Äitini mielestä lasta pitää ylisuojella, tehdä puolesta kaikki ja kannustaa alisuorittamaan

Joko "myötistelet" äitiä kun puhuu asiasta mutta et muuta ollenkaan tapojasi, tai vaihtoehtoisesti puhut tälle suoraan.

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Onko kasvattanut sinutkin niin?

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.

Mulla oli myös kannustamaton äiti. Ei olisi saanut opiskella liikaa ja töihin olisi pitänyt jäädä opiskeluaikaiseen siivousfirmaan. Järkyttyi ja haukkui kun pääsin oikeisiin oman alan töihin. Nyt olen jo nelikymppinen ja edelleenkin yrittää latistaa esim. työpaikan vaihdoksissa.

Ei ole ikinä selvinnyt mistä tuo johtuu. Olisiko siksi tuollainen kun ei ole itse ollut kuin ns. paskaduuneissa ja ei kestä sitä että lapset pärjää paremmin...

Ei ole vaikuttanut minuun mitenkään, elän omaa elämääni niinkuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.

Monin tavoinhan se näkyy. Yleisilmapiiri on se, että lapsikin aistii, ettei hänen uskota osaavan mitään. Sitten saatetaan odottaa liian vaikeita asioita jolloin tietenkin tulee epäonnistuminen, minkä jälkeen sitä epäonnistumista vatvotaan ja sillä todistellaan sitä lapsen osaamattomuutta.

Kaikissa ratkaisevissa käänteissä kun lapsi pohtii tai epäröi, vedetään lasta takaisin sinne pehmolandiaan. Sen sijaan että hellästi tuupittaisiin just siinä kohtaa ja rohkaistaisiin.

Pettymyksiltä ja epäonnistumisilta suojellaan niin ettei niitä opi ollenkaan käsittelemään. Ne on kuin jokin valtaisa katastrofi, jonka yli ei voi päästä.

Kehutaan suhteettomasti niin, että lapselle tulee ihan ihmekäsitys kyvyistään.

Toisaalta ei koskaan kehuta oikeassa kohdassa ja oikeista asioista.

Lapsi kasvaa 20 vuotta sellaisen alati valppaan pettymyspäivystävän ympäröimänä konttauskypärä päässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

Vierailija kirjoitti:

No nyt sitten yrittää koko ajan tuoda samaa mallia minun perheeseeni ja lapsettomat siskoni peesaa. Tulen hulluksi! Mitään ei saisi vaatia, ei saa komentaa, ei kannustaa, lapsi ei saisi yrittää, kaikki on pelottavaa ja ”tuu vaan tänne mummon turvaan” jne.

Niinkö hän sanoi? Vai ylitulkitsetko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

Haittaa, ja haittaa pahasti. Kyllä 6-vuotiaalta voi jo vaatia, että saa vaatteet päällensä ilman apua. Tuo tuhoaa lapsen itsetuntoa, kun lapsella on jo tuo taito, mutta joku tunkee siihen laittamaan tumppuja käteen. Lisäksi estää lasta oppimasta uusia asioita, kun ei saa itse edes kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.

Monin tavoinhan se näkyy. Yleisilmapiiri on se, että lapsikin aistii, ettei hänen uskota osaavan mitään. Sitten saatetaan odottaa liian vaikeita asioita jolloin tietenkin tulee epäonnistuminen, minkä jälkeen sitä epäonnistumista vatvotaan ja sillä todistellaan sitä lapsen osaamattomuutta.

Kaikissa ratkaisevissa käänteissä kun lapsi pohtii tai epäröi, vedetään lasta takaisin sinne pehmolandiaan. Sen sijaan että hellästi tuupittaisiin just siinä kohtaa ja rohkaistaisiin.

Pettymyksiltä ja epäonnistumisilta suojellaan niin ettei niitä opi ollenkaan käsittelemään. Ne on kuin jokin valtaisa katastrofi, jonka yli ei voi päästä.

