Koiranomistaja! Kyselyä ja asiaa terveydestä

Meillä oli kaksi australiankelpietä, toinen eli 15-vuotiaaksi ja toinen 16-vuotiaaksi, kummallakaan ei mitään sairauksia. Tuo on aivan ihana rotu, mutta harmillisen harvinainen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kaksi australiankelpietä, toinen eli 15-vuotiaaksi ja toinen 16-vuotiaaksi, kummallakaan ei mitään sairauksia. Tuo on aivan ihana rotu, mutta harmillisen harvinainen.

Kiitos kun vastasit! Tiedän pari ihanaa australiankelpietä ja harkitsin rotua joskus itsekin. Muistaakseni kuulin kuitenkin, että rodussa on myös jotain ongelmaa luonteiden kanssa..? En vain enää muista mistä silloin oli puhetta. Mutta toki kuulopuheita liikkuu aina, se on asia erikseen, onko ne totta.

T. Ap

Pystykorvan ja terrierin risteytys, 11 v, asuu kerrostalossa, terve kuin pukki. Hammaskiveä vähän poistettiin ja rokotukset haettu.

Kolmen komeilla sukutauluilla (KVA, MVA jne) varustetun sairaan saksanpaimenkoiran jälkeen.

Ainoa että on aika tyhmä koira..

En kannata ulkonäön tarkkailua rodunjalpstuksessa.

Itselläni on mittelspitz, valitsin rodun osaksi juuri terveyden vuoksi. Ei tuolla ole ollut kuin yksi pissatulehdus ja yksi korvatulehdus, molemmat alle vuoden ikäisenä. Toisaalta se on vasta reilu kolmivuotias, joten kyllä tässä vielä ehtii jotain esille tulla. Polvet ja silmät on tarkistettu, molemmat terveet, mut lonkkia, kyynäröitä, selkää tms. en ole vielä kuvauttanut, kun ne taitaa kaikki vaatia nukutuksen.

Kannatan jalostusta sinänsä, että koiria otetaan erilaisiin tarpeisiin ja on hyvä, että pystyy vähän ennustamaan koiran ominaisuuksia eikä ota vahvasti metsästysviettistä koiraa pelkäksi seurakoiraksi. Toisaalta minusta terveyteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja sen perusteella sallia esim. roimasti roturisteytyksiä rotuihin, joissa on paljon perinnöllisiä vikoja.

Minulla on tällä hetekllä 2v kääpiövillakoira. Toinen villakoirani kuoli viimevuonna 15-vuotiaana.

Ongelmia ollut lähinnä hampaiden kanssa. Vanhemmalla tippui hampaat suusta ja nuorelta piti poistaa alakulmuri koska se oli ihan vinossa.

Vanhempi koira köhi melkein puolet elämästään ja nuorempi on alkanut yskimään kanssa. Yskä on erityisesti vauhdikkaan leikin/juoksun jälkeen tuleva yksi kova köhäisy. (eläinlääkärin mielipide on, että on isot/löysät kitarisat jotka painuu kurkkuun.  Olen myös muiden kääpiökoirien omistajilta kuullut, että koirat köhii välillä. Kuuluu kuulemma kääpiökokoon, että hengitystiet on ahtaat/lyhyet)

En osaa ottaa jalostukseen kantaa, muutakuin sen, että tietyt rodut pitäisi kieltää/muokata terveemmiksi massiivisten terveysongelmien takia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on mittelspitz, valitsin rodun osaksi juuri terveyden vuoksi. Ei tuolla ole ollut kuin yksi pissatulehdus ja yksi korvatulehdus, molemmat alle vuoden ikäisenä. Toisaalta se on vasta reilu kolmivuotias, joten kyllä tässä vielä ehtii jotain esille tulla. Polvet ja silmät on tarkistettu, molemmat terveet, mut lonkkia, kyynäröitä, selkää tms. en ole vielä kuvauttanut, kun ne taitaa kaikki vaatia nukutuksen.

Kannatan jalostusta sinänsä, että koiria otetaan erilaisiin tarpeisiin ja on hyvä, että pystyy vähän ennustamaan koiran ominaisuuksia eikä ota vahvasti metsästysviettistä koiraa pelkäksi seurakoiraksi. Toisaalta minusta terveyteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja sen perusteella sallia esim. roimasti roturisteytyksiä rotuihin, joissa on paljon perinnöllisiä vikoja.

Oikeassa olet; lonkkien, kyynärien ja selän kuvaaminen vaatii nukutuksen. Jalostamisen suhteen olen samoilla linjoilla kanssasi.

T. Ap

Työkoirat on yleensä terveempiä. Ilmeisistä syistä.  Itselläni on harmaa norjanhirvikoira. Näillä oli yhteen aikaan "pattitautia", mutta se on vähenemään päin kun jalostukseen on kiinnitetty huomiota. Muuten terve ja pitkäikäinen rotu: jos oletus on, että jokainen rodun edustaja pystyy haukkumaan hirveä sen 4 tuntia ja liikehtimään hirven perässä metsässä, on aika selvää että jalostukseen ei käytetä heikkoja yksilöitä. Kanta on Suomessakin iso, mikä tietysti helpottaa asioita. Geenipoolissa on mistä ottaa. Enpä tiedä mahtaako näiden koirien kohdalla kukaan edes pennuttaa muuta kuin käyttövalioita. Meidän koiran molemmat vanhemmat ja isovanhemmista kolme on kaksoisvalioita.

