Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä, jos kaikille olisi oikeasti parempi, että kuolisin?
17.11.2018 |
Olen masentuneeksi leimattu pitkäaikaissairas, mutta mielestäni minulla on elämänlaatuongelma eikä niinkään masennusongelma. Terveenä olin onnellinen tai vähintään tyytyväinen, vaikka mitä vaikeuksia tuli tielle.
Minulla on lapsi, joka jonkin verran kärsii varmasti elämänlaadustamme ja siitä, että en ole yhtään onnellinen.
Minulla ei ole omassa elämässä mitään odotettavaa, en voi saada enempää lapsia, en voi nauttia liikunnasta, ulkonäköni on ruma enkä voi harrastaa seksiä - - > en enää etsi parisuhdetta. Edes ystävyyssuhteita on vaikea ylläpitää. Suurin osa ajasta menee vaan selviämiseen.
Olen väkisin miettinyt, olisiko poistumiseni niin paha asia enää. Lapseni on varmasti ainoa, joka tarvitsee minua ja välittää, mutta olisiko hänelläkin pidemmän päälle parempi toisessa perheessä, jossa olisi normaalit aktiviteetit, kaikki hyvin ja huoltajat elämäniloisia?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Maalaat nyt muiden elämän auvoiseksi ja alati ihanaksi, täydelliset ihmiset kirmailevat niityllä perheineen. Sulla on lapsi ja sä oot tärkeintä sille lapselle tässä maailmassa. Tee jotakin, aloita pienestä ja hanki apua!
No enhän, muistan millaista oli olla normaali ja elää normaalien ongelmien kanssa, se on ihan kelvollista elämää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen masentuneeksi leimattu pitkäaikaissairas, mutta mielestäni minulla on elämänlaatuongelma eikä niinkään masennusongelma. Terveenä olin onnellinen tai vähintään tyytyväinen, vaikka mitä vaikeuksia tuli tielle.
Minulla on lapsi, joka jonkin verran kärsii varmasti elämänlaadustamme ja siitä, että en ole yhtään onnellinen.
Minulla ei ole omassa elämässä mitään odotettavaa, en voi saada enempää lapsia, en voi nauttia liikunnasta, ulkonäköni on ruma enkä voi harrastaa seksiä - - > en enää etsi parisuhdetta. Edes ystävyyssuhteita on vaikea ylläpitää. Suurin osa ajasta menee vaan selviämiseen.
Olen väkisin miettinyt, olisiko poistumiseni niin paha asia enää. Lapseni on varmasti ainoa, joka tarvitsee minua ja välittää, mutta olisiko hänelläkin pidemmän päälle parempi toisessa perheessä, jossa olisi normaalit aktiviteetit, kaikki hyvin ja huoltajat elämäniloisia?
Niin, että mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen masentuneeksi leimattu pitkäaikaissairas, mutta mielestäni minulla on elämänlaatuongelma eikä niinkään masennusongelma. Terveenä olin onnellinen tai vähintään tyytyväinen, vaikka mitä vaikeuksia tuli tielle.
Minulla on lapsi, joka jonkin verran kärsii varmasti elämänlaadustamme ja siitä, että en ole yhtään onnellinen.
Minulla ei ole omassa elämässä mitään odotettavaa, en voi saada enempää lapsia, en voi nauttia liikunnasta, ulkonäköni on ruma enkä voi harrastaa seksiä - - > en enää etsi parisuhdetta. Edes ystävyyssuhteita on vaikea ylläpitää. Suurin osa ajasta menee vaan selviämiseen.
Olen väkisin miettinyt, olisiko poistumiseni niin paha asia enää. Lapseni on varmasti ainoa, joka tarvitsee minua ja välittää, mutta olisiko hänelläkin pidemmän päälle parempi toisessa perheessä, jossa olisi normaalit aktiviteetit, kaikki hyvin ja huoltajat elämäniloisia?Niin, että mitä?
Minulla on lapsi, koska joskus olin terve ja sain lapsen. Enää en voi tarjota hänelle hyvää elämää, kuten aiemmin, vaan jotenkin pärjätään. Nykyisin olen kykenemätön saamaan enempää lapsia, eli sekundäärinen lapsettomuus. Ymmärrätkö? Haaveet normaalista, hyvästä perhe-elämästä nykyisen perheen kanssa ovat mennyttä. Haaveet vielä enemmästä varsinkin ovat utopiaa. Ap
Yritän tässä kysyä lupaa kuolla, voisiko joku kiinnostua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän tässä kysyä lupaa kuolla, voisiko joku kiinnostua
No en näe yhtään hyvää syytä, kuinka kuolemasi olisi kaikille, kenellekkään, paras. Yritä puhua asiasta avohoidossa, jos saisit vaikka sähköhoitoa jos lääkkeet eivät kerran auta. Maailmankuvasi on vääristynyt, siksi järkeilet päässäsi että paras olisi kuolla, se on harhaa.
Kuulostat vakio aloittajalta.
Nukut vähän ja tulet takaisin tekemään vielä ne loput aloitukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vaihtoehto. Mutta sen voi tehdä myöhemminkin ja varmuudella tapahtuukin jossain vaiheessa. Niin miksi ei katselisi tätä elämää siihen asti, niin kauan kuin henki pihisee. Eihän sitä koskaan tiedä mitä nurkan takana on. Ja kuka on luvannut, että elämä olisi hauskaa?
Sinulla ei ole parisuhdetta, olet mielestäsi ruma ja et liiku. Sinulla on kuitenkin lapsi, jolle olet se kaikkein tärkein.
