Miksi mulle ei tullut vauvakuumetta ennen 30 rajapyykkiä?

Enkä oikein tiedä, onko vauvakuumella mitään tekemistä sen kanssa, miten valmis ja pätevä joku on äidiksi tulolle.



Tuo on sitä paitsi aika lailla opittukin juttu. Jos suvussanne ja perheessänne korostetaan oman elämän ja koulutuksen hankkimista ja katsotaan, että " ensin hankitaan ammatti, ura ja vakaa asema ja vasta sitten lapsia" , niin sellaisen arvostuksen sisäistää herkästi itsekin. Ja päinvastoin: nuorena lapsia hankkivien lapset perustavat todennäköisimmin itsekin nuorena perheen.

Sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt 42v:nä olisi kiva tietää, miten tästä pääsee eroon?

oli vähän sekaisin, eli opinnot ei edenneet, työtä oli pätkissä ja masennusta myös. Ihmiset kyseli lapsenhankinnasta (erityisesti äitini) ja jopa loukkaannuin näistä uteluista, koska minulle oli niin selvää, ettei tällaiseen tilanteeseen lapsia hankita. Ei siis käynyt edes mielessä, matkustelu, kulttuuri ym. kaikki sen sijaan oli tärkeää. 32-vuotiaana vauvakuume iski ja kovaa ja onnekseni raskauduin melko nopeasti. Tässä sitä paksukaisena odotellaan vauvaa syntyväksi helmikuussa :)

Nyt haikailen toista, mutta edelleenkään en pode vauvakuumetta.

Kolmekymppisten lähestyessä rupesi tuntumaan, että kai ne lapset voisi jo tehdä. Sain esikoisen alle 31-vuotiaana ja toisen lapsen 34-vuotiaana. Vauvakuume nousi raskauden myötä ja nyt olen äiti isolla ä:llä.

Minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta ja kuitenkin minulla on kaksi lasta.

Olen jo sopeutunut siihen, että tämä tauti ei lopu koskaan.



Mutta eikös nykyään puhuta paljon tästä naisten " akateemisesta" lapsettomuudesta, eletään itsekästä elämää, ja sitten kolmekymmpisenä halutaan lapsia, ei tärppää, ja yhteiskunta maksaa kalliit hoidot, kun joku on nukkunut biologian tunneilla.