Minkälaiseksi yläpää menee synnytyksen jälkeen?

Juu, normaalitilanteissa synnytyksen jälkeinen hormoniryöpsäys saa naisen aika fiiliksiin. Rakastaa vauvaa, rakastaa lapsiaan, koko maailma on hetken vaaleanpunainen ja kaunis. Tulee sellainen leijonaemon rakkaus vauvaa kohtaan ja sitä puolustetaan hampain ja nyrkein jos tarve on.

Kaikki ei tätä koe. Voi tulla myös aikamoiset masennusoireet ja mennä sitten ihan toiseen äärilaitaan ja sekaisin. Sekin on ihan normaalia ja siihen saa apua.

Tai sitten ei tapahdu mitään ihmeempää. Miten kelläkin.

Useimmiten tila tasoittuu ja normalisoituu ajallaan, mutta joillain mammoilla se jää päälle ja heistä tulee sellaisia ihme lastensa kautta pätijöitä, MEIDÄN Pirccopetteri on maailman ihmeellisin asia ja sitähän sitten tuodaan esiin ja korostetaan loputtomiin. Alkaen ensimmäiusestä sinappikakasta ja päättyen hyvä jos armeijaan tai vastaavaan. Ei. Sitten aletaan päteä lapsenlapsilla kun sen aika on.

Yläpää ei enää koskaan ole entisensä. Mun vauva on jo 30+v, mutta huoli hänen puolestaan pyörähtää päässä vähän väliä. Ollaan kyllä pärjääviä ja täyspäisiä molemmat.

Vauva on koko ajan mielessä, muita asioita saattaa olla vaikea mahduttaa sinne järjestelmällisesti ja pitkäaikaisesti.

Raskausaivot saa äidin unohtamaan avaimet oveen ja laittamaan kahvipannun jääkaappiin..

Äitiaivot (synnytyksen jälkeen) pistää unohtaa sovittuja tapaamisia tai kulkee paita väärinpäin koko päivän..

Yläpää on valvomisen ja hormonien takia kuin vettynyt pahvilaatikko muutaman kuukauden. Sekä naisella että miehellä.

Ihan karmeeta jälkee tulee.

En muistanut mitään, tukka oheni, tissit ei ikinä toipuneet, kun ne äkkiä kasvoi useamman kuppikoon turvotessaan eli iho on löysää ja niissä on raskausarpia, vatsassa on arpia myös sekä raskaudesta, että hätäsektiosta.

Hiuksia lähtee tukottain.

Joo, aluksi oli sellaisessa onnenpilvessä jokusen kuukauden, olin mielestäni maailman onnellisin ihminen, vauvani ihmeellisintä mitä on olemassa. Kyllähän se noin tavallaan olikin. Sitten lähti hiuksia ja oli väsymystä muutaman kuukauden, kun ei saanut nukkua kunnolla. Kolmannen jälkeen olikin jo melko kuutamolla usein. 

Mutta sitten pitemmällä aikavälillä: minusta tuli paljon epäitsekkäämpi, fiksumpi, hyväntahtoisempi, rennompi, huumorintajuisempi ja pitkäpinnaisempi. Tutkimusten mukaan naisten älykkyyskin lisääntyy lasten myötä. En tiedä, mutta itse aloin ymmärtämään paremmin esim. matikkaa, joka oli ollut mulle aina vaikeaa. Tämä siis vain oma kokemukseni, en yleistä. 

Aika moni sekoaa ja eksyy lapsimaailmaan. Heidän elämässään ei ole enää mitää muuta kuin lapsi, jos esim. kysyt kuulumisia saat vastaukseksi lapsen kuulumisia. Ihan kuin se oma elämä loppuisi lasten myötä.

Naisista tulee mammoja.

Miehet miehistyy ja rauhoittuu kunnon miehiksi.

Minä masennuin, mutta se meni ohi. Sittemmin eksyin lapsimaailmaan sata prosenttia. Minuuteni meni jotenkin uusiksi. Keräsin itseäni kasaan, olin toki onnellinen lapsista. Mutta paha virhe, mikä on nyt 20 vuotta myöhemmin kostautunut, on täydellinen omien tarpeiden laiminlyönti. Olin kotiäiti pitkään, leivon, laitoin ruokaa, tein kaikkea mahdollista vain ja ainoastaan lapsen ehdoilla.

Nyt olen työtön, korkeastikoulutettu ope, joka tekee työpäivän silloin tällöin. Välissä pitkiä työttömyysjaksoja.

Mieliala nolla. En osaa vieläkään asettaa terveellä tavalla omia tarpeita lasteni edelle. Esimerkiksi annan viimeiset rahani, kirjaimellisesti, hyvätuloiselle, työssäkäyvälle nuorelle aikuiselle, joka osaa manipuloida minua mennen tullen.

Olen vakavasti masentunut, koska viimeisten 20 vuoden aikana en ole osannut elää omaa elämääni. In fact, vihaan itseäni ja elämääni.

Lasten kasvettua ja muutettua omilleen elämääni astui tyhjyys  ja tarpeettomuuden, turhan ihmisen tunne. Lapseni eivät todellakaan tarvitse minua enää, paitsi työttömyyskorvauksesta saamiani viimeisiä rahoja. Tiedän olevani katkera. Mies on, mutta täysin töihinsä uppoutunut.

Uusille, nuorille äideille sanon: uskaltakaa vaatia itselleni omaa elämää! Menkää heti töihin, kun se on mahdollista. Työ antaa mielekästä tekemistä useimmille, ja itsellisyys säilyy.

t. Tyhmä

Yläpää yleensä ihan sekaisin, Joistakin tulee vauvakulpassa olijota, jotkut haluaa mennä kuin viimeistä päivää. Jotkut ymmärtävät , että elämänmuutos on välttämätön. Toisilla on sokka irti heti, kun vauvasta pääsee vähänkään  irti.  Tasottuu vuodessa. Sitten kauhistelee , miten hullu onkaan ollut...