Lue keskustelun säännöt.
nämä "mulla on 3 lasta ja mies mutta olen yksinäinen" trollit
28.11.2018 |
Miksi tuntuu että tällasia viestejä tulee usein vastaan joissa väitetään että ollaan ihan yksin ja kärsitään yksinäisyydestä vaikka on perhettä ympärillä? Miksi? Joillakin ihmisillä on ihan oikeita ongelmia, niin nää turhasta kitisijät vähän ärsyttää.
Kommentit (41)
Yksinäisyys on tunne. He eivät koe saavansa mieheltä ja lapselta mitään tunteen tasolla.
Kun ihminen saa tämän tarpeen tyhjiön täytettyä, niin tunne poistuu. Itse olen kyllä sitä mieltä, että sen voi ihan sisältäkin käsin täyttää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen voi olla monella tapaa.
Yksinäinen voi olla, vaikka ulkoapäin katsottuna tai järjellä ajateltuna kaikki on mainiosti. Ihmissuhteiden määrä ei myöskään takaa laatua. Toki voidaan väittää, että "yksinäiset" eivät vain osaa hoitaa ihmissuhteasioitaan, mutta sekin on ongelma jota nämä ihmiset tuskin huvikseen valitsivat.
Ja sitten kun on kourallinen kavereita niin harmitellaan, ettei ole ystäviä, sitten kun on ystäviä niin harmitellaan, ettei ole sitä parasta ystävää. Sitten kun on paras ystävä niin voi jösses mikä viallinen kappale se on!
Kieltämättä ärsyttää tuollaiset masistelijat, kun itse muistelen kouluvuosiani jotka vietin täydessä yksinäisyydessä ja kotonakin olin lähinnä oman huoneen vankina. Tuntematta tarkemmin en kuitenkaan voi tuomita näitä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan yksinäisyys on usein pitkään jatkuvaa ja jo lapsuudessa alkavaa siten, että se muodostuu osaksi persoonallisuutta. Yksinäiseksi voi tuntea olonsa elämäntilanteista riippumatta eikä parisuhteesta välttämättä ole yksinäisyyden korjaajaksi, paitsi ehkä jos kaikki loksahtaa täydellisesti kohdalleen. Mutta sellaista harvemmin tapahtuu. Yksin oleva ei välttämättä koe itseään yksinäiseksi ja toisaalta näennäisesti sosiaalinen ihminen voi silti kokea olevansa kaukana toisista. Eli ulkoinen tilanne ei välttämättä kerro mitään sisäisestä kokemuksesta.
Tyhjän sylin kokemuskin on tunne, kuten taannoin saimme erään mutsibloggaajan iltalehtirutinoista lukea. 2 pientä biologista lasta pienellä ikäerolla ja silti julkisesti valitti lapsettomuuttaan. Sellaisen joka on läpikäynyt vaikeat ivf-hoidot tuloksetta ja jäänyt lapsettomaksi, on varmasti mukava lukea tuollaista kokemusta lapsettomuudesta.
Aivan samasta on kyse tässä "aviomies ja kolme lasta ja kourallinen kavereita, silti olen yksinäinen" vs. "olen lapseton ikisinkku, sukua tai kavereita ei ole lainkaan ja olen yksinäinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rahaa koskaan ja joutui menemään economy-luokassa lomalle, venepaikkakin huono koska naapurit ei näe meidän purjevenettä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on tunne. He eivät koe saavansa mieheltä ja lapselta mitään tunteen tasolla.
Kun ihminen saa tämän tarpeen tyhjiön täytettyä, niin tunne poistuu. Itse olen kyllä sitä mieltä, että sen voi ihan sisältäkin käsin täyttää,
Se PITÄÄ täyttää sisäisesti.
Kuten joku sanoi, se on tunne, joka muodostuu osaksi persoonallisuutta. Vähän kuin joillain se on ikuinen ulkopuolisuuden tunne tai huonommuuden tunne. Eivät hekään ole sen ulkopuolisempia kuin me muutkaan, eikä sen huonompia. Kyllähän yksinäisillekin on ihmisiä tarjolla, ellei nyt ihan metässä asu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et saa mieheltä mitään, niin erotkaa nyt herranjee!!!!!!!!!!!
Termit, termit termit... Ehkä englanninkielisillä on helpompaa kun heillä on napakat sanat solitude ja loneliness. Suomeksi solitudea vastaa "yksin oleminen", mikä on hivenen kömpelömpi. Liian usein vedetään herneitä nenään kun tätä eroa ei tajuta.
