Mun ainoa "loma" on, että pääsen iltaisin suihkuun yksin

Yksi lapsi riittää meille kyseistä sirkusta. Vielä pitää jonkin aikaa jaksaa, jotta helpottaa. Balille halutaan todellakin.

Mun tytär oli keväällä isänsä kanssa Balilla. Ei kehunut. 17 v.

Oletko siis totaali yksinhuoltaja? Ja ihan pienten lasten?

Niin, se ei ole kivaa eikä helppoa, mutta loppuu aikanaan.

Mukavaahan tämä on. Meillä lapset leikkii toista tuntiakin keskenään, ilman tappelua tai aikuista. Kinaavat keskenään, mutta osaavat jo vähän sietää erimielisyyksiä. Yh-isä

jos tilanne on tuo ollut tauotta jo vuosia, niin lapsia on siis jo monta. toivottavasti tilanne helpottuu kun nuorin kasvaa tarpeeksi vanhaksi ettei koko ajan tarvitse jotain.

Saispa suihkussa edes käydä yksin, mutta ei...

Mies kurkkii aina ovella ja tulee höpöttää jotain, sama kun olen vessassa. Ja ei, meillä ei lukita ovia suihkun ajaksi turvallisuussyistä.

Ja jälleen kerran nuorille suosittelen tarkkaan harkitsemaan lasten hankintaa. Laita vihkoon plussat ja miinukset ja harkitse vielä tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Saispa suihkussa edes käydä yksin, mutta ei...

Mies kurkkii aina ovella ja tulee höpöttää jotain, sama kun olen vessassa. Ja ei, meillä ei lukita ovia suihkun ajaksi turvallisuussyistä.

Ihanaa (no ei kyllä oikeasti!), että löytyy kohtalotovereita. Jotenkin jaksan vielä  sen, että lapsi mölisee oven takana, mutta pinna palaa heti kun mies tulee vetämään jotain monologia samalla kun väännän paskaa.

Mulla taasen ei ole lomaa ollenkaan. En nimittäin pääse sinne suihkuunkaan yksin.

Mutta valintoja valintoja.. niitä on elämä täysi.

Ihanaahan tämä arki on kolmen pienen kanssa, neljäs tulossa.

Pientä taukoa joskus kyllä tarvitsisi.

Mies toisella puolella maailmaa. Tulee vasta helmikuussa takaisin Suomeen.

Ihan mielenkiinnosta ja kaikella hyvällä kysyn, että miksi olet hankkinut niin monta lasta yksin ja miten se käytännössä onnistuu, jos sinulla ei ole edes vapaata koskaan? Miten tapaat miehiä, että edes päädyt raskaaksi asti?

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarjessani pelkkä suihkussa rauhassa käyminen on niin luksusta, että se tuntuu lomalta. No, ei aina - silloinkin usein joku hakkaa ovea ja kiljuu äitiä. Teen koko ajan joko töitä tai lapsiperheen kotitöitä, tauotta jo vuosia. Ei tukiverkkoja, ei koskaan mahdollisuutta lomaan. Tämä ei ole valitusta, sillä tykkään lapsiperhearjesta, vaikka rankkaa onkin välillä. Mutta totean vain, että hiukan huvittaa joidenkin ihmisten "ihan pakko päästä Balille" -jutut.

Elämä on valintoja. Tulisin hulluksi, jos suihkussakäynti olisi ainoa "oma aika" ja senkin aikana joku koko ajan kiljuisi äitiä. Muuten kotitöitä ja lapsenhoitoa 24/7. Juu ei kiitos.

T. Vela 39v

Tuota noin... nukutkin siis täsmälleen saman ajan kuin lapset? Ei kai? Omaa aikaako ei yhtään ole esim. iltaisin, lasten mentyä maate?

Nyt kyllä ap liioittelet ja ihmettelen vähän, miksi. Haluat maalata ikävän kuvan äitiydestä?

Miksi teet töitä - oletan siis olevan ansiotöitä, koska erittelet työt ja lapsiperheen työt - kotona? Oletko yksinhuoltaja?

Joka tapauksessa asiat ovat, kuten ne järjestää, pitkälti. Päivähoito on keksitty. Ja varsin pieniäkin lapsia voi kannustaa omaehtoiseen leikkiin, ei siihen aikuisen osallistumista tarvita - ohjausta ehkä välillä kyllä.

Ainakin itse muistan kotonaolon olleen aika leppoisaa, vaikka toinen kahdesta lapsestani onkin autistinen. Järjestin kodin lapsiturvalliseksi, ja lapsilla oli omat huoneet, joissa he mielellään leikkivät välillä joko yksin tai toistensa kanssa. Hyvin ehdin lukea lehden ja juoda kahvia - ja sitten taas toki puuhailtiin yhdessäkin, mikä oli kivaa. 

