Miten uskoa rakkauteen avioeron jälkeen?
Miten voisin uskoa ja luottaa vielä rakkauteen avioeron jälkeen?
Olen eronnut vuosi sitten riitaisasta ja onnettomasta liitosta.
Elämäni on ulkoisesti mallillaan, on kiva työpaikka, ystäviä, perhettä, harrastuksia. Teen paljon asiota ja elämä on kaikin puolin mallillaan. En koe olevani yksinäinen, vaan elän ihan kivaa elämää lasteni kanssa.
Mutta mä kaipaan hyvää parisuhdetta. Korostan sanaa hyvää. Ymmärrän, että itse teen parisuhteesta puolet ja olen ottanut opikseni virheistäni ja todellakin katsonut peiliin. Välillä tuntuu, että on väärin eronneena sanoa haluavansa uutta suhdetta, kun on yhdestä eronnut.
Näen ystäväpiirissä miehiä, jotka haluavat lähteä vaimonsa kanssa lounaalle, viikonloppumatkalle, tehdä yhdessä asioita. Ei niin isojakaan, vaan myös ihan pieniä juttuja kotona. Olla sen toisen ihmisen kanssa. Monen vuodenkin jälkeen. Tätä mä en saanut ja se olikin yksi osasyy eroon. Päätin jo erotessani, että jos eron hinta on se, että olen loppuelämäni yksin, sekin on parempi kuin olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sun kanssa. Enkä missään tapauksessa halua palata takaisin, vaan olen tyytyväinen päätökseeni.
Nyt vuoden ja pahimpien tyrskyjen jälkeen, kaipaan toista ihmistä rinnalleni. Mietin kuitenkin sitä paljon, että voinko enää koskaan luottaa rakkauteen eronneena? Voinko koskaan saada lämmintä liittoa? Mikä saa ihmisen tekemään toiselle hyvää? Mikä saa haluamaan ratkomaan ongelmat? Mikä saa ihmisen olemaan ystävällinen toiselle? Miten ihmeessä voisin luottaa, ettei näin käy toista kertaa?
En halua elää ilman hyvää parisuhdetta loppuelämääni.
Onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (5)
Ja kuten tavallista, tässäkin tarinassa nainen on viaton kärsivä uhri, joka antaa ymmärtää eron juurisyyn olleen miehessä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa, tai ei ainakaan myönnetä. ”Minä halusin, mies ei antanut”.
Mene toki seuraavaankin suhteeseen asenteella, että sinun ei tarvitse tunnistaa jo tekemiäsi virheitä, oppia niistä ja kenties muuttaa käyttäytymistäsi. Odota, että kohdallesi sattuu mies joka vain tulee ja täyttää kaikki sanattomatkin toiveesi. Valmistaudu pettymään uudelleen.
Emme me voi tietää voitko sitä luottaa rakkauteen ja sitä sun on ihan turhaa ja naiivia kysellä meiltä. Mietipä mieluummin mikä sinussa itsessäsi on se tekijä joka estää sua luottamasta itseesi ja kykyysi valita itsellesi se sopivin kumppani. Sun oma itseluottamus on se mikä asian määrittää. Jos et itse arvosta itseäsi ja etsit hyväksyntää väärältä taholta huomaat olevasi suhteessa joka ei pitemmän päälle toimi kun et voi olla oma itsesi ettei toinen jätä. Siksi kannattaa selvittää itselleen mitkä ovat ne arvot joiden pitää kohdata kumppanissa ja miten varmistaa että ollaan todellakin samalla aaltopituudella eikä vain teeskennellä jotta ois joku parisuhde. Jos et luota itseesi ja omaan viehätysvoimaasi, et luota kumppaniinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuten tavallista, tässäkin tarinassa nainen on viaton kärsivä uhri, joka antaa ymmärtää eron juurisyyn olleen miehessä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa, tai ei ainakaan myönnetä. ”Minä halusin, mies ei antanut”.
Mene toki seuraavaankin suhteeseen asenteella, että sinun ei tarvitse tunnistaa jo tekemiäsi virheitä, oppia niistä ja kenties muuttaa käyttäytymistäsi. Odota, että kohdallesi sattuu mies joka vain tulee ja täyttää kaikki sanattomatkin toiveesi. Valmistaudu pettymään uudelleen.
Onko pakko tähänkin tunkea erittäin säälittävää naisvihaa? Aloittaja kertoo katsoneensa peiliin ja että on mennyt itseensä kuten naiset hyvin usein kypsästi tekevät. Näin tein erottuani itsekin. Joskus tosin eron syy voi olla melko puhtaasti sekin ettei pari sovi yhteen vaikka molemmat ovat omalla tavallaan hyviä ihmisiä jotka osaavat myöntää ja nähdä vikansa.
Minusta liika luottamus rakkauden pysyvyyteen tekee ihmisestä laiskan. Ei tehdä asioita toisen ja parisuhteen eteen. Romanttinen rakkaus kun on hyvin ehdollinen tunnetila.
Ei ole samanlaisia ajatuksia mutta ymmärrän että olet pettynyt miehiin.
Mä otin eron ”hyvästä” miehestä. Sitä ei moni ymmärtänyt. Oli parisuhdeaikaa. Vakautta. Luotettava uskollinen mies, hyvä isä jne jne jne.
Kaikki ei näkynyt ulospäin. Kotityöt oli mun harteilla, elin seksinpuutteessa, kertaakaan ei sanonut että olen kaunis, ihana tai koskaan pyytämättä että rakastaa minua vaikka itse pyrin hänelle sanomaan paljon hyvää. Ei osoittanut seksuaalista kiinnostusta mua kohtaan, mä tein aina aloitteen.
Eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa tunsimme uskomatonta vetoa toisiimme. Elän hänen kanssaan nyt vakaassa suhteessa. Kotityöt hoituu kuin itsestään molemmilta, seksiä ja intohimoa paljon, rakkautta lämpöä ja rakkaudentunnustuksia. Vanhenen päivä päivältä mutta ei ole kulunut yhtään päivää että tämä mies ei saisi mua tuntemaan itseäni kauniiksi, halutuksi ja rakastetuksi.
Olet elänyt itsellesi täysin epäsopivan ihmisen kanssa. Mutta kun katsot ympärillesi kuten kerroit, on toisenlaisiakin miehiä. Jonain päivänä jaat elämäsi sellaisen kanssa. Tapaile miehiä ja ala elää, et tule katumaan.
Tietenkään kukaan ei voi luvata ettet sössi seuraavaakin suhdettasi. Riittää että teet siinä parhaasi. Mistään tässä maailmassa ei ole takeita mutta menetät paljon jos et ota riskiä.