Kehutaan suhteettomasti niin, että lapselle tulee ihan ihmekäsitys kyvyistään.

Toisaalta ei koskaan kehuta oikeassa kohdassa ja oikeista asioista.

Lapsi kasvaa 20 vuotta sellaisen alati valppaan pettymyspäivystävän ympäröimänä konttauskypärä päässä.

ap

Meillä on kaksi lasta j toista mies pukee vieläkin aamu-unenpöpperössä (11v poika) ja toinen oppi pukeutumaan itse noin 8-vuotiaana (tyttö). Siis sisä- ja ulkovaatteet. Tai osasi tietenkin koulussa, mutta ettei odota eikä enää edes halua kotonakaan palvelua. 11-vuotiasta taas ei haittaa lainkaan, vaikka suunnilleen aina puettaisiin. Koulussa osasi, mutta inhosi sitä, miten on niin vaikeaa ja hitaasti kaiken tekee. Minä en auttele, mutta mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

No itse asiassa haittaa. a) ei se lapsikaan siitä tykkää ja b) tilanteessa jossa äiti/isä on jo sanonut, että "otapa vielä lapasesi" tms niin ei siihen väliin tulla sitten hössöttämään että "ei Liisan tartte, ei Liisa yletäkään, mummo antaa". Tumput just sellasessa paikassa, että tiedän, että lapsi on tohkeissaan kun on kasvanut just sen verran pituutta, että saa ne itse sieltä.

Äitini mm tunki pesemään veljeni pojan tukkaa, kun tää oli 13, kun "eihän se Ville osaa".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

Haittaa, ja haittaa pahasti. Kyllä 6-vuotiaalta voi jo vaatia, että saa vaatteet päällensä ilman apua. Tuo tuhoaa lapsen itsetuntoa, kun lapsella on jo tuo taito, mutta joku tunkee siihen laittamaan tumppuja käteen. Lisäksi estää lasta oppimasta uusia asioita, kun ei saa itse edes kokeilla.

Outoa, kun minä näen sen auttamisena, en itsetunnon tuhoajana. Sen itsetunnon pitää olla lapsella jo siinä kohtaa huono, jos kokee niin, eli ei ole enää tasapainoinen lapsi se. Kasvatuksen vika tai geneettinen, ei lapsen oma syy tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt sitten yrittää koko ajan tuoda samaa mallia minun perheeseeni ja lapsettomat siskoni peesaa. Tulen hulluksi! Mitään ei saisi vaatia, ei saa komentaa, ei kannustaa, lapsi ei saisi yrittää, kaikki on pelottavaa ja ”tuu vaan tänne mummon turvaan” jne.

Niinkö hän sanoi? Vai ylitulkitsetko?

Voi kuule.

Ihan kirjaimellisesti noilla sanoilla.

Ja kuvaannollisesti sitten monella eri tavalla tämä sama asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

No itse asiassa haittaa. a) ei se lapsikaan siitä tykkää ja b) tilanteessa jossa äiti/isä on jo sanonut, että "otapa vielä lapasesi" tms niin ei siihen väliin tulla sitten hössöttämään että "ei Liisan tartte, ei Liisa yletäkään, mummo antaa". Tumput just sellasessa paikassa, että tiedän, että lapsi on tohkeissaan kun on kasvanut just sen verran pituutta, että saa ne itse sieltä.

