Miksi isät edelleen jäävät erossa useammin etävanhemman rooliin? Mikä siihen on syy?
Jättäytyvätkö miehet itse etäisiksi, vai painostetaanko heidät siihen naisten taholta? Miksi vanhemmuutta ei haluta jakaa eron jälkeen esim. vuoroviikoin, vaan isä typistyy viikonloppuhuoltajaksi? Tai jos vuoroviikkoja ei haluta ottaa käyttöön, niin miksi isästä tulee lähivanhempi vain äärimmäisen harvoin?
Kommentit (124)
Meillä isä ei halunnut enempää kuin joka toinen vkl. Kun yritin ehdottaa lisää päiviä lapsen kasvettua hän totesi, että on tyytyväinen näin.
Isä taipui lapseen 5 vuoden taivuttelun jälkeen ja seuraavat 6 vuotta keskittyi lähinnä itsensä kehittämiseen ja loppujen lopuksi muutti 10 vuotta nuoremman naisen luokse. Siinä lyhykäisyydessään minun tarinani.
Ainaki omassa lähipiirissä lapset ei ole hoidossa vaan äidit kotona kaiket päivät (ei halua muuta kuin olla kotona), isä on työssä käyvä niin on viikot töissä ja viikonloppuisin vapaalla. Eipä ne äidit töitä edes sais tms kun asennoituneet tollaseks
En voi ymmärtää, miten kukaan haluamalla haluaa tavata lastaan vain joka toinen vklp :(
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miten kukaan haluamalla haluaa tavata lastaan vain joka toinen vklp :(
Mun mies ja lapsi ei haluaisi tavata ollenkaan, mutta tapaavat kun äiti niin haluaa. Kumpikin näkee toisissaan vaan vanhat riidat, jne...
Äiti pääsee käyttämään lapsen lähihuoltajakahakassa juuri sitä valtaa, mistä vaietaan.
Uhkailu ” et koskaan näe lapsiasi”.
Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.
Matkatyöläinen ei voi pitää lapsiaan joka toinen viikko.
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Minun kokemukseni mukaan isät eivät yleensä halua pitää lapsia kuin joka toinen viikonloppu, syystä, että ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Yleensä silloinkin kärrätään lapset mummolaan, että saadaan laatuaikaa baarissa tai uuden naisen kanssa.
Viikko-viikko -isät ovat harvinaisuus, heilläkin yleensä mummo tai uusi puoliso paikkaa tilanteen, kun iskä ei jaksa niitä lapsia ihan koko viikkoa katsella.
En tunne ketään etäisää, joka oikeasti hoitaisi lapsiaan koko viikon yksin. En ketään. Tunnetteko te?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin palsta on täynnä naisia, jotka valittavat siitä, kuinka mies on kuin yksi lapsista, perästä vedettävä kivireki. Miehet ei tunnu osallistuvan perheen arkeen edes yhdessä asuessaan läheskään yhtä paljon kuin naiset. Jos nainen ei siivoa ja tee ruokaa tai osta uusia vaatteita lapsille, ei sitä tee isäkään, ainakaan samalla panoksella. Miehet siivoavat vähemmän jne.
Jäi siis ajatus kesken. Eli miksi edes erossa haluaisivat sellaisia rasitteita kuin lapset uuteen kotiinsa sotkemaan, kun eivät suoriudu niiden hoitamisesta edes avio/avoliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainaki omassa lähipiirissä lapset ei ole hoidossa vaan äidit kotona kaiket päivät (ei halua muuta kuin olla kotona), isä on työssä käyvä niin on viikot töissä ja viikonloppuisin vapaalla. Eipä ne äidit töitä edes sais tms kun asennoituneet tollaseks
Tätä tarkoitin rahalla. Jos ei olisi lapsia, joita hoitaa kotona joutuisi menemään töihin. Naiset edelleen kouluttautuu näille ketään taloudellisesti hyödyttömille aloille ja jos ei olisi lapsia kirjoilla ei tulisi asumistukia, elatusmaksuja, lapsilisää yh-korotuksineen, jne.
Miksi lasten isä suostuu maksamaan exänsä lorvimisen? Tahaton työttömyys tai sairaus ovat asia erikseen, mutta itse en ainakaan elättäisi exääni vain siksi, ettei sitä huvita työnteko.
Suurin osa liitoista päättyy pikkulapsi vaiheessa ja pienemmille lapsille äidin läheisyys on tärkeämpi. Tästä syystä harvoin vanhemmuutta määrätään isälle.
Vierailija kirjoitti:
Matkatyöläinen ei voi pitää lapsiaan joka toinen viikko.
Isille työ saattaa olla tärkeämpää kuin lapset. Kuten esim jos valitsee matkatyön lasten sijaan. Jos näkee lapsia pari kertaa kuussa, niin ei suhde ole normaali isä-lapsi-suhde. Lapset ovat vähän niin kuin vieraita, jotka tulevat kylään. Kaukaisia sukulaisia tai jotain.
Kaffepulla kirjoitti:
En tunne ketään etäisää, joka oikeasti hoitaisi lapsiaan koko viikon yksin. En ketään. Tunnetteko te?
Heh, no tunnen: minun nyxäni ja exäni :D
Vierailija kirjoitti:
Isät eivät uskalla nostaa oikeusprosessia lähihuoltajuudesta, koska lopputulos heidän kannaltaan todella epävarma.
Mikä estää yrittämästä? Vai johtuisiko sittenkin siitä, että olisi oikeasti ihan mahdoton ajatus, että lapsi tulisikin kokonaan isälle? Mites isän vapaa-ajan silloin kävisi?
Onhan se kivempi viettää vapaata ja narista kaikille, kun "akka ei anna tavata lapsia". Olen kuullut noi jutut jo niin monta kertaa, että ei mene enää läpi.
🇺🇦🇮🇱
Monesti isät jättäytyy jo suhteen aikana tavallaan ulos perheestä, eivätkä ota vastuuta lapsen arjesta. Ne isät ,jotka ymmärtävät luoda hyvän suhteen lapsiinsa ja osaavat hoitaa lasta arjessa todennäköisemmin myös haluavat eron jälkeen vuoroviikko -systeemiin. Osalle miehistä lapset tuntuvat olevan pelkkä kulu ja rasite, josta yritetään kiemurrellasaada eroon hinnalla millä hyvänsä.
Varmaan yksi iso syy mikä johtaa eroon, on se ettei isä ota vastuuta kotitöistä, arjesta ja lasten hoidosta. Tuskin silloin isä pärjää tai haluaa pärjätä lasten kanssa joka toinen viikko, kun aiemmin päässyt niin helpolla. Yksin asuessa pitäisi kuitenkin ruoka laittaa, käydä kaupassa, siivota, pestä pyykit... Siinä on jo tarpeeksi hommaa laiskalle miehelle.
Minä tarjosin exälle lähivanhemmuutta. Ei kelvannut. Uusi nainen oli nro 1. Nyt lapset asuvat luonani. Isä ei ota luokseen ollenkaan ja muuttikin kauas.
Raha.