Monilla ei ole parisuhdetta, (monet ovat kokonaan lapsettomiakin), moni on tyytymätön ulkonäköönsä, moni ei liiku. Pitäisikö näiden ihmisten mielestäsi tehdä itsemurha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole parisuhdetta, olet mielestäsi ruma ja et liiku. Sinulla on kuitenkin lapsi, jolle olet se kaikkein tärkein.
Monilla ei ole parisuhdetta, (monet ovat kokonaan lapsettomiakin), moni on tyytymätön ulkonäköönsä, moni ei liiku. Pitäisikö näiden ihmisten mielestäsi tehdä itsemurha?
Se on vähän eri asia, jos oikeasti ei ole mahdollisuutta nauttia liikunnasta ja intiimiydestä. Jos joku ei vaan halua parisuhdetta eikä ulkoilla, niin se on silloin valinta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vaihtoehto. Mutta sen voi tehdä myöhemminkin ja varmuudella tapahtuukin jossain vaiheessa. Niin miksi ei katselisi tätä elämää siihen asti, niin kauan kuin henki pihisee. Eihän sitä koskaan tiedä mitä nurkan takana on. Ja kuka on luvannut, että elämä olisi hauskaa?
Koska joka päivä on kipua ja epämukavuutta ja tiedän että se ei koskaan lopu, tuli sitten mitä muita tapahtumia tahansa. En vaan jaksa pärjätä tämän kehon kanssa. Kukaan ei pysty hirveästi muuttamaan asiaa, koska hoitoratkaisuja ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapsi saisi tilalle "täydellisen" perheen, tuskin hän ikinä täysin toipuisi äitinsä menetyksestä. Eikä varmasti ikinä tulisi ajattelemaan, että onneksi äiti kuoli. Materiallinen hyväkään ei korjaa kaikkea.
Vaikka sinulla olisi myös oikeita konkreettisia ongelmia, niin saatat olla lisäksi oikeasti masentunut. Lapselle olisi parasta, että hänen äitinsä parantuisi ja eläisi edes jokseenkin positiivisesti kaikista vaikeuksista huolimatta. Mutta se ei varmaan ole helppo toteuttaa, hankala tilanne.
Täällä ei ikinä saa keskustella tästä aiheesta kuitenkaan niin tuntuu turhalta vastata vaikka haluaisi aptä auttaa. Palstan virallinen kanta on että vain täydellisten ihmisten asioista saa puhua.
Itse en osaa aptä auttaa koska olen ihan samassa tilanteessa, mutta kyllä lapselle oma äiti on niin tärkeä ettei hyväkään hoito korvaa sitä rakkautta mitä vain äiti voi tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen masentuneeksi leimattu pitkäaikaissairas, mutta mielestäni minulla on elämänlaatuongelma eikä niinkään masennusongelma. Terveenä olin onnellinen tai vähintään tyytyväinen, vaikka mitä vaikeuksia tuli tielle.
Minulla on lapsi, joka jonkin verran kärsii varmasti elämänlaadustamme ja siitä, että en ole yhtään onnellinen.
Minulla ei ole omassa elämässä mitään odotettavaa, en voi saada enempää lapsia, en voi nauttia liikunnasta, ulkonäköni on ruma enkä voi harrastaa seksiä - - > en enää etsi parisuhdetta. Edes ystävyyssuhteita on vaikea ylläpitää. Suurin osa ajasta menee vaan selviämiseen.
Olen väkisin miettinyt, olisiko poistumiseni niin paha asia enää. Lapseni on varmasti ainoa, joka tarvitsee minua ja välittää, mutta olisiko hänelläkin pidemmän päälle parempi toisessa perheessä, jossa olisi normaalit aktiviteetit, kaikki hyvin ja huoltajat elämäniloisia?Niin, että mitä?
Minulla on lapsi, koska joskus olin terve ja sain lapsen. Enää en voi tarjota hänelle hyvää elämää, kuten aiemmin, vaan jotenkin pärjätään. Nykyisin olen kykenemätön saamaan enempää lapsia, eli sekundäärinen lapsettomuus. Ymmärrätkö? Haaveet normaalista, hyvästä perhe-elämästä nykyisen perheen kanssa ovat mennyttä. Haaveet vielä enemmästä varsinkin ovat utopiaa. Ap
Ymmärrän. Mutta sulla on jo lapsi, ja suret, että et voi olla sille hyväksi. Miksi siis haikailet lisää lapsia? Seuraavako maagisesti muuttaa kaiken?
Ongelma mullakin.
Vähän erilainen kyllä.
Vähän samaa. On lapsi.
Se pitää taistelemassa varmaan enemmän.
Voisko me ongelmaiset kokoontua yhteen ja suunnitella ja vaatia jotain hoitoa meillekin.
Hautajaisetkin maksaa rahaa. Ja sitten vasta läheiset/kaverit/tuttavat/sukulaiset/ym. tajuaa, että AI, OHO! Sillä olikin oikeesti vaikeeta.... :(
Ei olis parempi.
Juttelisin sun kanssa jos nyt soittaisit ovikelloa.
Ongelma mullakin.
Vähän erilainen kyllä.
Vähän samaa. On lapsi.
Se pitää taistelemassa varmaan enemmän.
Voisko me ongelmaiset kokoontua yhteen ja suunnitella ja vaatia jotain hoitoa meillekin.
Hautajaisetkin maksaa rahaa. Ja sitten vasta läheiset/kaverit/tuttavat/sukulaiset/ym. tajuaa, että AI, OHO! Sillä olikin oikeesti vaikeeta.... :(
Maalaat nyt muiden elämän auvoiseksi ja alati ihanaksi, täydelliset ihmiset kirmailevat niityllä perheineen. Sulla on lapsi ja sä oot tärkeintä sille lapselle tässä maailmassa. Tee jotakin, aloita pienestä ja hanki apua!