Ideologisesti työtön - kuinka kehtaat?

Mahtaa olla kuolinvuoteella hyvä olo kun koko elämä vaan töissä painettu.

Jos on ideologisesti työtön, niin kai sen ideologian mukaan ei korvauksiakaan haeta?

En ole ideologisesti työtön. 

En hae töitä - en ole hakenut kymmeneen vuoteen. Menen kyllä töihin, jos niitä minulle tarjotaan.

Kiitos kysymästä, helposti kehtaan. Olen työttömyydestä nautiskeleva elämäntapalomailija. Vapaaehtoisena työttömänä teen palveluksen työhaluisille työttömille, kun en kilpaile vähistä työpaikoista heidän kanssaan. Me vapaaehtoiset työttömät olemme edelläkävijöitä ja kun asiaa tarkemmin miettii, niin olemme myös yhteiskunnan sankareita.

Miksipä en kehtaisi? Aika perällä tässä ollaan kun mietitään maailman suurimpia roistoja.

Aion väistää töitäni parhaani mukaan. Lypsän ansiosidonnaiset jotka olen ansainnut jonka jälkeen jään pysyvästi pois työelämästä.

Olen työtön, koska voin olla. Työelämässä olen aiemmin ollut, ja vihasin sitä muiden määrittelemää aikataulua elämääni.

Nyt saan mennä miten haluan, lähteä vaikka Lappiin kuukaudeksi mielijohteesta.

Työttömyystukea en saa, karenssi on päällä, kun en ole töitä hakenut.

Toimeentulotuki ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä elää. En ole ikinä rahasta tai materiasta oikein välittänyt, joten riittää kun ruokaa ja hiukan tekemistä saa.

Menkää niille päättäjille vinkumaan, että me elellään teidän rahoilla. Niin kauan kuin tällainen elämä on mahdollista, ihmiset tulevat sitä tekemään.

Miksen kehtaisi? Olen täysin kyvytön töihin ja onneksi se on ihan todettu, niin ei tarvi hakea töihin enkä suostukaan töihin niin kauan kun tässä maassa asun.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla kuolinvuoteella hyvä olo kun koko elämä vaan töissä painettu.

Nämä ovat näitä, joita ahneuden saatana ajaa koko elämän - ja jotka kuolevat ensimmäisenä eläkevuotenaan syöpään, ansaitusti. Ei sureta. Valinta.

Tuilla loisijat ovat yhteiskunnan syöpä ja syy järkyttäviin veroihin.

Työttömien pääsy sosiaalialalle tulisi estää. Valintakokeen psykologin tulisi antaa lausunto jolla estetään pääsy sosiaalialalle

Lopetin ideologisen työttömyyden ja aloitin työt puhelinmyyjänä. Asiakkaat v####ilevat miksi en hanki parempaa työpaikkaa. Parempaa ei ole tarjolla, ei puhelinmyyjän työ ole mikään unelma-ammattini mutta pakko tehdä jotain.

Helposti. Isä jätti mukavan pesämunan, millä elellä, eikä minulla ole perillisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllähän sinä kehtaat. Kerro miten pystyt elämään itsesi kanssa kun tiedät, että moni muu on yrittänyt nuoresta asti ja painanut töitä täysillä. Sinä vain rottailet muiden rahoilla.

Mikä on oikeutuksesi tälle?

Olin nuorena jonkin aikaa tyltön omasta halustani. Halusin olla vapaa, enkä tehdä jotain tyhmää työtä, mihin masentuneena voimat olisi riittäneet opiskella. Lisäksi velattomassa omistusasunnossa, jonka olin saanut lahjaksi, asujana sillä pärjäsikin ihan mukavasti.

Blaa...Blaa...Blaa...

Olen kokenut pitkäaikaista kiusaamista nuorena. Siitä on seurannut paljon ongelmia, vaikka tietysti moni varmaan sitä mieltä, että olen liian herkkä. Lähtökohdat kuitenkin melko huonot työelämään, kun on jo itsetunto pohjassa. Töitä olen yrittänyt löytää, mutta kun olen se liian hiljainen ja arka tyyppi niin en erotu joukosta ainakaan myönteisellä tavalla. Nyt olen jo vähän luovuttamassa.  Siinä mielessä toisaalta ajattelen, että en ole syyllinen. Jos on pysty siihen mihin joku toinen en voi silti olla surkea ihminen. Anteeksi että olen surkea eikä minulla ole työkokemusta 100 paikasta tai en pysty ihan kaikkiin töihin ainakaan niin, että selviäisin niistä toimintakykyisenä. Lisäksi kouluskin kehno, vaikka sitä nyt yritin parantaa. Toisaalta olen varmaan jo aika menetetty tapaus, kun olen jo pudonnut kelkasta aikoja sitten. En tule koskaan saamaan muita kiinni ainakaan täysin.

Jos olisi semmoinen mahdollisuus että yhteiskunta antaisi jonkun vanhan maatilan ja pitäisi pärjätä itsekseen sitä viljelemällä niin tietysti voisi kokeilla.

Olen tehnyt töitä 20-vuotiaasta saakka. 35-vuotiaana sain potkut ja siirryin ansiopäivärahalle. Ärsytti niin, että ajattelin nautiskella elämästäni jonkin aikaa. Aavistin potkut etukäteen ja säästin vähän rahaa, niin pärjäilen ansiosidonnaisella aika hyvin. Sain myös uusia töitä, mutta pätkissä, joten teen sen puoli vuotta töitä silloin tällöin, että saan ansiosidonnaisen päivät täyteen. Sitten olen taas työttömänä, vaikka jatkoa tarjottaisiin. Mutta määräaikainen sopimus käy te-toimistolle, eikä karenssia tule. Jos minut aiotaan pakottaa töihin tai karenssi tulisi, haen sairauslomaa.

Tiedätkös: ajattelin jatkaa näin niin pitkään kuin mahdollista. Meillä on vaan tämä yksi elämä ja minä menin duunin jo parikymppisenä - samaan aikaan kaverini nostivat opintotukia ja dokasivat ne. Minä maksoin veroja, en juhlinyt ja tein töitä joskus yötä päivää kirjaimellisesti - enkä pitänyt siitä. Mutta tein silti, enkä valittanut. Pitkät 15 vuotta.

Nyt on minun nuoruuteni vuoro. Minua ei kiinnosta pätkääkään se, että olen "yhteiskunnan elätti". Ei hyvää päivää - huipulla siirrellään valtion ja kuntien verovaroja ihan holtittomasti, jotka menevät jonkun pampun taskuun. Pientä se minun "lusmuilu" siinä on. 

Älkää olko niin nöyriä. Itse olen tyytyväinen elämääni, ei asuntolainaa, ei mitään velkaa, terveys on hyvä ja mieli virkeä. Haistan luonnon vuosien jälkeen, kirjoittelen ja maalailen. Voisinhan vaikka olla joku ihmisiä kiusaava häirikkö, mutta enpä ole. Joten en tunne mitään ongelmaa elämäntavassani.

Jos se ei jollekin kelpaa, niin se on hänen ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla kuolinvuoteella hyvä olo kun koko elämä vaan töissä painettu.

Nämä ovat näitä, joita ahneuden saatana ajaa koko elämän - ja jotka kuolevat ensimmäisenä eläkevuotenaan syöpään, ansaitusti. Ei sureta. Valinta.

Kyllähän se vähän helpottaa kun tietää, että sinunlaiset on kuolleet jo 20v. aikaisemmin jossain Konalan rottaluukussa huumeisiin, rasvamaksaan tai toisen rotan puukkoon.

.