Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ovat erakoituneet, eivät välitä mistään
08.12.2018 |
On alkanut ahdistaa käydä lapsuudenkodissani. Vanhempani ovat täysin erakoituneet muusta maailmasta. Kummallakaan ei ole ystäviä ja heitä ei kiinnosta nähdä sukua. He eivät koskaan käy missään eivätkä tee mitään kahdestaan. Kotona on järkyttävä sotku ja tavaraa on röykkiöittäin joka puolella. Isälläni on ongelmia alkoholin kanssa. Hän on pitkäaikaistyötön. Äiti on vielä töissä, mutta jää pian eläkkeelle. Tuntuu, ettei heitä kiinnosta enää mikään.
Tilanne on pahentunut sen jälkeen, kun me lapset olemme muuttaneet pois kotoa. Ensimmäinen muutti 10 vuotta sitten ja viimeisin 4 vuotta sitten.
Olen huolissani ja lisäksi ahdistaa käydä kotona. Meillä kotona oli ongelmia jo lapsena ja nuorena, mutta vasta nyt aikuisena on alkanut ahdistaa.
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se taitaa olla ettei asiaan voi vaikuttaa, niin pahalta kuin tuntuukin. He tekevät valintansa, ja lasten puuttuminen tuskin muuttaa mitään tai saa heitä aktivoitumaan.
Minuakin kiinnostaa millaisia ongelmia oli aiemmin, oliko alkon käyttöä jo silloin, entä sotkuja?
Vaikuttaa siltä, että vanhempasi ovat menossa alaspäin, ja ikäväähän sellaista on seurata. Ehkä vierailuillasi on kuitenkin joku positiivinen vaikutus heihin, ajattele sen kautta asioita, kun käyt heitä katsomassa.
Aikuisia ihmisiä on hankala auttaa, jos hän ei itse koe kärsivänsä.
Saako teillä siivota ja raivata? Vai ahdistuuko vanhemmat siitä?
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/saastatko-itsellesi-ja-laheiselle…
Ovatko poismuuttannet lapset vieneet mukanaan kaikkia tavaransa, vai onko teiilä edelleen kaikki lapsuuden lelut ja koulukirjat viemässä tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Olisiko asenteella jotakin tekemistä tuohon synkeään maailmankuvaan? Maailmassa on asiat paremmin kuin koskaan, jos väität ettei ole, sinulla varmasti on jotakin faktoja väitteidesi tueksi. Minäkin olen jonkun sortin erakko, mutta en väsy auttamaan heikompiosaisia tai en lopeta näkemästä positiivisia asioita mitä ympärillämme tapahtuu. Torvisoittokunta saa haistaa minun puolestani paskan jos siitä tulee teille parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvottele äitisi kanssa miten saisitte organisoitua asunnon siistimmäksi. Ehkä he voivat kirjoittaa itselleen listan, mikä on heistä kivaa tekemistä kotona tai muualla - ja sitä kautta kehittää uutta (listaa ei tarvitse näyttää muille tai kertoa menoistaan). Ehkä he viihtyvät kotona vai haluaisivatko käydä esim. matkalla. Jaksaako äitisi isän seuraa jos mies juo, vai viihtyykö enemmän itsekseen. Ehkä heidän paikkakuntansa on sen kokoinen, ettei ole harrastusporukkaa samoin kuin pääkaupunkiseudulla tai samanhenkisiä ei heti löydy. Entä jos heillä on ihan positiivinen tunne vai miltä tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Tyypillinen testosteronivajeesta kärsivä katkeroitunut vanha ukko. Käy lääkärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Olen samaa mieltä kanssasi.
M57
Masentuneita.
Otan osaa. Apua voit antaa jos haluavat ottaa sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Hyvä ettei lapsiasi kiinnosta tuollainen vit-tupää. Mätäne rauhassa kup-paisen huo-rasi kanssa.
