Miksi itsemurhaa edelleen paheksutaan niin paljon?

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Missään ei ole hyvä olla.

D:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Niin. Mä päädyin illalla lukemaan keskustelua pakonomaisesta haaveilusta ja älysin että mä oikeesti elän vain niissä haaveissani, samalla kun oikea elämä on täynnä tyhjää ja ongelmia joita en ongelmaisen mieleni kanssa koskaan pysty ratkaisemaan. Apua on kyllä saatu mutta kun tarpeeksi menee lapsuudesta lähtien joka alueella pieleen niin eihän ne avut enää mitään pelasta, parhaassa tapauksessa vain lievittää pahaa oloa. Mikään ei ole elämässä mallillaan ja näyttää vahvasti siltä että tämä tilanne on erittäin pysyvä.

kukaan muu ei joudu elämään saman pään sisällä. ☠️

En minä ainakaan paheksu vaan koen suurta surua, että henkilön elämä on mennyt siihen pisteeseen, ettei näe omassa elämässään mitään elämisen arvoista. Samalla surettaa se tuska, mikä henkilön omaisille ja lähipiirille todennäköisesti jää itsemurhan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Niin. Mä päädyin illalla lukemaan keskustelua pakonomaisesta haaveilusta ja älysin että mä oikeesti elän vain niissä haaveissani, samalla kun oikea elämä on täynnä tyhjää ja ongelmia joita en ongelmaisen mieleni kanssa koskaan pysty ratkaisemaan. Apua on kyllä saatu mutta kun tarpeeksi menee lapsuudesta lähtien joka alueella pieleen niin eihän ne avut enää mitään pelasta, parhaassa tapauksessa vain lievittää pahaa oloa. Mikään ei ole elämässä mallillaan ja näyttää vahvasti siltä että tämä tilanne on erittäin pysyvä.

Samaa mullakin. Kun ei edes osaa olla oikein. Vääristymien summaa koko elämä. Pahaa seuraa paha. Mä olisin mietiskellyt kuolemaa jo paljon aiemmin ilman mielikuvitustani. Nyt sitte on pimeääkin. Rakastan auringon luomaa valoa ja varjoa.

Varmaankin syynä on itsemurhan tehneiden omaisten syvä järkytys ja syyllisyys siitä, että läheinen on voinut niin pahoin, eikä itsellä ole ollut siitä aavistustakaan. Toisin kuin itsemurhaa harkitsevat ajattelevat, niin he ovat merkityksellisiä muille, ja heidän menettämisensä on suuri suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Niin. Mä päädyin illalla lukemaan keskustelua pakonomaisesta haaveilusta ja älysin että mä oikeesti elän vain niissä haaveissani, samalla kun oikea elämä on täynnä tyhjää ja ongelmia joita en ongelmaisen mieleni kanssa koskaan pysty ratkaisemaan. Apua on kyllä saatu mutta kun tarpeeksi menee lapsuudesta lähtien joka alueella pieleen niin eihän ne avut enää mitään pelasta, parhaassa tapauksessa vain lievittää pahaa oloa. Mikään ei ole elämässä mallillaan ja näyttää vahvasti siltä että tämä tilanne on erittäin pysyvä.

Samaa mullakin. Kun ei edes osaa olla oikein. Vääristymien summaa koko elämä. Pahaa seuraa paha. Mä olisin mietiskellyt kuolemaa jo paljon aiemmin ilman mielikuvitustani. Nyt sitte on pimeääkin. Rakastan auringon luomaa valoa ja varjoa.

Puiden havinaa ja kukkien väriloistoa 🌹🌺🌸🌻

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan paheksu vaan koen suurta surua, että henkilön elämä on mennyt siihen pisteeseen, ettei näe omassa elämässään mitään elämisen arvoista. Samalla surettaa se tuska, mikä henkilön omaisille ja lähipiirille todennäköisesti jää itsemurhan jälkeen.

Omaisten surukin johtuu siitä että pidetään kuolemaa pahana asiana. Se on suurta vapautta että on mahdollisuus lähteä täältä jos ei meno täällä miellytä.

) :

up

Itsemurha on pohjimmiltaan itsekäs teko. Tekoa suunnitteleva ei ajattele läheisen tuskaa.

Tunnen nuoren naisen jonka puoliso riisti hengen itseltään koska oli tehnyt typerän teon josta olisi joutunut max 1,5 vuotta ehdottomaan. Vaimo menetti miehen lopullisesti koska mies ei ottanut vastuuta teostaan.

Mun mielestä ihmiset, joilla on lapsia, voisivat ajatella sitä tuskan määrää mikä itsemurhasta jää lapsille. Erityislapsen äitinä tiedostan, että lapsella on suuri itsemurhariski. Tuohon tuskaan ja ahdistukseen ei ole löytynyt apua, vaikka kaikki apukeinot on käytetty. Oma jaksaminen ja elämänilo ollut välillä täysin hukassa, mutta minun on pysyttävä kuosissa toisten lapsien takia. En tiedä onko itsetuhoisuuteen 100% toimivaa keinoa. Sen olen huomannut kuinka joidenkin aivot ovat synkempiä ja elämästä iloitseminen tai sen perusarjen eläminen neutraalilla mielellä on vaikeampaa.

up

Vaikean lapsen äiti kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset, joilla on lapsia, voisivat ajatella sitä tuskan määrää mikä itsemurhasta jää lapsille. Erityislapsen äitinä tiedostan, että lapsella on suuri itsemurhariski. Tuohon tuskaan ja ahdistukseen ei ole löytynyt apua, vaikka kaikki apukeinot on käytetty. Oma jaksaminen ja elämänilo ollut välillä täysin hukassa, mutta minun on pysyttävä kuosissa toisten lapsien takia. En tiedä onko itsetuhoisuuteen 100% toimivaa keinoa. Sen olen huomannut kuinka joidenkin aivot ovat synkempiä ja elämästä iloitseminen tai sen perusarjen eläminen neutraalilla mielellä on vaikeampaa.

Tuo on totta, jos on itse perustanut perheen niin siitä pitäisi huolehtia kyllä. Mutta sitä mä en ihan niele että vaikka omien vanhempien tyytyväisenä ja rauhallisena pitämisen takia pitäisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan, sillä kärsin ahdistuksesta ja traumoista, joista ei enää eheydy. Elämä valuu hukkaan muutenkin. En enää jaksa itseeni kohdistuvaa vihamielisyyttä ja välttelyä.

Niin. Mä päädyin illalla lukemaan keskustelua pakonomaisesta haaveilusta ja älysin että mä oikeesti elän vain niissä haaveissani, samalla kun oikea elämä on täynnä tyhjää ja ongelmia joita en ongelmaisen mieleni kanssa koskaan pysty ratkaisemaan. Apua on kyllä saatu mutta kun tarpeeksi menee lapsuudesta lähtien joka alueella pieleen niin eihän ne avut enää mitään pelasta, parhaassa tapauksessa vain lievittää pahaa oloa. Mikään ei ole elämässä mallillaan ja näyttää vahvasti siltä että tämä tilanne on erittäin pysyvä.

Samaa mullakin. Kun ei edes osaa olla oikein. Vääristymien summaa koko elämä. Pahaa seuraa paha. Mä olisin mietiskellyt kuolemaa jo paljon aiemmin ilman mielikuvitustani. Nyt sitte on pimeääkin. Rakastan auringon luomaa valoa ja varjoa.

Puiden havinaa ja kukkien väriloistoa 🌹🌺🌸🌻

Ja kehopositiivisuutta ja toksista maskuliinisuutta 🤘