Äitini mm tunki pesemään veljeni pojan tukkaa, kun tää oli 13, kun "eihän se Ville osaa".

ap

Veikkaan heittämällä, ettei meidän nyt 11-vuotias osaa pestä tukkaansa itse vielä 13-vuotiaana, mutta toivottavasti olen väärässä :D Ei ainakaan vielä osaa :( Ja ihän lapset kunnolla välttis osaakaan, se on sellaista pyyhkimistä, eivät osaa hieroa kunnolla shampoota hiuspohjaan saakka jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

Haittaa, ja haittaa pahasti. Kyllä 6-vuotiaalta voi jo vaatia, että saa vaatteet päällensä ilman apua. Tuo tuhoaa lapsen itsetuntoa, kun lapsella on jo tuo taito, mutta joku tunkee siihen laittamaan tumppuja käteen. Lisäksi estää lasta oppimasta uusia asioita, kun ei saa itse edes kokeilla.

Outoa, kun minä näen sen auttamisena, en itsetunnon tuhoajana. Sen itsetunnon pitää olla lapsella jo siinä kohtaa huono, jos kokee niin, eli ei ole enää tasapainoinen lapsi se. Kasvatuksen vika tai geneettinen, ei lapsen oma syy tietenkään.

Lapsella voi olla huono itsetunto tai se luottamus omiin kykyihin voi horjua. Kyllä. Se juuri on sitä kun opetellaan uusia taitoa. Ja miksi siinä tarvitaan rohkaisua ja kannustusta.

Sitä suurempaa vahinkoa tuollainen "pakkoauttaminen" sitten tekeekin, kun se just poikkaisee nuppuunsa sen pienenkin itseluottamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.

Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.

Ap

Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?

En ole ap, mutta tietysti siitä on haittaa esikoululaisen itsetunnolle, jos joku hänen läheinen olettaa ettei tämä osaa itse pukea vielä vaatteitaan...

Jos mummoa tavataan usein, niin totta kai hänen tavalla hoitaa asioita on merkitystä lapsen kehitykselle. Lasta pitää kohdella ikätason mukaan, ei pienempänä tai suurempana kuin onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.

Esimerkiksi: mä oon ollut varmaan 12, kun äiti on vielä tarjoutunut kuorimaan mulle perunat, kun on ollut kuoripäällisiä perunoita ruoaksi. Koulussa olin keskikastia lukematta ikinä läksyjä, mutta kovasti niitä kaseja kehuttiin. Varmasti tiesi itsekin, että pienellä kannustuksella olisin pystynyt paljon parempaankin. Yliopistoon lähtiessä sain evääksi että ei haittaa, jos vaihdan vielä ammattikouluun, jos tuntuu liian vaikealta. Metsässä ei saa juosta, koska voi kaatua, mihinkään ei saa kiivetä kun voi tippua jne. Kaikesta pitää aina miettiä se pahin mahdollinen, ja elää sen mukaan. Kumma kyllä kirjoja sai lukea, voihin niistäkin saada viiltohaavan...

AP:llä on terve suhtautuminen. Ei se lapsen itsetuntoa turmele, jos mummi hössöttää ja näätte silloin tällöin, mutta jos mummi on jokapäiväisessä arjessa näine juttuineen, ehkä pieni etäisyys tekisi hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.

Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.

Esimerkiksi: mä oon ollut varmaan 12, kun äiti on vielä tarjoutunut kuorimaan mulle perunat, kun on ollut kuoripäällisiä perunoita ruoaksi. Koulussa olin keskikastia lukematta ikinä läksyjä, mutta kovasti niitä kaseja kehuttiin. Varmasti tiesi itsekin, että pienellä kannustuksella olisin pystynyt paljon parempaankin. Yliopistoon lähtiessä sain evääksi että ei haittaa, jos vaihdan vielä ammattikouluun, jos tuntuu liian vaikealta. Metsässä ei saa juosta, koska voi kaatua, mihinkään ei saa kiivetä kun voi tippua jne. Kaikesta pitää aina miettiä se pahin mahdollinen, ja elää sen mukaan. Kumma kyllä kirjoja sai lukea, voihin niistäkin saada viiltohaavan...

Äitini muuten kuorii perunat toisen siskoni miehelle, 45 vee… Kun se on ulkomaalainen, eikä varmaan itse osaa.

ap