Lapset kannattaa tehdä nuorena - 2 isoa syytä.
Meillä on kolme lasta, kaksi esiteiniä ja yksi vauveli. Olimme noin 25v kun ensimmäinen putkahti ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Opiskeltiin, tehtiin pätkätöitä ja tulot oli mitä oli. Yhteiskunta tuki ja katosta tai ruuasta ei ollut pulaa vaikka ehkä jonkun mielestä köyhää oli.
Mutta kun taaksepäin katsoo niin ei se pahalta tuntunut ollenkaan, melkeimpä parasta aikaa kun oltiin vielä nuoria ja oli virtaa.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin saapui iltatähti ehkäisystä välittämättä. Abortti ei ollut vaihtoehto moraalisista syistä.
Nyt olemme omistusasujia ja keskituloisia joten tukia ei piisaa, pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa enemmän kuin yksi tienaa ja tukia ei tipu. Lainat lyhennysvapaalle ja sekään ei kata tulonmenetyksiä kun toinen vanhempi jää kotiin. No kun vaimo pääsee takaisin töihin niin tottakai maksetaan täysi 290€/kk päivähoidosta.
Iltatähden menot lapsilisä huomioon ottaen ovat päivähoidon aikana noin 400€/kk, ja kun ennen säästettiin pari sataa kuussa niin nyt joudutaan tinkimään vanhempien lasten harrastuksista ja omista vapaa-ajan menoista, että saadaan homma balanssiin.
Toinen syy on se, että sitä valvomista jaksoi nuorena hirveän paljon paremmin. Isovanhemmat oli nuorempia ja ottivat muksut mielellään yms.
Se miksi suomalaiset eivät tee enää lapsia johtuu siitä, että keskiluokka (niin kuin me) pelkää tippuvansa kädestä suuhun elämään. Köyhät (anteeksi) niitä tietenkin tekevät kun muut maksavat, niinhän mekin tehtiin. Mutta se luokkatiputus on pelottava juttu.
Kommentit (67)
Ei missään nimessä nuorena vanhemmiksi, johan omassa tekstissäsi kerroit että ette pystyneet edes itse lapsianne elättämään! ja näyttää ettette edes oppineet siitä mitään, kun sama ongelma nyt jälleen kerran.
Eihän tuossa nyt ole iällä mitään merkitystä. Lapset kannattaa tehdä köyhänä, jolloin on tottunut elämään kädestä suuhun.
Itse olen tyytyväinen etten tehnyt lapsia nuorena, koska vuodet 18-30 olivat elämäni parasta aikaa. Kun viihteellä juokseminen alkoi puuduttaa, oli sopiva aika ryhtyä perheelliseksi. Siitä olen samaa mieltä ettei keskituloisella olisi Suomessa varaa lapsiin. Käteenjääviä tuloja on usein vähemmän kuin tukien varassa elävillä.
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
Kannattaa sanoa niille esiteineille, että he ovat vauvan tavoin vanhemmilleen ensisijaisesti kuluerä. Nähtävästi pääkaupunkilainen perhe ajattelee juuri kuten sinä eli jos ei jotain saa etujen kanssa itselleen, ei sitä kannata tehdä. Tässä tapauksessa siis kyse on lapsista, joiden funktio on tuoda perheelle rahaa (katto ja ruokaa) eikä suinkaan tuottaa kuluja.
Ai niin, jos nyt olisitte saanut sen esikoisenne, niin et todennäköisesti ajattelisi noin, vaan miettisit,miten saisit hänelle parhaan mahdollisen elämän.
Jaa. Minulle olisi ollut katastrofi tulla raskaaksi 25-vuotiaana. Olisin taatusti katkera yh.
Esikoiseni syntyi, kun olin 34. Oli vakityö, vähän perintöäkin ja ennen kaikkea hyvä isä lapsille. Nyt lapsia on kolme.
Tai sitten voi jättää lapset tekemättä kokonaan ja nauttia elämästä.
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Lapsia ei kannata tehdä ollenkaan.
43 isoa syytä?
Lapset kannattaa jättää kokonaan tekemättä. Pääsee halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Niinpä. Tähän samaan tarinaan kuuluu, että kun ne nuorena saadut lapset ovat muuttaneet pois kotoa, on vielä nuori ja virkeä matkustelemaan ja bilettämään.
Riippuu ihan ihmisestä. Oma lapsi syntyi kun olin 26 (puoliso myös) ja oli meille oikea ikä, eikä yli 3-kymppisenä todellakaan tehnyt mieli enää hankkia yhtään lisää lapsia. Jollakin toisella menee päinvastoin, eli ei missään nimessä halua lapsia nuorempana, vaan mieluummin vähän myöhemmin. Kumpikaan ei ole enemmän oikein tai väärin, koska omien halujen lisäksi pitää ottaa huomioon myös mm. parisuhde, taloudellinen tilanne jne.
Kukin tekee tavallaan. Mä biletin 16-21 vuotiaana. Sain lapset 22-25. Mun elämän paras aika on ollu silloin, kun lapset pieniä. Nyt keski-ikäinen, virtaa paljon, omat lapset isoja ja kummilapsia otan välillä yökylään. Kaikkien kummilasten vanhemmat ovat saman ikäisiä kuin minä ja jo heitä katsomalla olen tyytyväinen, että löysin elämäni rakkauden nuorena ja olin valmis äidiksi. Elämä monen pienen lapsen kanssa nelikymppisenä on todella raskasta, kun taas kaksikymppisenä ei valvominen tuntunut pahemmin missään. Ja tuo on tietysti vain mun mielipide ja perustuu omiin kokemuksiin ja siihen mitä näen omassa lähipiirissä.
