttaa vain kokeilumielessä, sanoi että Suomeen muutto yksin oli jo niin iso homma että ei halua lähteä kokeilemaan vuodeksi/pariksi vaan jäädä sitten ainakin 10-20 vuodeksi.
-ap
Millä tasolla puhut ranskaa? Entä lapset?
Niin ja ymmärrän ranskaa jonkin verran, puhuuhan mieheni ranskaa lapsille ja ymmärrän kaiken mitä hän puhuu. Itse olen vähän arka puhumaan mutta yritän kyllä ja selviän helpoista arjen asioista ranskaksi. Vanhin lapsi on pian 5v.
Ja kiitos vastauksista, kiva lukea kokemuksista!
Ap
Ammattinne? Molempien työllistyminen?
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatukseen liittyvä kulttuuri on todella erilaista Ranskassa: ei imettämisiämtai lapsenkeskistä menoa, läpsiminen OK, 8-tuntinen illallinen pitää osata istua hipihiljaa ilman pädejä jne.
Senpä vuoksi ranskalaiset lapset ovatkin yleisesti ottaen paljon parempikäytöksisiä kuin vaikka pohjoismaalaiset lapset, jossa lapsi nostetaan perheen keskipisteeksi heti syntymästä asti. Ja tuossa ei ole mitään väärää, että ollaan tuntikausia ilman älylaitteita. Suomessa lasten älylaiteriippuvuus on jo niin surullisella tasolla, ettei siitä kehtaa edes puhua. Se aiheuttaa lapsille vain keskittymiskyvyn puutetta, levottomuutta, huonontaa yöunia ja aiheuttaa ylipainoa. Ranskassahan ei nykyään sallita puhelimen käyttämistä koulupäivän aikana edes välitunneilla.
Pohjoismaalainen lastenkasvatuskulttuuri on epäonnistunut.
Lapset ymmärtää kaiken mitä mieheni heille puhuu mutta vain vanhin puhuu jonkin verran ranskaa, mieheni oli aiemmin paljon töissä eikä lapset oppineet ranskaa kovin hyvin häneltä. Nyt selvästi ovat kiinnostuneita puhumaan ja vanhin myös leikkii Ranskan kielellä.
Ap.
5-vuotias on Ranskassa jo koulussa tokalla. 😀
Vierailija kirjoitti:
Lapset ymmärtää kaiken mitä mieheni heille puhuu mutta vain vanhin puhuu jonkin verran ranskaa, mieheni oli aiemmin paljon töissä eikä lapset oppineet ranskaa kovin hyvin häneltä. Nyt selvästi ovat kiinnostuneita puhumaan ja vanhin myös leikkii Ranskan kielellä.
Ap.
Nyt on muuton kanssa kiire jos haluat lapsista natiivitason ranskan puhujia.
Mikä sinut saa haluamaan Ranskaan? Oletko asunut siellä? Miltä tuntuu ajatus elää niin kaukana sukulaisista ja ystävistä?
Kummassa maassa pärjäätte taloudellisesti paremmin? Saisiko mies paremman työn Ranskassa?
Mieheni on raksamies ja itse merkonomi. Kun oppisin kielen kunnolla, uskon saavani töitä esim kahvilasta/hotellista tms sillä olen avoin ja asiakaspalveluhenkinen, eikä ainakaan Suomessa ole ollut vaikea löytää töitä.
Pelkään vain että teen kamalan virheen, mitä jos miehen kanssa meneekin päin puuta täällä Ranskassa, rakkaat sisarukset jäisi Suomeen ja äitini tulisi varmaan tänne viikkokausiksi kerrallaan, he eivät oikein tule toimeen mieheni kanssa niin se tuottaa hankaluuksia.. ap
Jos vaihtoehtona on asua Suomessa tukien varassa tai se että miehesi menee Ranskassa töihin, niin toki lähdette.
Opit varmasti suht . nopeasti Ranskan, kun nyt jo ymmärrät ja siellä kuulet jatkuvasti.
Ransakalainen koulusysteemihän on oikein hyvä.
Toki pitkät päivät ja ”koulu” aloitetaan jo pienenä, mutta opetuksen tAso pääsääntöisesti hyvää ja siellä myös tiukempaa, esim.tapakasvatus, kuin Suomessa.
Omat vanhempasi voivat vierailla teillä sitten usein ja te täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on raksamies ja itse merkonomi. Kun oppisin kielen kunnolla, uskon saavani töitä esim kahvilasta/hotellista tms sillä olen avoin ja asiakaspalveluhenkinen, eikä ainakaan Suomessa ole ollut vaikea löytää töitä.
Pelkään vain että teen kamalan virheen, mitä jos miehen kanssa meneekin päin puuta täällä Ranskassa, rakkaat sisarukset jäisi Suomeen ja äitini tulisi varmaan tänne viikkokausiksi kerrallaan, he eivät oikein tule toimeen mieheni kanssa niin se tuottaa hankaluuksia.. ap
Miten miehen kanssa menee nyt Suomessa? Ero suunnitelmissa?
Miten raksamies ei saa töitä Suomesta, onpas outoa?!
Rakennuksilla on huutavapula ammattitaitoisesta työvoimasta...
hahhah, on taas niin viisasta kommentoijaa liikenteessä..
-ap