Avoin suhde toiminut täydellisesti jo 10v

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

Meillä kilpaillaan siitä, kumpi pystyy pussailemaan yrjöttävimmän tyypin kanssa. Voittaja saa valita tv-kanavan.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Meillä varmaan se rakkaus on erilaista kun emme pysty avoimeen suhteeseen. Kokeiltiin myös parinvaihtoa mutta ei sekään onnistunut. Nautimme vain toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä varmaan se rakkaus on erilaista kun emme pysty avoimeen suhteeseen. Kokeiltiin myös parinvaihtoa mutta ei sekään onnistunut. Nautimme vain toisistamme.

En tiedä tuosta erilaisesta rakkaudesta, itse olin ennen monogamisessa suhteessa ja aika samalta se rakkaus silloin tuntui.:) Mutta kaikille omanlainen tapa muodostaa suhde. Meille sopii tämä, teille sopii tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Riittämisessä on negatiivinen kaiku, jota en itse koe omaksi, mutta voihan sitäkin sanaa käyttää. Näkisin satunnaisen hurjastelun vieraan kanssa vain jännityksen vuoksi eri kaliiberin toimintana kuin pariskunnan omat puuhailut. Kumpikin vastaa eri tarpeeseen.

En tahdo rajoittaa kumppanini halua pitää kevyesti hauskaa ja päästä joskus seksuaalisiin, jännittäviin tilanteisiin, jotka poikkeavat meidän omasta seksistä. Eikä hänkään tahdo rajoittaa minua. Meille säännöt ovat selvät ja tämä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Riittäisihän sinullekin syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, jos sen ravintosisältö on kohdillaan, mutta miksi koska voi kokeilla uusiakin juttuja? Moni asia riittää, mutta uudet kokemukset ovat kuitenkin uusia kokemuksia ja maustetta elämään. Ilmankin voi olla, mutta hauskempaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse olla ilman.

Mikäs avoin suhde tuo muka on, jos ihastuksia ei sallita? 

Vierailija kirjoitti:

Missä teidän rajat menee? Miksi olette/ette ole avoimessa suhteessa?

Raja menee kevyessä flirtissä, koska on aivan liian vaikeaa määritellä, mikä on tai ei ole flirttiä. Siispä ei ole aina mahdollista täysin välttää flirttailemasta jonkun kanssa, kun olemme kumpikin lämpimiä, huomaavaisia, avoimia ja tunteellisia ihmisiä. Suutelua ja seksiä harrastamme vain toistemme kanssa. Jos ilmenee ihastumista suhteen ulkopuoliseen, siitä kerrotaan kumppanille. Siinä varmaankin pääasiat rajoistamme.

Emme ole avoimessa suhteessa, koska emme tunne tarvetta siihen. Rakastamme toisiamme syvästi ja nautimme seksistä päivittäin yhdessä niin paljon, että kumpaakaan ei edes kiinnosta ajatus seksistä jonkun vieraan kanssa. Olemme molemmat sitä lajia, jolla seksi alkaa toimia sitä paremmin, mitä paremmin partnerin tuntee ihmisenä. Sinkkuuden huonoimpia puolia molempien mielestä oli se, että seksi ei ollut koskaan lähellekään niin ihanaa kuin parisuhteessa. On hyvin vaikea kuvitella, että vieraan kanssa touhuamisesta olisi meille mitään etua.

Ymmärrän toisenlaisia ihmisiä ja heitä, joille avoin suhde sopii. En vain itse ole yksi teistä.

Miksi pitää kysyä toisen mielipidettä? Ei voi spontaanisti innostua. Blaah.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt 10 vuotta puolison kanssa avoimessa suhteessa ja kaverin kanssa jutellessani tajusin, miten erilaiset rajat ”perinteisessä” parisuhteessa on.

Meidän suhteessa saa suudella, halailla ja olla lähekkäin muiden kanssa, jos ilmoittaa jälkikäteen eikä kumpikaan ole ihastunut. Seksin harrastamiseen muiden kanssa pitää kysyä kumppanin mielipidettä. Jos on ihastunut suhteen ulkopuoliseen, hänestä pysytään erossa.

Meillä suhde perustuu rakkauteen, ei toisen ruumiinosien omistussuhteeseen.

Missä teidän rajat menee? Miksi olette/ette ole avoimessa suhteessa?

En ymmärrä, miksi pitää pysyä erossa, jos on ihastunut, jotenkin kaksinaismoralistista. Läheisyys on ok ilman tunteita, kuka edes haluaa läheisyyttä ilman tunnetta. No, ilmeisesti jotkut ja mikäs minä olen moralisoimaan, kunhan ihmettelen.

Tuntuu vaan äkkiseltään oudolta ajatukselta suudella jotain ihmistä, jos ei ole ihastunut tai tunne mitään vetovoimaa.

Meillä on juuri menty tuohon. Aina ei ole mahdollista, että yksi ihminen voisi täyttää kaikki toisen tarpeet. Asioista ei onneksi tarvitse tehdä turhan monimutkaisia ja ei kolmannet osapuolet ole kuitenkaan mitenkään pois keneltäkään, päin vastoin. En koe tätä sen ihmeempänä kuin että tarvitsen myös ystäviä, vaikka minulla on puolisokin "parhaana ystävänä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Riittäisihän sinullekin syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, jos sen ravintosisältö on kohdillaan, mutta miksi koska voi kokeilla uusiakin juttuja? Moni asia riittää, mutta uudet kokemukset ovat kuitenkin uusia kokemuksia ja maustetta elämään. Ilmankin voi olla, mutta hauskempaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse olla ilman.