Eikä muuten ole missään vaiheessa eletty kädestä suuhun tai yhteiskunnan varoilla. Normaali avustus, jonka kaikki saavat, kuten lapsilisä, on ainoa mitä ollaan saatu.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Tämä on ihan omaan kokemukseen perustavaa tietoa. Kymmenen vuotta sitten ei väsyttänyt ollenkaan näin paljoa huonosti nukutun yön jälkeen kuin nykyään.
Toinen on havaintoihin pohjautuvaa, noin 50v isovanhempi otti lapset luokseen ja jaksoi tuohuta paljon paremmin kuin noin 60v isovanhempi.
Voi olla, että teillä on toisin tai vain paremmat lääkkeet
ap
Itsekin tyytyväinen että lapset tuli tehtyä nuorena. Lapset olivat elämän keskipisteeSSÄ mutta eivät keskipisteenä jos joku ymmärtää eron :)
Tuntuu että näiden nelikymppisten äitien ainokaiset esikoiset ovat kaikista hankalimpia luokkakavereita. He kun ovat maapallon suurimpia ihmeitä, uniikkeja lumihiutaleita, erityis-aistiyliherkkiä, jumalasta seuraavia (ylöspäin).
Sorry, oli pakko kärjistää :)
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tavallaan. Mä biletin 16-21 vuotiaana. Sain lapset 22-25. Mun elämän paras aika on ollu silloin, kun lapset pieniä. Nyt keski-ikäinen, virtaa paljon, omat lapset isoja ja kummilapsia otan välillä yökylään. Kaikkien kummilasten vanhemmat ovat saman ikäisiä kuin minä ja jo heitä katsomalla olen tyytyväinen, että löysin elämäni rakkauden nuorena ja olin valmis äidiksi. Elämä monen pienen lapsen kanssa nelikymppisenä on todella raskasta, kun taas kaksikymppisenä ei valvominen tuntunut pahemmin missään. Ja tuo on tietysti vain mun mielipide ja perustuu omiin kokemuksiin ja siihen mitä näen omassa lähipiirissä.
Eikä muuten ole missään vaiheessa eletty kädestä suuhun tai yhteiskunnan varoilla. Normaali avustus, jonka kaikki saavat, kuten lapsilisä, on ainoa mitä ollaan saatu.
Me ollaan samassa pisteessä, itse 39, mies 40 ja lapsi 17. Meille oli mahdollista lapsen saaminen nuorena (sen lisäksi, että löydettiin toisemme aikaisin) oikeastaan siksi, että molemmilla oli heti parikymppisenä vakituinen työ, joten asuntolainankin sai. Se oli maksettu kun oltiin 35, joten mikäs tässä keski-ikäisenä on haahuillessa. Jotenkin vaan maailma on muuttunut siihen suuntaan, että harvalla tämän päivän parikymppisellä on yhtä vakaat tulevaisuudennäkymät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Tämä on ihan omaan kokemukseen perustavaa tietoa. Kymmenen vuotta sitten ei väsyttänyt ollenkaan näin paljoa huonosti nukutun yön jälkeen kuin nykyään.
Toinen on havaintoihin pohjautuvaa, noin 50v isovanhempi otti lapset luokseen ja jaksoi tuohuta paljon paremmin kuin noin 60v isovanhempi.
Voi olla, että teillä on toisin tai vain paremmat lääkkeet
ap
Nelikymppisillä on isoja eroja elimistössään. Toiset ovat jo varsin mummoja, toiset taas varsin nuoria. Ne, jotka haluavat lapsia ja pystyvät tulemaan raskaaksi, ovat varmasti niitä jaksavampia.
Itse jaksan oikein hyvin 41-vuotiaana yhden vauvan ja kahden leikki-ikäisen äitinä. Tietenkään en voi tietää, miten hyvin olisin jaksanut nuorempana.
Mitään lääkkeitä en syö, ei kai tässä iässä yleensä vielä troppeja tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tyytyväinen että lapset tuli tehtyä nuorena. Lapset olivat elämän keskipisteeSSÄ mutta eivät keskipisteenä jos joku ymmärtää eron :)
Tuntuu että näiden nelikymppisten äitien ainokaiset esikoiset ovat kaikista hankalimpia luokkakavereita. He kun ovat maapallon suurimpia ihmeitä, uniikkeja lumihiutaleita, erityis-aistiyliherkkiä, jumalasta seuraavia (ylöspäin).Sorry, oli pakko kärjistää :)
Minä olen aina kuvitellut, että jokainen lapsi on vanhemmilleen maailman suurin ihme.
Omani ainakin ovat.
Niin että aiemmin jäi rahaa säästöön, mutta nyt joutuu vanhempien lasten elatuksestakin tinkimään... Ei niitä säästöjä tainnut niin paljon ollakaan ja talous muutenkin hataralla pohjalla.
No ei siinä ainakaan vuoteen äiti tee yhtä aikaa töitä, opiskele ja hoida vauvaa.
Ei minusta mielestäni ole äidiksi ennen kuin olen 30+. Koen olevani liian kypsymätön henkisesti, joten se vastuu tuntuu tässä vaiheessa liian suurelta vaikka voimavaroja muuten olisi kieltämättä.