Nain sumutorven

Kurjasti menevää parisuhdettamme ollaan tässä jo jonkin aikaa yritetty tutkia, korjata, analysoida ja pohtia kaikilta kanteilta ja kaikin mahdollisin tavoin. Työ alkaa vaikuttaa toivottomalta. Olen pitkään ihmetellyt, mistä johtuu hyvin hankala kommunikointi ja kaikki siitä seuraavat oireet.

Tänään sen oivalsin. Hän toteuttaa luontaisia vaistojaan, koska hän on sumutorvi. Missä tahansa pulmallisessa tilanteessa hän käyttää ainoaa käytettävissä olevaa keinoaan, eli hälytyssignalointia. Sumutorven mylvintä on hänen ikioma pikku vasaransa kaikkiin maailman naulaongelmiin.

Asia konkretisoitui äsken, kun vaimo jäi autolla pihatien mäkeen jumiin vastasataneeseen lumeen. Kuulin sudittelun äänet ollessani sisällä töissä ja menin huikkaamaan ovelta, tarvitseeko hän apua auton irroittamisessa. Ennen kuin kysymyslauseeni oli päättynyt, sumutorvi pärähti mylvimään. "EN MINÄ TÄSSÄ VOI MITÄÄN APUJA PYYTÄÄ, ITSE ON SELVITTÄVÄ KÄLÄKÄLÄ.... ....VIELÄ PITÄÄ MONTA REISSUA TÄNÄÄN TEHDÄ JA AUTO JÄÄ TAAS KIINNI KÄLÄ KÄLÄ KÄLÄ.... PAKKO OTTAA TÄMÄ TOINEN AUTO NYT TÄSTÄ ETTÄ PÄÄSEE KÄLÄ KÄLÄ...... ..... ON TÄMÄ PASKAA..... OLISI PITÄNYT HIEKOITTAA.... KÄLÄ KÄLÄ...!

Tuollaista naama punaisena keskeytyksettä huutaen vaimo kuljeksi autolta toiselle pitkin pihaa eikä mitenkään noteerannut, että yritin tarjota apua ja yritin välissäkin vastata johonkin osaan mylvimyksistä. Tuo infernaalinen mekkala lakkasi vasta kun itse kohotin ääneni niin kovaksi, että se särki hänen oman meluvallikuplansa, huusin "Turpa kiinni ja kuuntele!" Vasta sitten hän havahtui edes tajuamaan, että koetin kommunikoida. Vielä piti useampi kierros jankuttaa ja selittää että minä tarjosin apua, enkä veetuillut, ja vastaavaa metaviestintää.

Tätä samaa se on ollut vuosia. Siis ihan arkisia pikku perusjuttuja, joissa toinen sumutorvena huutaa eikä häneen saa kontaktia. Paitsi tietysti sitten, kun kierrokset nousevat riidaksi, jolloin huutaminen muuttuu pahansuovaksi ja kontakti kyllä syntyy siinä mielessä, että hapuillessaan mahdollisimman ilkeitä sanoja hän toki tarkkailee onnistumistaan.

Olen käynyt paljon mielessäni läpi, mistä suhteen perusongelmat johtuvat. Mutta oivalsin sen tänään. Valitsin puolisokseni tietämättäni sumutorven. Järjellinen kommunikaatio ja terve parisuhde kilpistyy siihen tosiasiaan. Mylvivälle hinaajan sumutorvelle ei puhuta järkeä eikä omia tuntemuksia, ei keskustella ongelmia ratkoen tai muutenkaan, eikä tämä ilmaise tunteitaan kuin yhdellä monotonisella sävelellä. Ja niin kovaa, ettei itsekään kuule tai muuten havainnoi mitään ympärillään. Surku.