Tietysti aina voi silti tulla toimimaton tai sairas koira, mutta sitä riskiä voi merkittävästi pienentää kun ottaa koiran rodusta jolla ei ole "tyyppivikoja", rotua ei ole aikanaan luotu liian pienestä geenipoolista, ei ole pilattu sitä liialla jalostuksella -ja ennen kaikkea rodulla on joku järjellinen käyttötarkoitus mihin jokaisen lisääntyvän yksilön täytyy kyetä.

Minulla oli shetlanninlammaskoira, joka jouduttiin lopettamaan nuorena nivelrikon takia. Nyt on bordercollie ja nuori kelpie. Ehdottomasti pidän jalostusta hyvänä asiana.

Minulla on ollut saksanpaimenkoiramix, sakemannia ehkä 3/4. Suorempi selkä ja vähemmän kulmautuneet takaraajat kuin sakemannilla, myös runko oli tynnyrimäisempi. Koiralla oli mahdollisesti lievä lonkkaniveldysplasia johtuen ehkä rescue- taustasta, tinkimättömän uskollinen mutta hieman heikkohermoinen koira, ylisuojeli minua. Se eli n. 12- vuotiaaksi, joutuin lopetuttamaan sen vanhuuden vaivojen ja kasvaimien takia, muutoin perusterve koira.

Toinen koirani oli australiankarjakoira, huippusukua ja se itsekin menestyi loistavasti näyttelyissä ja luonnetestistäkin tuli erinomaiset pisteet. Lonkat A2, silmät ok, kyynärpäitä ei tutkittu. Niinikään perusterve koira mutta pelottomuutensa ja vilkkautensa takia tapaturma- altis, niitä kävikin jonkin verran. Hermorakenteeltaan pomminkestävä, jouduin lopetuttamaan senkin 12- vuotiaana, sillä oli myös kasvaimia.

Sekarotuinen. Sakemannia, belgiä ja dobermannia. Terve koira, muutama korvatulehdus joskus ollu.

Vierailija kirjoitti:

Työkoirat on yleensä terveempiä. Ilmeisistä syistä.  Itselläni on harmaa norjanhirvikoira. Näillä oli yhteen aikaan "pattitautia", mutta se on vähenemään päin kun jalostukseen on kiinnitetty huomiota. Muuten terve ja pitkäikäinen rotu: jos oletus on, että jokainen rodun edustaja pystyy haukkumaan hirveä sen 4 tuntia ja liikehtimään hirven perässä metsässä, on aika selvää että jalostukseen ei käytetä heikkoja yksilöitä. Kanta on Suomessakin iso, mikä tietysti helpottaa asioita. Geenipoolissa on mistä ottaa. Enpä tiedä mahtaako näiden koirien kohdalla kukaan edes pennuttaa muuta kuin käyttövalioita. Meidän koiran molemmat vanhemmat ja isovanhemmista kolme on kaksoisvalioita.

Tietysti aina voi silti tulla toimimaton tai sairas koira, mutta sitä riskiä voi merkittävästi pienentää kun ottaa koiran rodusta jolla ei ole "tyyppivikoja", rotua ei ole aikanaan luotu liian pienestä geenipoolista, ei ole pilattu sitä liialla jalostuksella -ja ennen kaikkea rodulla on joku järjellinen käyttötarkoitus mihin jokaisen lisääntyvän yksilön täytyy kyetä.

Ymmärränkö oikein viimeisen ajatuksesi, että koira tulisi ottaa vain jotain järjellistä käyttötarkoitusta varten? Vai onko tuo vain toteamus, että vaikka koiraa ei otettaisi tiettyä käyttötarkoitusta varten, tulisi sen silti kyetä siihen? Karrikoidusti sanoen sheltit on aikoinaan jalostettu räksyttämään lampaille. Ne kykenee siihen edelleen, onko rotu siis terve ja sen edustajan voi huoletta ottaa? Tiedän, että vedän mutkia suoriksi ja toivottavasti et koe vastausta hyökkäävänä, koska mielestäni kommenttisi on hyvä.

T. Ap

Suomalainen sekarotuinen (noutajaa ja ajokoiraa) koira vahinkopentueesta. 9-vuotias ja terve.

Syö pääosin raakaruokaa mutta muutakin. Ikä ei näy, leikkisä ja jaksaa pitkää lenkkiä/vaellusta.

Ei ole ollut ongelmia.

Minulla oli suomenpystykorva, oli terve kuin pukki, mutta lopetettiin 13-vuotiaana, silloin oli kuulo huono ja muuta vanhuuden vaivaa. Metsästysrodut ja muutkin ns. käyttörodut ovat yleensä aika terveitä. Mutta pystykorvillakin on nykyisin jotain ongelmia mm. polvien kanssa. 

Meillä on sekarotuinen, 6v. Ainakin chihua, shelttiä ja cockeria löytyy(emon puolelta) isän rotuja voi vain arvailla. Paha ruoka-allergia, silmissä  CEA. Pelkää ukkosta. Melko pehmeä luonteeltaan. Muuten on kyllä ihana koira, tykkää nukkua vieressä ja innokas lenkkeilijä