Joulusta, mistä se joulustressi tulee jos on tullakseen?
Kerroin tuolla toisessa ketjussa että osta itse itselleni lahjan että saan mieleisen. Sama pätee kaikkina merkkipäivinä. Minulle se ei ole iso juttu, saan mitä haluan jos haluan. Toisille lahjassa tuntuu nousevan isommaksi merkitykseksi se kuka sen on ostanut. Onko siihen nähty vaivaa, aikaa, rahaa, onko saajaa mietitty. Minä en osaa asiaa katsoa niin, en tiedä miksi. Mies haluaa ostaa kyllä minulle mutta monen epäonnistuneen lahjan jälkeen aloin tekemään näin. Mies käytti lahjaan paljon rahaa mutta aina meni pieleen. Osti esim koruja joita en vain osannut käyttää, en käytä koruja oikeastaan ikinä.
Sama pätee ruokiin. Teen ne mitkä itse haluan ja mies ja lapset ne mitkä he haluaa. Lapsille piparit on se juttu joten he tekee ne, autan toki kun ovat vielä himpun pieniä uunia käyttämään, Mies haluaa kinkun ja graavilohen joten hommaa ja tekee ne. Joulukuusen mies käy lasten kanssa kaatamassa, se on heidän juttu. Minä *yllätän* kuusenkaatajat joka vuonna tekemällä sillä aikaa puuron ja glögin.
Minä hommaan suurimman osan lahjoista, tykkään tehdä sen jo loka/marraskuussa ettei tarvitse etsiä vaan tarjonta on vielä hyvä. Mies hommaa jotain, en puutu en kysele.
Olen aina miettinyt tuleeko se joulustressi siitä että odotetaan muiden osallistuvan? Mutta sitten huomataan tekevän kaiken itse. Eikö perheissä ole keskusteluyhteyttä?
Minulle on aina riittänyt se että teen ne asiat mitkä koen itselleni tärkeimmäksi, muut olkoon tekemättä. En ole koskaan potenut joulustressiä. Teen kuitenkin ne perinteisimmät kuten joulusiivouksen, leipomisen, ruokia ja koristelun sekä lahjat. Mutta teen ne niin pitkällä aikavälillä että ei ole kiirettä eikä mitään.
Kerro minulle mistä se sinun joulustressi tai muu huoli tulee?
Kommentit (2)
Vaikka se, että on menossa vuoden pimein aika joka vie voimat ja yleensäkin elämä on niin kuormittavaa, että ajatus joulun pakkososiaalisuudesta ja saatavilla olosta ahdistaa. Mulla esim oli eilen työ-ja muusta stressistä johtuen sellainen olo että seinät kaatuu niskaan ja olisin halunnut olla vaan rauhassa ja latautua, mutta miehellä oli koko ajan jotain asiaa, keskeytti toistuvasti lukemiseni ja olemiseni ja oli jatkuvasti härkkimässä ja tökkimässä. Suuttuminen ei todellakaan ollut kaukana. Jouluna sama, et oikein saa olla rauhassa vaikka se on sitä mitä eniten tarvitsee. Alku menee hyvin kun on vielä energiaa, mutta loppuaika sujuu väkinäisessä hymyssä odottaen koko homman loppumista.
Kiireestä ja täydellisyyden tavoittelusta tulee stressi. Pitää tehdä sukujoulu ja ennen aattoa laittaa oma koti kuntoon ja hankkia lahjat. Aatto viipotetaan hautausmaalla, molempien vanhempuen luona. Suoritetaan ja tehdään kuten suku olettaa. Tulee riitaa. Lapset kiukuttelee.