Lue keskustelun säännöt.
Miten yrittää helpottaa ystävän ajatusta siitä, ettei pärjää ilman suhdetta ja haluaa mielummin päättää päivänsä?
20.11.2018 |
On kai aika pahasti läheisriippuvainen.
Ollut vuosia suhteessa ja jotenkin saanut päähänsä ettei kestä olla yksin. Kuitenkin ennen pitkäaikaista suhdetta oli pitkäänkin sinkku. Erosi suhteesta, hyppäsi toiseen ja nyt pelkää kuollakseen tulevaa ja ajattelee menevänsä huonoon entiseen suhteeseen takaisin. Tosin sitä en salli tai yritän kyllä vaikuttaa tuohon päätökseen niin hyvin kun suinkin pystyn.
Tai sitten hän itse pelkää, että hän juoksee miehissä jatkuvasti. Paljon irtosuhteita. Jonkinlaista kapinointia näen tässä asiassa. Hän on todella impulsiivinen joissain asioissa ja jos ei saa tahtoaan läpi niin pettyy eikä ajattele järkevästi.
Ei ole mikään lellitty. Päinvastoin, luulen että traumat saavat käyttäytymään vähän "minä vastaan maailma" - tyylillä. Usein provosoi ja vastustaa asioita jos on sillä tuulella ja elämä heittelee.
En ole itsekään täydellinen enkä tässä nyt hauku ystävääni. Enemmän etsin jonkinlaista keinoa, että minusta olisi apua, ettei asiat mene paljon huonommaksi tästä vielä. Esim talous, työpaikka, oma henkinen jaksaminen hänellä.
Olen hänen tukena paljon niin henkisesti kuin fyysisesti paikalla.
Hän osaa myös ajatella järkevästi mutta kun on liikaa stressiä niin impulsiivisuus on melko voimakasta.
Kommentit (4)
Hän varmasti tarvitsisi ammattiapua. Jos saa jo, niin parempaa. Sitä on tietty välillä hankala saada, mutta yrittäminen kannattaa, jos hän pääsisi pohtimaan asioita. Mä olen päässyt juttelemaan ihan sairaanhoitajan kanssa kun rupesin avautumaan yhdestä asiasta hänen vastaanotolla. Varattiin sitten keskusteluaika sitä varten. Sairaanhoitajissa on tosi pätevää porukkaa, kunhan törmää oikeisiin ihmisiin.
Mä ymmärrän kyllä ystävääsi tavallaan, vaikka mulla ei ole ihan täsmälleen samaa ongelmaa. Mullakin ajattelu on välillä vähän pakkomielteistä, välillä jopa harhaistakin ja toivotonta. Vaatii tosi paljon työtä muuttaa omaa ajatteluaan, eikä se aina onnistu yksin. Se on myös tosi pelottavaa tuntemattomaan heittäytymistä.
Onneksi hänellä on hei sut sentään. :) Hienoa, että jaksat tukea häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän varmasti tarvitsisi ammattiapua. Jos saa jo, niin parempaa. Sitä on tietty välillä hankala saada, mutta yrittäminen kannattaa, jos hän pääsisi pohtimaan asioita. Mä olen päässyt juttelemaan ihan sairaanhoitajan kanssa kun rupesin avautumaan yhdestä asiasta hänen vastaanotolla. Varattiin sitten keskusteluaika sitä varten. Sairaanhoitajissa on tosi pätevää porukkaa, kunhan törmää oikeisiin ihmisiin.
Mä ymmärrän kyllä ystävääsi tavallaan, vaikka mulla ei ole ihan täsmälleen samaa ongelmaa. Mullakin ajattelu on välillä vähän pakkomielteistä, välillä jopa harhaistakin ja toivotonta. Vaatii tosi paljon työtä muuttaa omaa ajatteluaan, eikä se aina onnistu yksin. Se on myös tosi pelottavaa tuntemattomaan heittäytymistä.
Onneksi hänellä on hei sut sentään. :) Hienoa, että jaksat tukea häntä.
Kiitos vastauksesta!
Olen yrittänyt puhua, että hakeutuisi terapiaan. Psykologilla käy ainakin satunnaisesti.
Mutta ei uskalla kohdata asioita, mielummin sulkee silmänsä todellisuudelta ja todellisilta asioilta. Purkaa pahaa oloaan joko dramaattisilla tunne purkauksilla tai riippuvuuksilla.
Ei näe siinä mitään väärää ja sanoo, että hän vain on sellainen. Hän tekee mitä haluaa. Piste.
Silti tuntee olonsa tuskaisaksi.
Ei hänessä olekaan mitään väärää. Mutta toivoisin vain, että hän pysähtyisi kuulostelemaan itseään ja tunteitaan. Ilman sitä parannusta ei tapahdu.
Minä olen myös kokenut erittäin traumaattisen ja epävakaan taustan.
Olen myös käynyt pohjalla ja kärsinyt oireista sekä riippuvuuksista. Vieläkin minulla on ongelmia ja masennusta mutta osaan hallita omaa käyttäytymistä sekä ottaa tunteita vastaan sellaisenaan.
Itse aloitan terapian ja alan työstämään asioita kunnolla. Siihen tarvitaan kyllä voimaa.
Niin myös ystäväni tarvitsisi. En halua tuoda hänelle sellaista kuvaa, että hän olisi heikko tms. Hänellä on vain vaikeaa ja voimat loppuneet. Käytöksensä on seurausta siitä, ettei vain jaksa välittää enää mistään koska ahdistaa. Haluaa tulla kuulluksi, joka on hyvä.
Pelottaa kuitenkin toisinaan kuinka pitkälle hän on valmis menemään ennen kuin pysähtyy vetämään henkeä ja alkaa käsittelemään.
Tiedän hänen olevan fiksukin mutta tosiaan jos on liikaa painetta niin kaikki vähän niin kun alkaa räjähtämään käsiin.
En osaa oikein auttaa. Itselläni on samaa mutta nykyään paljon lievemmin.
Ap
Kuulostaa siltä että ei ole valmis kohtaamaan/käsittelemään eri asioita. Karu fakta on että niin kauan kuin ihminen ei itse halua ottaa apua vastaan, sitä ei voi hänelle antaa. Tai voi toki yrittää mutta hukkaan menee kun ihmisen itsensä mielestä mitään ongelmaa ei ole. Tämän sanon kokemuksesta.
Erosi siis pitkäaikaisesta suhteesta, hyppäsi uuteen joka ei toiminut ja nyt on ajatellut palaavan vanhaan. Tai juosta miehissä.
Ap