Tuntuu vaan toisten osapuolien esineellistämiseltä tuollainen, että seksiä voi heidän kanssa harrastaa vain jos ei ole ihastunut. Onko sellainen oikeasti tyydyttävää, itsestä tuntuu hiukan runkkautumiselta tai prostituutiolta ilman maksua. Tunteeton paneminen.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs avoin suhde tuo muka on, jos ihastuksia ei sallita? 

Meillä on tällaiset säännöt. Halutaan olla yhdessä, eli minimoidaan se riski, että ihastuneena hommailu sekoittaisi pakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Riittäisihän sinullekin syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, jos sen ravintosisältö on kohdillaan, mutta miksi koska voi kokeilla uusiakin juttuja? Moni asia riittää, mutta uudet kokemukset ovat kuitenkin uusia kokemuksia ja maustetta elämään. Ilmankin voi olla, mutta hauskempaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse olla ilman.

Nimenomaan minulle ei riitä syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, koska haluan nauttia hyvästä ruoasta ja samaan tympääntyy äkkiä. Näinkö siis sinullakin? 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Riittäisihän sinullekin syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, jos sen ravintosisältö on kohdillaan, mutta miksi koska voi kokeilla uusiakin juttuja? Moni asia riittää, mutta uudet kokemukset ovat kuitenkin uusia kokemuksia ja maustetta elämään. Ilmankin voi olla, mutta hauskempaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse olla ilman.

Jos ei ole kysymys riittämisestä, niin vertaisin tuota ylensyömiseen, ruoka-addiktioon. Syö, vaikka ei ole nälkä.  Eri asia, jos nälkäänsä syö uusia ruokalajeja tai puutteeseen harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt 10 vuotta puolison kanssa avoimessa suhteessa ja kaverin kanssa jutellessani tajusin, miten erilaiset rajat ”perinteisessä” parisuhteessa on.

Meidän suhteessa saa suudella, halailla ja olla lähekkäin muiden kanssa, jos ilmoittaa jälkikäteen eikä kumpikaan ole ihastunut. Seksin harrastamiseen muiden kanssa pitää kysyä kumppanin mielipidettä. Jos on ihastunut suhteen ulkopuoliseen, hänestä pysytään erossa.

Meillä suhde perustuu rakkauteen, ei toisen ruumiinosien omistussuhteeseen.

Missä teidän rajat menee? Miksi olette/ette ole avoimessa suhteessa?

En ymmärrä, miksi pitää pysyä erossa, jos on ihastunut, jotenkin kaksinaismoralistista. Läheisyys on ok ilman tunteita, kuka edes haluaa läheisyyttä ilman tunnetta. No, ilmeisesti jotkut ja mikäs minä olen moralisoimaan, kunhan ihmettelen.

Tuntuu vaan äkkiseltään oudolta ajatukselta suudella jotain ihmistä, jos ei ole ihastunut tai tunne mitään vetovoimaa.

Voin tuntea vetoa vaikka hyvännäköiseen ihmiseen olematta ihastunut. Siksi voi olla kiva pussailla hänen kanssaan, edes haluamatta mitään enempää. En halua sotkea parisuhdettani, joten olemme sopineet, että emme lähesty niitä ihmisiä, joihin olemme ihastuneet. Vain niitä voi lähestyä, jotka ovat vaikka vetävän näköisiä mutta eivät muuten kolauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisyydessä ette siis riitä toisillenne, miksi ette?

En puhuisi riittämisestä. Meillä on hyvä seksielämä. Onhan mun elämässä myös muita ihmisiä, esim. ystäviä, joilta toivon seuraa,?vaikka kumppanin seurassa vietetty aika on myös hyvää.

Ellei kyse ole riittämisestä, mistä sitten`? Etenkin, kun teillä on hyvä seksielämä toistenne kanssa, pitää sitä saada myös muiden kanssa silti, en ymmärrä :)

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Riittäisihän sinullekin syödä samaa ruokaa joka ikinen päivä, jos sen ravintosisältö on kohdillaan, mutta miksi koska voi kokeilla uusiakin juttuja? Moni asia riittää, mutta uudet kokemukset ovat kuitenkin uusia kokemuksia ja maustetta elämään. Ilmankin voi olla, mutta hauskempaa ja vapaampaa, kun ei tarvitse olla ilman.

Jos ei ole kysymys riittämisestä, niin vertaisin tuota ylensyömiseen, ruoka-addiktioon. Syö, vaikka ei ole nälkä.  Eri asia, jos nälkäänsä syö uusia ruokalajeja tai puutteeseen harrastaa seksiä.

Entä jos rakastamani kumppani vaikka tykkää dominointileikeistä sängyssä, mutta minä en? Pitääkö hänen luopua niistä ikuisesti, jotta voi olla kanssani? Miksei hän voi käydä harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa, täyttää tarpeen joka ei johdu seksinpuutteesta vaan erilaisista mieltymyksistä, ja sitten palata kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs avoin suhde tuo muka on, jos ihastuksia ei sallita? 

Meillä on tällaiset säännöt. Halutaan olla yhdessä, eli minimoidaan se riski, että ihastuneena hommailu sekoittaisi pakkaa.

Minusta olisi kauhean vaivalloista laatia jotain erityisiä sääntöjä. En kyllä ymmärrä miten ihastumiset tai edes rakastumiset haittaisivat mitään jos on kuitenkin halu olla sen oman puolison kanssa ja rakkautta riittää. Jos se halu olla yhdessä loppuu ja jompi kumpi vaihtaa toiseen, niin mitäpä sellaista suhdetta jatkamaan muutenkaan. Rakkaus ei ole mikään rajallinen resurssi, jota pitäisi jakaa osapuolten kesken ja joku voisi jäädä ilman ja ainakin minulle on aivan täydellisen itsestään selvää rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan. Ihastuksetkin tuovat vain lisäjännitystä elämään. -13