Lapsi ei halua mennä kouluun

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Tietenkin se tuntuisi kurjalta. Mutta ei minun lapseni ole se ääliö, joka loukkaa muita. Miten niiden muiden on niin hirveän vaikeaa käyttäytyä korrektisti?

Ap

Tämä on provo. Tuollaista typeryyttä ei toivon mukaan ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Ymmärrän. Ope sanoikin lapselle, että voi olla, että muut eivät huomaa loukanneensa häntä. Ärsyttävä valittaja.

Ap

Lapsi vaikuttaa jo 5-vuotiaana kypsemmältä kuin vanhempansa koskaan. Arvostan lastasi, sinua en niinkään. Toivon lapsellesi kaikkea hyvää mitä ikinä elämässään hän keksiikin tehdä. Maailma tarvitsee individualisteja.

Niistä olennoista saattaa vielä tulla vaikka kuinka suosittu ilmiö, Suomen Pokemon. Oo onnellinen, että lapsellas on vilkas mielikuvitus. Ja on hyvä, että lapsi uskals kertoa kiusaamisesta kotona. Ite en aikanaan uskaltanut.

Sä taas vaikutat tosi empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Vaikka sun lapsi ois kuinka herkkä tahansa, kiusaaminen määritellään uhrin kokemuksen mukaan.

Toki se on varmaan noin nuorille lapsille vaikee ymmärtää erilaisuutta, mutta tässä ois loistava oppimisen paikka, niin sun lapsen luokkakavereilla, kuin sullakin. Ethän sä aikuisenakaan voi kieltäytyä tekemästä töitä jonkun kanssa vaan sen takia, että hän on sun mielestä "outo".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Seli seli. Ihan varmaan teidän porukka oli kiusattuja ja uhreja. Uli uli. Jos toinen jää _aina_ yksin niin se kertoo jo paljon. Miten ylipäätään pystyitte suunnittelemaan mitään, jos ketään ei pyydetty mukaan? Joku telepaattinen yhteyskö teillä oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Tässä tulikin kuvattua todella kauniisti, kuinka taitavia tytöt ovat sulkemaan yhden porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Niistä olennoista saattaa vielä tulla vaikka kuinka suosittu ilmiö, Suomen Pokemon. Oo onnellinen, että lapsellas on vilkas mielikuvitus. Ja on hyvä, että lapsi uskals kertoa kiusaamisesta kotona. Ite en aikanaan uskaltanut.

Sä taas vaikutat tosi empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Vaikka sun lapsi ois kuinka herkkä tahansa, kiusaaminen määritellään uhrin kokemuksen mukaan.

Toki se on varmaan noin nuorille lapsille vaikee ymmärtää erilaisuutta, mutta tässä ois loistava oppimisen paikka, niin sun lapsen luokkakavereilla, kuin sullakin. Ethän sä aikuisenakaan voi kieltäytyä tekemästä töitä jonkun kanssa vaan sen takia, että hän on sun mielestä "outo".

Kyllähän se määritelläänkin uhrin kokemuksen mukaan, mutta entä sitten? Eipä muita oikein muuttamaankaan pysty. Kun nekin on urpoja lapsia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Tietenkin se tuntuisi kurjalta. Mutta ei minun lapseni ole se ääliö, joka loukkaa muita. Miten niiden muiden on niin hirveän vaikeaa käyttäytyä korrektisti?

Ap

Eli nyt sä siis oletkin sun lapsen puolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Tässä tulikin kuvattua todella kauniisti, kuinka taitavia tytöt ovat sulkemaan yhden porukasta.

Olen eri mieltä kanssasi. On kaveriporukassa todella ahdistavaa, jos jollekin pitää antaa erityishuomiota eikä tämä osaa joukon mukana pitää huolta itse itsestään. Varsinkin, kun ei olla vapaa-ajan kavereita, vaan vain samalla luokalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Seli seli. Ihan varmaan teidän porukka oli kiusattuja ja uhreja. Uli uli. Jos toinen jää _aina_ yksin niin se kertoo jo paljon. Miten ylipäätään pystyitte suunnittelemaan mitään, jos ketään ei pyydetty mukaan? Joku telepaattinen yhteyskö teillä oli?

Välitunnilla alkaa leikki. Mene mukaan tai drop dead.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Tässä tulikin kuvattua todella kauniisti, kuinka taitavia tytöt ovat sulkemaan yhden porukasta.

Olen eri mieltä kanssasi. On kaveriporukassa todella ahdistavaa, jos jollekin pitää antaa erityishuomiota eikä tämä osaa joukon mukana pitää huolta itse itsestään. Varsinkin, kun ei olla vapaa-ajan kavereita, vaan vain samalla luokalla.