N51

Pitäiskö sun tehdä jotain? Järkkää itsellesi lapsivapaa iltapäivä tai ilta ja tee mitä tykkäät. On ihmisiä jotka hoitavat lapsia, joko auttamisen ilosta tai lapsen kanssa olemisen ilosta tai ihan rahasta. Joskus kunnaltakin saa hoitoapua kotiin.

Sama täällä ja jos voi istua sohvalla yksin hiljaisuudessa. Mietin, että pitäiskö lähteä hotelliin yksin. Murjottaa vain huoneessa. Saada valmis aamupala.

Vierailija kirjoitti:

Ja jälleen kerran nuorille suosittelen tarkkaan harkitsemaan lasten hankintaa. Laita vihkoon plussat ja miinukset ja harkitse vielä tarkkaan.

Fiksu idea,mutta karu totuus on se että et voi tietää etukäteen miten raskaaksi arki lapsen/lasten kanssa muodostuu. Liikaa muuttujia,joita ei voi ennalta tietää. Arvuutella aina voi.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin... nukutkin siis täsmälleen saman ajan kuin lapset? Ei kai? Omaa aikaako ei yhtään ole esim. iltaisin, lasten mentyä maate?

Nyt kyllä ap liioittelet ja ihmettelen vähän, miksi. Haluat maalata ikävän kuvan äitiydestä?

Miksi teet töitä - oletan siis olevan ansiotöitä, koska erittelet työt ja lapsiperheen työt - kotona? Oletko yksinhuoltaja?

Joka tapauksessa asiat ovat, kuten ne järjestää, pitkälti. Päivähoito on keksitty. Ja varsin pieniäkin lapsia voi kannustaa omaehtoiseen leikkiin, ei siihen aikuisen osallistumista tarvita - ohjausta ehkä välillä kyllä.

Ainakin itse muistan kotonaolon olleen aika leppoisaa, vaikka toinen kahdesta lapsestani onkin autistinen. Järjestin kodin lapsiturvalliseksi, ja lapsilla oli omat huoneet, joissa he mielellään leikkivät välillä joko yksin tai toistensa kanssa. Hyvin ehdin lukea lehden ja juoda kahvia - ja sitten taas toki puuhailtiin yhdessäkin, mikä oli kivaa. 

N51

Voi kuule, meillä esim. on 5-vuotias, joka on niim vähäuninen ollut vauvasta asti, että ei juurikaan nuku muulloin kuin samaan aikaan meidän kanssa. Lomilla yleensä nukahtaa viimeisenä ja herää ekana eli omaa aikaa olisi 0 minuuttia ellei sitä muuten järjestäisi.

Mulla kärähti pinna, kun mies puki taaperoa ja pyysi apua siihen. Hyvä, etten hakenut avioeroa. En siis saa levähtää silloinkaan. En auttanut. 😁

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin... nukutkin siis täsmälleen saman ajan kuin lapset? Ei kai? Omaa aikaako ei yhtään ole esim. iltaisin, lasten mentyä maate?

Nyt kyllä ap liioittelet ja ihmettelen vähän, miksi. Haluat maalata ikävän kuvan äitiydestä?

Miksi teet töitä - oletan siis olevan ansiotöitä, koska erittelet työt ja lapsiperheen työt - kotona? Oletko yksinhuoltaja?

Joka tapauksessa asiat ovat, kuten ne järjestää, pitkälti. Päivähoito on keksitty. Ja varsin pieniäkin lapsia voi kannustaa omaehtoiseen leikkiin, ei siihen aikuisen osallistumista tarvita - ohjausta ehkä välillä kyllä.

Ainakin itse muistan kotonaolon olleen aika leppoisaa, vaikka toinen kahdesta lapsestani onkin autistinen. Järjestin kodin lapsiturvalliseksi, ja lapsilla oli omat huoneet, joissa he mielellään leikkivät välillä joko yksin tai toistensa kanssa. Hyvin ehdin lukea lehden ja juoda kahvia - ja sitten taas toki puuhailtiin yhdessäkin, mikä oli kivaa. 

N51

Olisiko niin, että aika on kullannut muistot.

Sama fiilis ap.😊 Rakastan elämääni, uran ja lasten yhteensovitusta, arkea tämän kirjavan joukkoni kanssa. Havahduin vain tuohon kuvaamaasi tunteeseen kun ystäväni oli meillä kylässä viikonloppuna ja lähdin keittiöön keittämään kahvia ystäväni viihdyttäessä lapsia. Viivytteli keittiössä hetken ja otin ilon irti kahvin keittämisestä yksin. 🤭