Naisettomat, miten jaksatte elämää?

Ihan hyvin. T.lesbo nainen

Helpommin, kuin ne, joilla kotona myrtynyt emäntä valmiina nalkuttamaan ja mököttämään.

En tiedä, en hyvin. En osaa sanoa kuinka kauan kestän vielä. Ei se läheisyyden puute vielä mitään, mutta se että tuntuu olevan totaalisen arvoton ja epämielenkiintoinen kaikille, se on se juju joka pikku hiljaa hajottaa nupin. Kun olisikin niin helppoa että "ottaa itseään niskasta kiinni ja hommaa naisen :)", mutta eihän se nyt ihan niin mene tässä aikuisten elämässä.

Huonosti :/

Ihan niin kuin naiset olisi joku onnen tae 😂😊tai ilman sitä ei vois elää.

Jos laitetaan tärkeysjärjestykseen niin näitä ilman en vois elää

Työ ( on myös intohimo)

Kaverit

Mökki

Matkailu

Kyllikki. Nyrkki kyllikki.

Kiitos oikein hyvin. Kyllä sen verran täytyy kyetä ja pystyä arvostamaan itseä, ettei jätä oman elonsa mielekyyttä riippumaan pelkästään kenestäkään toisesta; semminkin kun on muutoin voinut pysyä verraten terveenä ja hyväkuntoisena. - Kuka edes haluaisi kumppanikseen takiaisen? - Minusta ainakin olisi kovin kuluttavaa olla yksin toisella Se koko maailma ja elämän täyttymyksen mahdollistaja, jota ilman kaikki muu olisi vain turhaa ja täysin arvotonta. 

Raahaudun läpi päivien velvollisuudentunnon voimin. Kuljen kuin sankassa sumussa - vailla tarkoitusta, vailla suuntaa. 

Käyn töissä, harrastan, tapaan kavereita, kesällä kierrän bändikeikkoja. Nettiporno ja oma käsi tyydyttää seksuaaliset himot 👍

M32

Käyn välillä nuuhkaisemassa kalatiskillä ikävissäni.

Minulla on ollut naisia, mutta nyt olen ilman ja nuppi pysyy kasassa huomattavasti paremmin. Harva mies on oikeasti edes onnellinen suhteessa.

Oon kyllästymiseen asti saanu kuulla tuota "hommaa/laita siitä nainen", kun multa on ilmeisesti jäänyt jossain vaiheessa oppimatta että miten se oikein suoritetaan. Aikaisemmin olen monet kerrat kuvitellut naisen olevan kiinnostunut, mutta sitten jossain vaiheessa se iskeekin kylmän rätin namaan kun alan innostumaan ja jotain yrittämään. Nyt en enää voi olla varma mistään naisten merkeistä, enkä uskalla tehdä mitään. Paremmalta vaan tuntunut mennä sillä oletuksella, ettei kukaan kiinnostu ja jättää ne epäilemänsä naisten signaalit huomiotta.

Käyn katsomassa pariutuneita kavereita ja kuuntelen niiden juttuja "onnellisista" liitoista. Myös eronneiden kavereiden jutut on hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Oon kyllästymiseen asti saanu kuulla tuota "hommaa/laita siitä nainen", kun multa on ilmeisesti jäänyt jossain vaiheessa oppimatta että miten se oikein suoritetaan. Aikaisemmin olen monet kerrat kuvitellut naisen olevan kiinnostunut, mutta sitten jossain vaiheessa se iskeekin kylmän rätin namaan kun alan innostumaan ja jotain yrittämään. Nyt en enää voi olla varma mistään naisten merkeistä, enkä uskalla tehdä mitään. Paremmalta vaan tuntunut mennä sillä oletuksella, ettei kukaan kiinnostu ja jättää ne epäilemänsä naisten signaalit huomiotta.

Tämä on kyllä sellainen asia, joka saa hämmentyneeksi ja katkeroituneeksi. Olen kokenut samaa.

No mikäpä tässä. Ikää on jo sen verran, ettei enää viitsi kauheasti stressata näistä asioista. Fantisointi ja masturbointi silloin tällöin, siinäpä se. Minulla on ystävinä naisia, mutta kukaan ei koskaan ole ollut lähelläkään mitään sen syvällisempää suhteeseen ryhtymistä kanssani. Tähän on jo niin tottunut, ettei asia enää juurikaan ahdista. Toista se oli vielä esim. kymmenen vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut naisia, mutta nyt olen ilman ja nuppi pysyy kasassa huomattavasti paremmin. Harva mies on oikeasti edes onnellinen suhteessa.

Nää on taas näitä. 

Sama kuin miljonääri sanoisi köyhälle, ettei raha tuo onnea. 

Naisettomuudesta kärsivällä ei ole vertailupohjaa. Se joka on edes joskus saanut naisen, on saanut itselleen hyväksynnän ihmisenä, miehenä. Täysin eri tilanne kuin ikuiseen naisettomuuteen tuomituilla. 

Vierailija kirjoitti:

No mikäpä tässä. Ikää on jo sen verran, ettei enää viitsi kauheasti stressata näistä asioista. Fantisointi ja masturbointi silloin tällöin, siinäpä se. Minulla on ystävinä naisia, mutta kukaan ei koskaan ole ollut lähelläkään mitään sen syvällisempää suhteeseen ryhtymistä kanssani. Tähän on jo niin tottunut, ettei asia enää juurikaan ahdista. Toista se oli vielä esim. kymmenen vuotta sitten.

Kuinka vanha olet? Missä iässä kävit läpi sen vaiheen, jossa tajusit jääväsi yksin?

Ihan hyvin kunhan saa olla täysin yksinään. Jos joku nainen osoittaa vähänkin kiinnostusta joka sitten naisen taholta loppuukin niin olo on taas ihan pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin, kuin ne, joilla kotona myrtynyt emäntä valmiina nalkuttamaan ja mököttämään.

Suojareaktioita on niin monenlaisia 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kiitos oikein hyvin. Kyllä sen verran täytyy kyetä ja pystyä arvostamaan itseä, ettei jätä oman elonsa mielekyyttä riippumaan pelkästään kenestäkään toisesta; semminkin kun on muutoin voinut pysyä verraten terveenä ja hyväkuntoisena. - Kuka edes haluaisi kumppanikseen takiaisen? - Minusta ainakin olisi kovin kuluttavaa olla yksin toisella Se koko maailma ja elämän täyttymyksen mahdollistaja, jota ilman kaikki muu olisi vain turhaa ja täysin arvotonta. 

Tunnistan kirjoitustyylisi, nuo ylimääräiset ajatusviivat. Vaikutat mielenkiintoiselta tyypiltä, toivottavasti löydät vielä hyvän kumppanin, jos sellaista etsit. Kaikkea hyvää tiellesi.