Ap

Ei ole olemassa sellaista tyttöporukkaa, jossa kaikki "pitäisivät huolta itsestään". Sen sijaan on olemassa tyttöporukoita, jossa yksi tai kaksi joutuu "pitämään huolta itsestään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun voisi selittää toiselle ihmiselle miltä kiusaaminen tuntuu. Lapsesi ei esitä kipua. Auta, kun vielä voit. Kiusaaminen jättää jäljet. Lapsesi ei yritä välttää koulua, opiskelua ja vastuuta vaan selviytyä. Koeta asettaa itsesi lapsesi asemaan. Miltä se käytös, jota lapsesi kokee päivittäin tuntuisi työkaverilta?

Ps. Jos tämä ei ollut provo, olet huono äiti. 

Toki voi olla totta ertä ap:n lasta (tai porvoolaista mielikuvituslasta) kiusataan oikeasti mutta haluaisin että ihmiset ottaisivat huomioon myös sen että joskus nämä erityisherkät kokevat ihan tavalliset arjen tilanteet kiusaamisena vaikka kukaan ei ole sitä kiusaamisena tarkoittanut. Omalla luokallani oli yläkoulussa yksi tyttö joka piti aivan kaikkea kiusaamisena ja sitten meitä muita syytettiin joka viikko koulukiusaajiksi. Meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä ja oltiin aina kaikki porukalla yhdessä. Ketään ei koskaan erikseen pyydetty mukaan vaan lähtökohta oli että tietysti kaikki ollaan yhdessä niin kuin aina. No tämä yksi olisi sitten ilmeisesti halunnut että hänet aina erikseen anellaan mukaan, vaikka tällaista ei koskaan meidän ryhmän toimintakultturissa tehty, kaikki olivat automaattisesti haluttuja mukaan. Oli todella raskasta myös meille muille olla koko ajan syytettyinä ja nyt jälkeenpäin koen että se aiheeton syyllistäminen on ollut kiusaamista minua ja meitä muita kohtaan.

Tässä tulikin kuvattua todella kauniisti, kuinka taitavia tytöt ovat sulkemaan yhden porukasta.

Olen eri mieltä kanssasi. On kaveriporukassa todella ahdistavaa, jos jollekin pitää antaa erityishuomiota eikä tämä osaa joukon mukana pitää huolta itse itsestään. Varsinkin, kun ei olla vapaa-ajan kavereita, vaan vain samalla luokalla.

Ap

Ei ole olemassa sellaista tyttöporukkaa, jossa kaikki "pitäisivät huolta itsestään". Sen sijaan on olemassa tyttöporukoita, jossa yksi tai kaksi joutuu "pitämään huolta itsestään".

No ei siitä kannata suuttua, vaan pitää sitten huoli itsestä.

Ap

Ei se ole muiden vastuulla olla sellaisia, kuin joku erityisherkkä haluaa.

Ap

Ei tuollaista lasta, joka aiheuttaa vanhemmilleen häpeää voi rakastaa. Toinen lapsi menee kouluun ihan normaalisti, koska osaa tulla muiden kanssa toimeen ja on sosiaalinen ihan normaalisti. Toki tämä koululakkoilijakin tulee toimeen jos vain ei koe, että loukataan. Aivan älyttömän noloja tilanteita hän vanhemmille aiheuttaa, ei pysty rakastamaan tuollaista, joka ei hoida lapsen velvollisuuttaan käydä koulua. Kuten sanottu, toisen lapsen kanssa ei mitään tällaisia ongelmia. Eli johtuu lapsesta.

En kuitenkaan halua pakottaa lasta kouluun "auktoriteettiasemallani". Minun äitini käytti minuun henkistä väkivaltaa auktoriteettiaan hyväksikäyttämällä, ja katson hänen olevan täysi paska sen takia, ei rakastanut minua. Eli minä rakastan lastani enemmän, kuin ne vanhemmat, jotka vaativat auktoriteettiasemansa turvin lapsilta suorituksia ja kaikkea paskaa. Ne vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. Rakastan lastani heitä enemmän. Olen heitä parempi äiti, ja äitiäni parempi äiti myös. Koulunkäynnillä ei ole oikeasti elämässä niin isoa merkitystä, kuin varsinkin koulussa luullaan. Lapsi on osoittanut jo omaavansa aivot, se merkitsee paljon enemmän.

Ap

Mutta toisaalta, kun ei halua vanhemapana kasvattaa koirakoulussa eikä siis hyväksikäyttää lyhytnäköistä ja typerien ihmisten vlintaa, eli auktoriteettiasemaa, niin onhan se nyt ihan helvetin paljon vaikeampaa toi kasvatus tai siis saada lapsi tekemään itselleen epämieluisia asioita :(

Ap

Lapsi joutuu varmaan kohtaamaan koulussa sitä, että joku häntä tajuamaton idi ootti kohtelee häntä väärin. Eikä sitten ymmärrä, että antais sen idioot in olla omalla tasollaan, se ei ole mitään.

Ap