Pelkään hyppääväni parvekkeelta alas

Auttakaa nyt joku? Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Kenelle tästä voi puhua? Ei ole hoitosuhdetta mihinkään tällä hetkellä.

Ei se kuudes kerros ole läheskään varmasti tappava pudotus. Pidät sen mielessäsi, ja jos ihan mahdottomaksi menee, lähdet ulos asunnosta, vaikka vain rappukäytävään tai ihan hissillä pihan tasalle.

Jos pelkäät sitä, et tule tekemään sitä.

Hakeudu hoitoon.

Siis onko sulla ocd? Siltähän tuo enemmän vaikuttaa.

Minulla on joskus ollut samoja tuntemuksia.

Yritä saada ajatuksesi kiinnittymään johonkin muuhun asiaan

ja koeta rauhoittaa mielesi ja hae apua tuohon tilanteeseen

heti kun vain on mahdollista.

Olen joskus kuullut tai lukenut, että ihmisille voi tosiaan tulla tuollaisia hyppäämishaluja, varsinkin jos pelkäävät korkeita paikkoja. Kai siinä tulee joku sellainen tunne, että pelosta ei pääse pois ja maa alkaa vetää puoleensa. En osaa selittää sitä nyt paremmin.

Voisiko parvekkeen oven laittaa takalukkoon, tai vaikka jotain huonekaluja siihen eteen, niin ettet sentään ihan nukuksissa sinne pääse?

Vierailija kirjoitti:

Ei se kuudes kerros ole läheskään varmasti tappava pudotus. Pidät sen mielessäsi, ja jos ihan mahdottomaksi menee, lähdet ulos asunnosta, vaikka vain rappukäytävään tai ihan hissillä pihan tasalle.

Kyllä se liki sataprosenttisesti aikuiselle ihmiselle on tappava pudotus, ellei maassa odota jotain perin pehmeää. 

Jotkut lapset kevyinä ja joustavampina ovat tästä selvinneet tosin kovin vammoin. 

Asenna oveen salpa ja siihen riippulukko, avain talteen kaapin perälle tai muualle vähän hankalampaan paikkaan? Jos napsahtaa ja tulee äkillinen halu hypätä, niin hidastaisi ainakin parvekkeelle pääsyä ja ehtisi siinä avainta hakiessa vähän rauhoittua. Ei tosin poista varsinaista ongelmaa, suositan lämpimästi hoidon piiriin hakeutumista (esim. terveyskeskuksessa psykiatrisen hoitajan juttusille ja siitä eteenpäin).

Mulla oli tuo sama pelko joskus, joten lukitsin parvekkeen oven kokonaan, enkä käyttänyt parveketta oleskelutilana oikeastaan koskaan. Nykyisessä asunnossa olen tottunut (sinänsä täysin lattiasta kattoon lasitettuun) parvekkeeseen, joten en enää tunne kammoa sitä omaa parveketta kohtaan. Siihen ehkä auttoi sekin, kun laittelin sitä parveketta nätiksi oleskelupaikaksi ja tein siitä mukavan ja viihtyisän näköisen sekä säännöllisesti siivoilen sitä ja laittelen esim. valoja jouluksi ym.

Mutta talon julkisten tilojen parvekkeet saavat edelleen sen lievän angstin aikaiseksi melkein päivittäin. Niiden osalta harkitsin vakaasti muuttoa muualle ensimmäisten parin viikon osalta (pelkäsin suunnilleen kulkea asuntooni ja pois niiden takia), mutta sekin helpotti. Mulla on lisäksi korkean paikan kammo, joten alkaa pyörryttää, kun katson kaiteen yli alas.

Mä olen (tietääkseni)ihan terve päästäni. Yhtenä kesänä sain miehen mökillä aamuyöllä ennen heräämistä unessa karmivan unihalvaus/hallusinaatiokohtauksen. Erosi unihalvauksesta siinä, että pystyin liikkumaan.

Koin, että olen suljettu vankityrmään, lattialla vilisi rottia ja yritin päästä pienestä ikkunasta ulos. Havahduin, kun mies kuuli avunhuudot tuli katsomaan mikä hätänä.

Olin ehtinyt repiä pitsiverhot ikkunasta ja olin ollut lyömässä ikkunaaa mäsäksi. Luojan kiitos en ollut 6. kerroksessa.

Ei koskaan oo tuollainen enää toistunut. Eräs miehen ystäväkin näki karmivia valvepainajaisia kys mökillä ja pohdiskelimme, että johtuiskohan homeesta tai myrkyistä (mökki tehty vanhoista puhelinpylväistä).

Itsellä sama vika.

Kärsin ajoittain syvästäkin masennuksesta, ja tähän saakka olenkin vältellyt korkealla asumista.

Viime keväänä kuitenkin muutimme kun asunto oli muuten sopiva, mutta täytyy myöntää että kahdesti olen jo ollut hyppäämässä.

Moi Andy.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen (tietääkseni)ihan terve päästäni. Yhtenä kesänä sain miehen mökillä aamuyöllä ennen heräämistä unessa karmivan unihalvaus/hallusinaatiokohtauksen. Erosi unihalvauksesta siinä, että pystyin liikkumaan.

Koin, että olen suljettu vankityrmään, lattialla vilisi rottia ja yritin päästä pienestä ikkunasta ulos. Havahduin, kun mies kuuli avunhuudot tuli katsomaan mikä hätänä.

Olin ehtinyt repiä pitsiverhot ikkunasta ja olin ollut lyömässä ikkunaaa mäsäksi. Luojan kiitos en ollut 6. kerroksessa.

Ei koskaan oo tuollainen enää toistunut. Eräs miehen ystäväkin näki karmivia valvepainajaisia kys mökillä ja pohdiskelimme, että johtuiskohan homeesta tai myrkyistä (mökki tehty vanhoista puhelinpylväistä).

Ei kannattaisi ryypätä niin pitkiä putkia.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri muuttanut uuteen asuntoon kuudenteen kerrokseen. Nyt olen alkanut pelätä, että "sekoan" ja hyppään parvekkeelta alas. Olen ollut masentunut ja välillä pelännyt tekeväni itselleni jotain. Varsinaista halua kuolla tai tehdä itsemurhaa ei todellakaan ole. Pelkään lähinnä sitä, että masennukseni syvenee ja sekoan. Kun asuu korkealla niin itsemurhan tekeminen olisi niin helppoa. Pelkään myös sitä, että joskus unissani hyppään tai joudun johonkin syvään masennuksen kuiluun, mistä en näe muuta ulospääsyä kuin hyppäämisen. Tiedän, että en omasta tahdostani hyppäisi. Lähinnä pelkään kontrollin menettämistä. Tuntuisi luovuttamiselta muuttaa tämän pelon takia toiseen asuntoon...

Olen kärsinyt samasta noin 25 vuotta.

Suomeksi kyse on kai pakkoajatuksista.

Englanniksi call of void ja intrusive thoughts.

Omalla kohdalla jotkut lääkkeet ovat vähän auttaneet. Parvekkeille, silloille ja muihin sellaisiin paikkoihin en voi mennä.

Muuten elän normaalia elämää toivoen samalla että keksisi tähän jonkun parannuskeinon.

Joo varmaan kyse on pakkoajatuksista. Helpotti oloa kun sai edes tänne sanottua asiasta.