Tieto lisää tuskaa sanotaan :-)
Ehkä omat vanhempasi ajattelevat perheesi vierailuista samalla tavlla kanssani, mutta ovat liian korrekteja ilmaisemaan asiaa sinulle.
Jos käyttäydyt vierailujesi aikana samalla tavalla kuin kirjoitat, en pitäisi sitäkään vaihtoehtoa poissuljettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Hyvä ettei lapsiasi kiinnosta tuollainen vit-tupää. Mätäne rauhassa kup-paisen huo-rasi kanssa.
Tieto lisää tuskaa sanotaan :-)
Ehkä omat vanhempasi ajattelevat perheesi vierailuista samalla tavlla kanssani, mutta ovat liian korrekteja ilmaisemaan asiaa sinulle.
Jos käyttäydyt vierailujesi aikana samalla tavalla kuin kirjoitat, en pitäisi sitäkään vaihtoehtoa poissuljettuna.
Voi kuule, kun minua ei kiinnosta sen vanhan käävän jorinat pätkääkään ja kutsun velvollisuudentunnosta kylään noin kerran vuodessa. Itse poikkean siellä myös noin kerran vuodessa. Oikeastaan ei haittaisi yhtään vaikka potkaisi jo tyhjää. Se olisi helpotus. Samat tympeät jutut ja samoja vanhoja muisteloita kerrataan jatkuvasti. Mitään uutta eläkeläiselle ei tunnu tapahtuvan. Ja kyllä, haistatan vitut silloin kun haluan, vanhempieni kasvattama lapsi kuitenkin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita nykymenosta?
Nykyään kehitys etenee niin lujaa vauhtia monilla aloilla, ettei perässä meinaa pysyä. Juuri kun on oppinut yhden kännykän toiminnot, pitäisi jo hankkia seuraava. Kun menee katsomaan entisiä kotikulmia, niin viime vuosina sinne onkin noussut rykelmä uusia taloja. Kaikki muuttuu koko ajan. Suuri yleisö ihastelee uudistuksia. Nuorille se on helpompaa.
Kuusikymppisellä kovalevy voi olla jo aika täynnä. Kun joku keksii, miten saa kuusikymppiselle parikymppisen aivot, tilanne voi muuttua.
Tietysti vanhenemisen vauhti on yksilöllistä. Kahdeksankymppinenkin voi olla kiinnostunut kehityksestä, muutoksista ja uudistuksista. Mutta harvemmin kuin parikymppinen, jolla ei ole usean kymmenen vuoden muistoja tiedostoissaan.
Mulla on ollut samanlaista. Mua on ahdistanut ja hävettänyt läpi elämäni. Mä oon hoitanut siivoukset ym. Nyttemmin toinen on kuollut ja toinen asuu vanhainkodissa.
Meillä oli tällaista jo lapsena, mutta ei yhtä pahana. Meillä on aina juotu liikaa alkoholia, mutta se on tehty salassa. Isäni kävi ennen töissä ja joi illalla. Luulen, ettei kukaan sukulainenkaan osaa aavistaa siitä.
Yritän joskus siivoilla meillä, mutta en jaksa yksin. Minulla on omakin koti hoidettavana. Sisaruksiani ei tunnu se sekaserto vaivaavan. Meillä oli jo lapsena aika sotkuista, mutta nykyään tilanne on todella paha.
Eniten olen huolestunut heidän erakoitumisestaan. Ehkä he sitten viihtyvät kotona kahdestaan eivätkä kaipaa sosiaalisia kontakteja. Meillä ei kotona asuessanikaan käynyt koskaan vieraita. Kummallakaan ei ole kavereita eikä harrastuksia eikä meitä lapsenakaan viety mihinkään. Kumpikin on vähän jotenkin syrjäytynyt sosiaalisissa tilanteissa eikä oikein osaa toimia ihmisten kanssa tai jutella. Meillä ei ole ikinä näytetty mitään tunteita kotona, ei ole kyselty kuulumisia eikä halailtu. Sen takia on vaikea ottaa puheeksi heidän kanssaan mitään. Siellä käydessäni puhumme puutarhan hoitamisesta ja päivän uutisaiheista.