Pitäisiköhän Kielitoimiston jo reagoida tähän asiaan? Kieltähän yksinkertaistetaan ja oiotaan säännöllisesti kun ihmiset putoavat kärryiltä sanojen merkityksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tuomita tai syyllistää, mutta voisiko joku selittää, miten on mahdollista olla yksinäinen? Kaiken maailman klubeja ja kerhoja on tarjolla, saatika näitä nettipalstoja. Kirjastoa myöten on lukupiirejä, eli rahaa ei tarvi. Tai voi itse ruveta vapaaehtoiseksi ties kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntuu että tällasia viestejä tulee usein vastaan joissa väitetään että ollaan ihan yksin ja kärsitään yksinäisyydestä vaikka on perhettä ympärillä? Miksi? Joillakin ihmisillä on ihan oikeita ongelmia, niin nää turhasta kitisijät vähän ärsyttää.
Voi olla yksinäinen VAIKKA ois perhettä. Kato kun muksuista ja miehestä ei välttämättä ole keskustelukumppaneiksi ja seuraksi.Se on ihan eri asia silloin se.
Huomaa että sinä et tiedä elämästä mitään. Harmi että ne sun "oikeat"ongelmat sumentavat näkökantojasi ja estävät sua asettumasta toisten asemaan. Ne sun "ongelmat " eivät ole sen tähdellisempiä kuin perheellisten kokema yksinäisyys. Kas kun perhe ja ystävät ovat kaksi täysin eri juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se muuten saattaa olla puolisolle vähän raskasta olla toisen ainoa ystävä. Alaikäiset lapset taas eivät voi olla mitään ystävän korvikkeita ollenkaan. Yksinäisyys on ongelma jos sen kokee ongelmana.
T:sinkku yhden lapsen totaaliyksinhuoltaja, jonka kaveripiiriin kuuluu mummo, siskopuoli, ex-kumppani sekä yksi nettituttu. Mummoa ja exää tapaan pari kertaa vuodessa, siskopuolta n. kerran kuussa, nettituttua en koskaan.
En kaipaa tekemistä ja olemista joka päivälle, mutta olis kiva käydä esim. kahvilla jonkun kanssa vähän useamminkin.
Kaikki eivät voi avautua perheelleen kaikesta. Esim. jos tietää että puoliso huolestuvaa sorttia niin mieluummin haluaisi puhua syöpäepäilyistä kaverin kanssa, ettei mies turhaan huolestu jos epäily ei olekaan tosi.
Mielenkiintoinen kysymys. Minulla on kokemus, että kaikki ihmiset ovat ystävällisiä ja haluavat kaveriksi. Voin töissä olla sosiaalinen varmaan kymmenen ihmisen kanssa. Siis niin kuin kavereiden kanssa ollaan, ja olin työmatkalla viikon yhdessä ennestään tuntemattoman kanssa, ja ystävystyimme hyvin.
En minä heitä ehdi näkemään. Ihmisiä yksinkertaisesti tulee vastaan vaan liikaa. Koska sitten on vanha kaveripiri, josta eräskin kutsuu joka vuosi suomiareenalle mukaan. Jos sinne menisin, niin kaveripiiri taas kasvaisi eksponentiaalisti, koska siellä varmasti verkostoituisi. Ja eräs ystäväni on ammattikirjallisuuden lukupiirissä, johon osallistumalla taas löytyisi uusia samanhenkisiä ihmisiä.
Vaikka haluaisin, niin ehtisi tuntea itseäni yksinäiseksi.
N50
Vierailija kirjoitti:
Se muuten saattaa olla puolisolle vähän raskasta olla toisen ainoa ystävä. Alaikäiset lapset taas eivät voi olla mitään ystävän korvikkeita ollenkaan. Yksinäisyys on ongelma jos sen kokee ongelmana.
T:sinkku yhden lapsen totaaliyksinhuoltaja, jonka kaveripiiriin kuuluu mummo, siskopuoli, ex-kumppani sekä yksi nettituttu. Mummoa ja exää tapaan pari kertaa vuodessa, siskopuolta n. kerran kuussa, nettituttua en koskaan.
En kaipaa tekemistä ja olemista joka päivälle, mutta olis kiva käydä esim. kahvilla jonkun kanssa vähän useamminkin.
Oletko liittynyteuro järjestöihin? Esim eurosinkut menevät yhdessä syömään.
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa mieheltä mitään, niin erotkaa nyt herranjee!!!!!!!!!!!
Sittekö ei ole enää yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
En halua tuomita tai syyllistää, mutta voisiko joku selittää, miten on mahdollista olla yksinäinen? Kaiken maailman klubeja ja kerhoja on tarjolla, saatika näitä nettipalstoja. Kirjastoa myöten on lukupiirejä, eli rahaa ei tarvi. Tai voi itse ruveta vapaaehtoiseksi ties kenelle.
Koska yksinäisyys on ensisijaisesti henkistä eikä fyysistä. Ihmiset kaipaavat emotionaalista sidettä toiseen ihmiseen (ystävää) eikä vain fyysisesti muita ihmisiä ympärilleen tai tekemään jotain kanssaan (seuraa).
Kiitos palautteesta! Hyvä tietää mikä ärsyttää niin trollaus toimii jatkossa paremmin.