Ap.
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Miksi sitten edes hankitte lapsia, kun ei ole mitään annettavaa?
Vaikkei jaksaisi ihmisiä, kai teillä jotain on? Mulkoilette ja istutte kuin mykät? Sulla on kuitenkin aikaa kirjoitella tänne? Ei kyse ole siitä että pitäisi jauhaa vanhoja, vaan asenteesta. Että voi päästä vanhasta katkeruudesta ja olla jotenkin positiivinen, niin kauan kuin päiviä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Miksi sitten edes hankitte lapsia, kun ei ole mitään annettavaa?
Vaikkei jaksaisi ihmisiä, kai teillä jotain on? Mulkoilette ja istutte kuin mykät? Sulla on kuitenkin aikaa kirjoitella tänne? Ei kyse ole siitä että pitäisi jauhaa vanhoja, vaan asenteesta. Että voi päästä vanhasta katkeruudesta ja olla jotenkin positiivinen, niin kauan kuin päiviä riittää.
En ymmärtääkseni kirjoittanut olevani katkera, enkä näe katkeruutta vaimossanikaan.
Mistä olisin katkera, sillä elämämme on hemmetin hyvää tällä hetkellä.
Se ettemme jaksa leikkiä sosiaalisia tai ettemme saa oikeastaan mitään lastemmekaan vierailuista, sillä ne ovat vain vanhan toistoa yhdetekevinen jorinoineen, ei ole osoitus katkeroitumisesta, vaan kyllästymisestä yleensäkin ihmisiin/ihmiskuntaan.
Elämme hyvää elämää erakoituneina, vaikka sosiaalisia kontakteja välttelemmekin, emmekä oikeastaan kaipaa elämänmenoa joka nykyään on arvostettua.
Tietotekniikassa olemme ajan tasalla, mutta kun ei oikein enää kiinnosta katsella tietokoneella kirjoitettua Amerikkalaista propagandaviihdettä, eikä kirjallisuudesskaan ole julkaistu mitään merkittävää viimeisten vuosien aikana, ajankuluksi jää esim. tälläkin palstalla pyöriminen ja tosiasian huomaaminen, ihmiset ovat muuttuneet ja vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Sama ilmiö on nähtävissä politiikassa, "viihteessä jota tehdään alle 10 vuotiaille", työmarkkinoilla ym. ym. ym.. Ihmisistä on tullut tietämättömiä ja itsekkäitä, mediasta pelkkää propagandaa ja päivän uutisiksi useimmille riittää sensuroitu, propagandan täyttämä teksti yhdenasian liikkeitä muistuttavilta kansainvälisiltä uutistoimistoilta. Kukaan ei enää ajattelle omilla aivoillaan, järjellistä keskustelua ei enää synny faktoihin perustuen.
Jos olisi kiinnostunut perseen heiluttelemisesta, sen kasvattamisesta järkyttäviin mittoihin, selfieiden ottamisista tai söpöjen eläinvideoiden katselemisesta, Putouksesta, viihteestä isolla veellä (tiedätte mitä tarkoitan), tämä aika olisi kuin minulle tehty. Mutta kun ei kiinnosta, katsomme parhaimmaksi jättää ne ihmisille jotka siitä jotakin sisältöä saavat ja vetäydymme omiin oloihimme kuin Mikael Hakim ja hänen vaimonsa Barbara Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka ja toivomme että pystymme elämään kolossamme kuin pienet hiiret, maailman ja sen ihmisten tunkeutumatta liiaksi meidän elämäämme.
Mikaelille ja Barbaralle se ihmisten tungettelevuus tiesi vaikeuksia ja niin todennäköisesti kävisi meillekin.
Pysy kaukana kavala maailma :-)
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla kokemuksia?